Kanalan siivouspäivä

Pitiköhän tämänkin puuhan ajoittaa kesän kuumimpaan ajankohtaan?

Kanala kuivui nopeasti, samoin minäkin. Vaikka sitä yritti juoda joka välissä, päänsärky oireili jonkin sortin nestehukasta.

Meidän kanalassa ei ole kukkoa. Pelkkiä kanoja, Ilmajoen maatiaisia. Ne munii kyllä ja aina noista neljästä on yksi, jolla on hautomisvietti päällä. Ihan turhaa, sillä ilman kukkoa munista ei kehity tipuja. Mutta kanan aivot ei sitä tunnu käsittävän.

Nytkin yksi noista mustista hautoo ja se on Valerie. Ensimmäisessä kuvassa se on etummainen kana, jonka heltta on kalpea. Se on pysytellyt pesässä monta viikkoa. Yrittää hautoa omia ja muiden munia ja nokkii käsille, kun käyn päivittäin hakemassa sen alta munasaaliin.

Nytkin Valerie poistui pesästä vasta kun pesäkoloa lähdin siirtämään.

Alkusotkusta ei ole kuvaa, mutta osaatte varmaan kuvitella miltä näyttää kanalan orren takainen seinä likaisimmillaan. Istuessaan orrella kanat ruikkii niin, että ulostevanat valuvat pitkin seinää. Kanan kakat ei ole niin siistejä kuin biolanin teollisesti tuotetut.

Likaiset kuivikkeet kuitenkin pölysivät kuivuudesta. Meidän kanalassa ei ole ammoniakin hajua missään vaiheessa, kun pakkasvahti ja ilmanvaihto pitävät tilan kuivana. Pari kottikärryllistä oli kerääntynyt noita vanhoja kuivikkeita.

Tilan lakaisu ja vesikannulla kastelu. Sen jälkeen levitin fairya vähän pintoihin ja katuharjalla puhdistin. Huuhteluvedet valuvat lattiassa olevasta poistoventtiilistä ulos.

Tuo maatilavaneri oli kyllä aikanaan mahdottoman hyvä valinta sisäpinnoille. Sen pinnan saa täysin puhdistettua, eikä siihen imeydy mitään ajan saatossa.

Meidän kanalan orren takana on hyllynkannakkeet, joihin on ruuvattu tasolauta. Siinä kanat voivat vaikka makoilla, kun väsyvät orrella keikkumiseen. Pari vuotta vanha lauta oli nyt vaihtokunnossa. Sen pinnalla oli kuivahtanut niin paksu ulostekerros, että vanha lauta olisi pitänyt vuolla puhtaaksi. Nopeampi vaihtaa täysin uuteen. Toki kapeaa terassilautaa oli ainoastaan siihen laittaa, mutta ajaa saman asian.

Siitä on helppo taas jatkossa kaapia ulostekasat lapioon ja pois kanalasta.

Olen aina laittanut kuivikkeeksi sahanpurua. Kuiviketurve olisi toinen vaihtoehto jota voisi käyttää. Ja jota kanat ehkä vähiten pelkäävät.

Kuiva kutteri tuoksuu pitkään hyvälle, mutta kanat pelkäävät sen vaaleutta. Nytkin Roxy oli ainut rohkelikko porukasta, joka tuli siisteystarkastusta suorittamaan.

Ensin nopea kurkistus tarhaan johtavasta luukusta.
Taitaa hyväksyä uuden laudankin.

Meidän kanalan rivitalo on kutistunut yhteen pesään. Talvella lattiatilaa tarvitaan enemmän ja kanat jokatapauksessa käyttvät yhtä ja samaa pesää (valmiiksi lämmin). Kolme kanaa parhaimmillaan on tuossa laatikossa oleillut.

Meidän kanat munivat näin kirjavia munia. Talvella pitivät munintataukoa niin, että jouduin kaupasta kanamunat ostamaan. No nyt niitä taas tulee.

Tuolla ne kaikki höpsöt värjöttelevät ulko-orrella, kun sisällä on liian siistiä. Lämpöä toki riittää nyt yöaikaankin ja ehkä jo huomenna on kiire munimaan tuonne puhtaaseen pesäkoloon.

Tallennettu kategorioihin Eläimet, Kotikanala | Avainsanoina , , , , , | Jätä kommentti

Makramee solmuja juuttinarusta

Hetken se vei, mutta makramee perussolmu on nyt hallussa.

Kivaa puuhaa, vaikka ei niin nopeasti etenekään. Hitaus johtui ilmeisesti kuitenkin, enemmän omasta alkuhaparoinnista.

Lasipurkeille ja pullolle sain lopulta kivan, uuden ilmeen tuolla juuttinarulla.

Tällä ohjeella tein päällisen pulloon ja kahteen lasipurkkiin. Solmut vain vedin hyvin tiukkaan.

Aloitin lasipurkin kauluksesta. Aloitusrenkaan juuttinarun vedin kaksoissolmuun ja vapaana roikkuvien häntien pituudeksi varasin 160cm. Mielummin liikaa kuin, että naru loppuisi kesken työn. Tuossa vaiheessa kiinnitin aloitusrenkaaseen muutkin nauhat. Sitä tiheämpi verkosta tulee, mitä enemmän aloitusnaruja kiinnittää. Parillinen määrä pitää kuitenkin olla, ainakin tähän solmumalliin.

Helppttaakseni työn etenemistä kiinnitin solmut kuumaliimalla lasipurkkiin. Tälläinen korkea jakkara helpotti myös työskentelyä ja nauhat eivät päässeet menemään solmuun.

Tuon pikkulyhdyn tein samalla mallilla. Aloitusrenkaaseen kiinnitin vain lisäksi ripustusnarut. Kun tuota solmumallia tekee toistaen, tulee siitä lopulta kiva kiinteä punos.

Arvatkaapas vain tekisikö nyt mieleni päällystää mahdollisimman monta purkkia ja purnukkaa tuolla tyylillä?

😄

Kyllä vain.

Vaikka kynttiläkin on tuossa purkissa kaunis, päätin isoon lyhtyyn lopulta laittaa patterivalot.

Tunnelmaa iltahämäriin, vaikkakin ollaan jo lähellä yötöntä yötä.

Nautitaan kesästä ja sen tunnelmasta!

Tallennettu kategorioihin Askartelu, Sisustaminen, Tee se itse | Avainsanoina , , | Jätä kommentti

Autonrengas kesäkukkatelineeksi

Lauantaina aloitettiin terassin puhdistus. Nopeaksi hommaksi kuviteltu puuha muuttuikin lauantaina lopulta muutaman tunnin työksi. Sitä odottaisi nyt alkukesästä taas terassin uudelleen käsittely, kun painepesu kuori pinnasta suurimman osan harmaata sävyä pois.

Tikashyllylle kävi samoin, vaikkakin se oli käsitelty talomaalilla. Toisaalta hyllyn uusi kulunut ulkomuoto sopii tuohon uuteen käyttötarkoitukseenkin paremmin. Kukkahyllyköksi aikoinaan tehty tikashylly lopuksi hyvin vähän kannatteli tasoillaan niitä kukkapurkkeja.

Nuo rinnerappujen tieltä pois siirretyt lintutalot istuvatkin nyt sopuisasti siinä, sävysävyssä alekkain. Samalla kun kuusivanhus antaa taloille sateen suojaa talvella, se kiittää nyt siitä, ettei mitään naulattu tai köytetty sen runkoon.

Lintutalotkin on pesty talven jäljiltä. Ne nököttävätkin seuraavaan syksyyn ainoastaan pihakoristeina, kun linnuilla riittää nyt hyönteisruokaa yllin kyllin.

Voisihan tuonne ylimmälle hyllylle kokeilla vielä maalailla, vaikka jotain näinkin värikästä mukaan.

Roskakatoksen linnunpönttöön on asettunut taloksi kirjosieppopariskunta. Toivottavasti saavat paljon nälkäisiä linnunpoikia, että voitaisiin alkanut kesä elellä meidän mäellä hyttysvapaammin.

Kesä ei ole vielä edennyt kukon askelin. Nurmeakaan ei ole vielä tarvinnut leikata ja vasta viime päivinä puihin on alkanut muodostua hiirenkorvilla olevia lehtiä. Mutta joka päivä vihertää vähän enemmän ja pian tuo yksi kesäinen lepivärini (vihreä) valtaakin maiseman.

Kesäkukka-hankinnat odotuttaa vielä. Saapunut lämpöaalto saattaa kuitenkin jouduttaa tuota ehkä jo seuraaville vapaapäiville. Nyt on yksi ”kukkaruukkukin” valmiina niitä odottamassa.

Maalasin nimittäin vanhasta auton renkaasta uuden kukkatelineen autotallin seinustalle. Sen pohjaan porasin muutaman reiän, että vesi ei jäisi sisäosiin makaamaan.

Mitään pitkäaikaista istutusratkaisua tästä ei välttämättä saa. Kesä kuitenkin näyttää pysyykö pohjamaali, spraymaalikerroksella viimeistelty maalipinta kiinni tuossa renkaassa.

Olisipa jo niitä värikkäitä kukkasia, että saisi vaihtaa ne noiden varpujen tilalle

😊

Tallennettu kategorioihin Puutarha, Tee se itse | Avainsanoina , , | Jätä kommentti

Kasvimaalla

Vapaa viikonloppu.

Vähän toivoin aurinkoisempaa säätä, mutta tyytyminen on nyt tähän enimmäkseen harmaaseen ja vilpoiseen. Aurinko pilkahtelee vain hetkittäin muistutellen olemassaolostaan:-” Täällä kyllä ollaan, mutta joku estelee!”

Juurikin tuo taivaan paksu pilvipeitto ei ota ohentuakseen. Edelleenkin se ripottelee ajoittain raekuuroja enemmän ja vähemmän niskaan. Aivan kuin kiusalla, yrittäen poistaa ulkona puuhastelevalta tekemisen riemun. Pakko myöntää, että välillä myös siinä onnistuen. Vaikka pitäisi pysytellä auringon paisteelta suojassa keratoosiherkällä iholla, kaipaan valon tuomaa energiaa.

Nopeasti kuvaa talteen ennenkuin pilvet sammuttaa tuon taivaan soihdun. Kaikki on vain niin paljon nätimpää auringonvalossa.

Päästäkseni parempaan kevätfiilikseen, poikettiin eilen Keskisen puutarhamyymälässä.

Oli selkeä tarvekin miksi sinne lähdettiin. Sain pari ihanaa alppiruusun taimea meidän rinneportaiden maisemointiin.

Jos haluaa niille oikeasti asettaa toimivan kasvualustan, tulee maakuopan olla rodonkasvimultaseosta. Molemmille taimille hankin oman säkin. Ennestään varastosta löytyi myös noille kasveille tarkoitettua lannoiteseosta.

Lähtökohdat hyvälle kasvulle on nyt asetettu. Nyt vaan ahkeraa kastelua, että juurtuvat aloilleen.

Puutarhamyymälästä löysin jotain myös meidän kasvimaalle.

Tänäkin vuonna olin liian hidas idättämään yhtään mitään. Lobelian taimet kuihtuvat surullisesti yksi toisensa jälkeen. Myöhässä ja mikä lienee meni vikaan. Toivottavasti edes pari taimikippoa villiorvokkia jää henkiin, etten koe olevani täysin epäonnistunut.

Ostosreissulta poimin mukaan pari kasvihuonekurkkua, pensastomaatintaimen, herneen- ja salaatin siemeniä, sipulin mukuloita sekä siikli-siemenperunaa. Noita perunoita joutuu nyt idättämään pari viikkoa ennen kuin voin istuttaa ne kasvulavoihin.

Vähän piti tehdä muutoksia kasvihuoneeseen.

Meidän pienessä kasvihuoneessa oli aikaisemmin kaksi kasvilavaa molemmin puolin.

Toisen siirsin nyt ulos. Autotallista sain käyttöön eräänlaisen pesualtaan.

Ostin joskus puolisolle joululahjaksi tuon, mutta metsään meni lahjahankinta, vähän niinkuin sen kaveriksi hankkimani pyörillä liikuteltava laatikostoratkaisukin.

Nyt tuo moottorin pesuallas toimii kasvihuonepöytänä sekä säilytysratkaisuna. Pöydän sisään voi piilottaa pienet työvälineet joita tarvitsee kitkemiseen. Sen alaosassa on myös ruukuille hylly.

Kasvihuoneeseen istutan tänä vuonna kasvihuonekurkkua 2 tainta ja pensastomaatin ruukkuun. Mulla on ollut kasvihuoneessa itämässä ruukuissa myös auringonkukkia sekä 8 tammen tainta, joita yritän sitkeästi pitää hengissä. Terhoista itse kasvattamat.

Ulkona kasvulaatikoilla on tila ainakin mansikoille x 2 perunoille x2, sipuleille, yrteille ja salaatille.

En ole koskaan ennen yrittäyt kasvattaa chiliä. Jostain syystä sellaisenkin taimen meille ostin. Katsotaan siis miten käy. Istutan ruukkuun ja eikähän se vielä kasvihuoneeseen mahdu tomaatin ja kurkun lisäksi. Niin ja ostoskoriin löysi tiensä myös meloni. Tarkemmin ajateltuna mulla ei taida riittääkään kasvulaatikot kaikelle hankkimalleni. Herneitäkin varten joudun kehittelemään vielä jotain.

Poistin eriparia olevat kasvulaatikot ja yhtenäistin kasvimaan ilmeen äidiltäni saamilla lavakauluksilla. Vanhempieni muutto kaupunkiin vapautti nuo kaulukset meidän käyttöön. Sen verran laatikoille jätettiin väliä, että ruohonleikkurilla pääsee ne tarvittaessa kiertämään.

Käsittelin lavakaulukset sävytetyllä terassiöljyllä. Paikoin ne olikin aika huonossa kunnossa. Öljykäsittelyllä toivottavasti sain niille pari vuotta elinaikaa.

Kun suurin piirtein tietää mitä laatikoihin istuttaa,voi ne jo nimetäkin. Sitten on ainakin pysyttävä kiinni tuossa suunnitelmassa.

Tein nimikylttejä vanhoista päreistä.

Pintaan kalustemaalia sekä nimet pohjamaalilla.

Nyt täytyy vain odottaa, että nuo yöpakkaset oikeasti ohittuu niin, että täällä päästään istutushommiin ja sadon kasvatukseen.

Tallennettu kategorioihin Istutukset, Puutarha, Tee se itse | Avainsanoina , , | Jätä kommentti

Kivimaalausta

Viikonloppuna maalailin pöllöperheen kalustemaalilla sekä akryyliväreillä. Sopivia pyöreähköjä kiviä piti vain ensin hakea läheiseltä hiekkamontulta, kun omasta pihasta löytyy vain kulmikkaita kiviä.

Pöllöjä olen aiemminkin maalaillut ja edelleen ovat puutarhakoristeena. Nyt päätin tehdä erilaisia, eivätkä nämä ole jäämässä meille.

Puhdistin kivet ensin vedellä ja harjalla.

Kun kivien pinta kuivahti, maalasin kalustemaalilla pöllöjen hahmot kiviin sekä valkoisen pohjamaalin kohtiin, joihon tulisi akryyliväriä. Sen vuoksi akryyliväriä tarvitsi pensselöidä vain kertaalleen ja värit näkyvät tuon valkoisen pohjavärin ansiosta kirkkaammin.

Yhdelle isolle pöllölle oli tilaus, mutta maalasin sille vauvoja varmuuden vuoksi. No niillekin on jo ottaja tiedossa.

Pöllökivet viimeistelin vielä lakkakerroksella.

Näitä ulkokoristeita voi ripotella puutarhaan tai vaikka asetella kukkaruukkuihin. Antavat väriä, kun kesäkukkaloistoa joudutaan tovi vielä odottamaan.

Onneksi aurinko lämpöineen kuitenkin malttoi saapua ja sulattaa myös lopulta roudan meidän kasvimaalta. Jokohan pakkasyöt olisi pian ohitettu? Kasvulavat odottavat kevätkylvöä ja niin minäkin.

Sitä odotellessa pöllöilykään ei vielä lopu tähän. Lisätilaus kolmelle tapittajalle varaa ainakin, vielä yhden tulevista vapaapäivistä maalailulle.

Nähdään taas!

🙂

Tallennettu kategorioihin Puutarha, Sisustaminen, Taide, Tee se itse | Avainsanoina , | Jätä kommentti

Sikalasta poistettujen ritilälaattojen uusiokäyttöä

Tämän artikkelin jälkeen voitte todeta, että nehän sopii mihin vain.

😄

Pääsiäisviikolla haettiin meidän pakettiautolla useampi kuorma noita laattoja. Autovanhus kulki kyllä äärirajoillaan. Painolastia oli joka kerralla yli sallitun arviointivirheen vuoksi. Noiden painoksi arvioitiin olevan vähän päälle 30kg kappale. Oikeasti paino oli kuitenkin 53kg. Sikaosastoksi nimitetty tavaratila tuoksahti tuolloin nimensä veroiselta. Olihan meillä kuljetuksessa sikalan lattiaa.

Melko kestävästä materiaalista on kyse, kun rautaverkko on valettu betoniin.

Meidän roskakatos oli luiskaa vailla, tämä ratkaisu korvasi sen.

Roudan sulamista odotellessa, tämä projekti vaati jonkin verran malttia. Miten kurjaa onkaan odotella aikaa, että ideaa pääsisi toteuttamaan.

Nämä rappusten edustalle tulleet laatat pestiin moneen kertaan tehopesuaineen kanssa ja haju saatiin pois. Piha on kauttaaltaan soralla ja kivituhkalla päällystetty. Kenkien mukana sitä tulee myös eteiseen. Tiedä sitten paljonko noista ritilöistä on jatkossa apua, mutta tykkään lopputuloksesta.

Tässä projektissa mieluisin ja myös työteliäin osuus oli sijoittaa noita laattoja rinteeseen.

Heti, kun nämä laatat näin tiesin haluavani niistä meille rinnerappuset.

Urakka vaati jonkin verran käsivoimia.

Kaikki nuo rappusten viereen maisemoidut kivet tuli esiin maata lapioidessa. Onneksi rinteessä oli kuitenkin multaviakin kohtia. Sen vuoksi kolmen päivän ahkerointi riitti näiden valmistumiseen. Rappuset vaativat vielä jonkun verran maisemointia lisää ja kulkureitin tielle, mutta raskain osuus on kuitenkin onneksi tehty.

Tuohon on kiva sijoittaa kevään edetessä kesäkukkaruukkuja tai vaikka kokonainen ruukkupuutarha. Tilaa siinä senkin jälkeen olisi tepastella.

Rinteeseen rappusten viereen en halua kaidetta, sen sijaan jotain persoonallista valaisinta tai valosarjaa pitää siihen kehitellä.

Vaikka kaikkia laattoja ei olekaan pesty pesuaineen kanssa, on painepesu ja ulkoilma puhdistanut ne ylimääräisistä hajuista. Meillä ei ole siis kakkarappuja vaikka sillä nimellä näitä taisin sisarilleni esitellä.

Monenlaista rappusta ja laattatasoa näistä kyllä saa. Ilmaista tavaraa, ainoastaan kuljetuksesta tuli vähäisiä polttoainekuluja. Vanhaa hyödyntäen ja kierrättäen ekoteko ehkä tämäkin.

Kasvimaalle vielä muutaman rivin asennan, kunhan routa malttaa sieltäkin ensin sulaa. Monta uutta ideaa sinnekin on tulossa.

Idearikasta viikkoa kaikille puuhastelijoille!

Tallennettu kategorioihin Puutarha, Tee se itse | Avainsanoina , , | Jätä kommentti

Acazia kalustesarjan yöpöydät uudistettavana

Eilen sain aikaiseksi pestä kodin kaikki ikkunat talven pölyistä. Kyseistä urakkaa on tullut onnistuneesti lykättyä viikko tolkulla, syystä ja toisesta.

Nyt se on sitten tehty. Aurinkokin innostui paistamaan kuin palkinnoksi, kun viimeinenkin ruutu oli pesaistu puhtaaksi.

Pitkän tauon jälkeen tuo valo taas on niin tervetullutta. Kyllä sitä nyt kelpaa valotella auringonsäteitä puhtaista ikkunoista sisään.

Jaksaisitpa vain paistaa kauemmin.

Pääsiäisvapailla minulla oli vanhempieni yöpöydät käsittelyssä. Aikaisemmin uudistin heidän ruokapöydän ja siihen kuuluvat 8 tuolia.

Nytkin olen pinnat hionut, petsannut ja lakannut

Näitä acaziakalusteita tulisi huoltaa oikeasti mehiläisvahalla. Mutta, koska pinta on päässyt näin pahasti kulumaan ei vahaus enää riitä.

Vaikka pinnat olikin jo lähes lakattomat, piti ne hioa vielä ympäriinsä.

Sisäosat olivat säilyneet hyvänä, niihin en kajonnut muuten kuin ovipinnoilta.

Rasvanpoisto ennen petsin levitystä. Petsin pintaan sitten puolikiiltävää lakkaa ruiskumaalaten.

Sainkin nopeasti huomata miten paljon vaikeampaa on lakata pystypintoja paineilmaruiskulla. Lakkaa tuli herkästi liian raskas kerros ja muutamien valumien vuoksi työn eteneminen vaati välihionnat. Urakka on nyt kuitenkin saatu valmiiksi parista epäuskon hetkestä huolimatta.

Kalusteet saavat meillä vielä jonkun aikaa kuivahtaa, että lakka saavuttaa kovuutensa ennen käyttöönottoa.

Entisöintitouhutkin nyt hetkeksi taukoaa.

Ainakin tämän kalustesarjan osalta 😊

Mukavaa viikkoa kaikille!

Tallennettu kategorioihin Tee se itse | Avainsanoina , | Jätä kommentti

Sarjapöytä hyllyiksi

Pikkuisen pöydän olen saanut vanhemmiltani varmaan jo vuosi sitten. Sarjapöytään kuuluu 3 eri kokoista pikkupöytää. Tämä pienin ja niistä tasoista kärsinein oli toiminut kukkatasona. Olisikin viety roskikseen, mutta pelastin sen.

Kosteus oli tehnyt tehtävänsä pintaan. Se onkin varastossa odottanut tuunausinspiraatiota. Ehkä myös sitä lopullista ideaa, jonka nyt sain ja meni heti toteutukseen.

Tuo pöytä on jotain puujäljitelmää.

Ensitöiksi pikkupöytä leikattiin sirkkelillä kahtia ja pinnasta hioin lakkakerroksen pois kokonaan. Siinä hiontatouhussa kaluste alkoi näyttää ihan kivalta, kun sitä osittain hioi enemmän ja vähän vähemmän.

Päätinkin, että kaluste saisi kuluneemman lookin, jonka sävyttäisin antiikkipatinalla ja vahalla. Pari kahvaa löytyi varastosta, jotka kiinnitin lähinnä ulkonäkösyistä. Sopivasti nekin oli käsitelty kuluneen näköisiksi.

Piilokiinnitys-ripustimet, hyllypidikkeet vai miksi noita nyt nimittäisi, hankin Minimanista. Ne leikkasin rälläkällä sopivaan kokoon. Noin yhden sentin verran piti lyhentää.

Hetken piti pohtia mihin ne valmiit hyllyt nyt sitten saisin sopimaan.

Hullunkuriset hyllyt päätyi eteiseen. Mä olen aika tyytyväinen, että sain ne itse kiinnitettyäkin ja vielä suht suoraan.

Tuohon voisin hankkia ainakin yhden pienen viherkasvin, joka kenties viihtyisi varjoisassa huoneen nurkassa. Onkokaan sellaisia olemassa? 🙂

Tallennettu kategorioihin Sisustaminen, Tee se itse | Avainsanoina , , | Jätä kommentti

Koiralle peti

Uutta lemmikkipetiä on etsitty. Markettien valikoimissa olevat eivät vaan ole miellyttäneet silmää. En halua mitään tavanomaista topattua koppaa meidän eteiseen.

Koska kotimme sisustuskin on valtavirrasta poikkeavaa, halusin tämänkin asian siihen sopivaksi.

Laatikko on aikoinaan tarttunut mukaani kirpputorilta. Se toimi jonkin aikaa taidetarvikelaatikkonani. Nyt kuitenkin harrastus on ottanut niin ison jalansijan, ettei välineet taiteiluun enää mahdu tuohon laatikkoon.

Tälläiset pienet koirat sen sijaan mahtuu.

Laatikossa oli sisällä irtonainen vaneerinen lokerikko, jonka poistin. Samoin pohjaan kaksipuoliteipillä liimaamani kookkaat pyörät. Pyörien kanssa se olisi ollut liian korkea koirapediksi.

Tuo puinen laatikko on alkuperäisessä värissään, eikä pienet kulumat tai rautaosien ruostuneet kohdat haittaa. Vanha saa näyttääkin vanhalta. Ei ole kyllä mitään tietoa, mitä se aikoinaan on varastoinut sisäänsä. Muistuttaa toki malliltaan ammuslaatikkoa.

Varastosta löytyi vielä sopiva määrä vaahtomuovilevyjä, joilla reunustin ja pohjustin pedin pehmeäksi.

Lopulta tuolle harmaasävyiselle torkkupeitollekin paikka löytyi.

Vanhan laatikon puisesta kannesta en halunnut luopua, joten se kiinnitettiin koukun avulla seinään. Nyt ei ole pelkoa, että kansi lävähtäisi kiinni, vaikka tuo energiapakkaus sinne kuinka hyppisi. Ja koirapetinä tarvittavan ajan palveltuaan laatikkoa voi hyödyntää taas uusiin tarkoituksiin.

Täytyihän uusi petipaikka nimetäkin.

Tyttö teki tietokoneella kirjainneliöt, jotka laminoin ja ripustin juuttinaruuun.

Kyllä nyt pikkuisen kelpaa pedissään makoilla.

Hyvää naistenpäivää!

🌹

Tallennettu kategorioihin Eläimet, Kirppislöydöt, Tee se itse | Avainsanoina , , | Jätä kommentti

Acazia ruokapöydän uudistus

Talvilomalla aloitettu ruokaryhmän entisöinti tuli valmiiksi. Viime artikkelini käsittelikin tuolien uudistamista, nyt vuorossa on ruokapöydän kansiosan kunnostus.

Pöytälevy oli ollut jo vuosia lähes lakaton. Ajan saatossa puupinta oli tietenkin imenyt itseensä ruokailusta syntyneet rasvakertymät. Kun lakkaamattomalle pöydälle läikähtää vaikka keittoliemi, imeytyy siitä tietenkin osa puuhun. Tuo rasva toi oman haasteensa entisöintitouhuun.

Acazia pöydän reunoilla on pyöreät metallikoristenapit. Jotta hionnan yhteydessä musta väri ei niistä tyystin lähtisi, oli maalarinteipit ainakin osanaikaa niiden suojana.

Hiontaa hidasti se hiomakoneen rikkoutuminen. Mun ei kuitenkaan tarvinnut uutta odotella äitienpäivään, niinkuin murulle vinkkasin.

Mitäs sitä merkkiä vaihtamaan. Nyt on taas uusi Ryobi jolla hioa. Pöydän sivut kuitenkin työstin käsin, kun kone ei mahtunut tuohon ahtaaseen rakoseen.

Kun hionta oli valmis, puhalsin paineilmalla pöytälevyn pölyttömäksi. Sen jälkeen pinnan puhdistin rasvanpoistolla, kangasliinaa apuna käyttäen.

Tuon puhdistuksen olisi pitänyt toistaa, sillä ensimmäisen petsikerroksen kuivuttua, pintaan kuivahti kuitenkin sinnikkäitä pieniä pyöreitä jälkiä. Niillä kohdin oli rasvajäämiä.

Petsikerroksen annoin kuivua 2-3 tuntia, jonka jälkeen kevyesti hioin pintaa uudelleen (enemmän niitä kohtia, johon rasvalaikut ilmestyivät).

Petsikerroksia piti tehdä kolme ja myös niitä välihiontoja, että pintavärin sai tasaiseksi.

Tässä kuvassa onkin ensimmäinen tuore petsikerros.

Ennen petsin levitystä puun pinta piti kastella. Vesiämpäri ja rätti lähistöllä työstin petsiä pöytälevyyn. Pensselillä kun tuota petsiä levitti, niin ehti osa pöytälevystä aina kuivahtaa.

Sai olla todella nopee.

Ylimääräisen petsin pyhin aina rätillä pois. Läpikäyden aina koko pinnan, puunsyiden mukaisesti.

Seuraavina päivänä olikin lakkauksen vuoro. 4 kerrosta lakkaa lopulta ruiskumaalasin pöydän pintaan. Pöytälevyyn meni vähän yli litra kalustelakkaa ja yksi vajaa petsipurkki.

Pöydän jalat olivat niin hyvässä kunnossa ettei niille tarvinnut tehdä mitään muuta kuin kiinnittää alle.

Ruokaryhmän entisöinti reilulla sadalla eurolla lisäsi käyttövuosia tälle keittiöryhmälle toisen vuosikymmenen.

Tallennettu kategorioihin Sisustaminen, Tee se itse | Avainsanoina , , , | 2 kommenttia