Kirjan sivuista kranssi

Paperikranssin teko vie aikaa jonkun tovin. Revit sivun kerrallaan kirjasta. Taitat neljään osaan, jakaat paperin kahtia, rypistät paperin nyrkissäsi ja taittelet taas uudelleen.

Taitoksen voi tehdä esim. kuten itse tein. Haitarityylillä, niin että paperi näyttää sivulta m kirjaimelta.

Sitten vain teet taiteltuun paperiin keskelle reiän ja pujotat paperin, johonkin tukevaan kranssikehykseen. Voit käyttää ohutta metallivannetta tai improvisoit, niin kuin meillä tehtiin. Minun kranssini on kasattu pariin, yhteen punottuun sähköjohtoon.

Vastaavasti kranssin voi koota ohuempaankin rautalankaan jos haluaa kranssista tehdä enemmän pallomaisen. Sen voi tuolloin kiristää tykyksi ympyräksi, jolloin keskelle ei jää silloin yhtään tyhjää tilaa.

Tätä askaresta voit tehdä samalla, kun katsot telkkarista lempisarjaasi tai kuuntelet korvanapeista podcasteja.

Tai, kun ihan vain haluat nollata ajatuksiasi.

Valmiiseen kranssiin kului kirjasta 235 sivua.

Tämä kranssi löysi paikkansa meidän kellarin ovesta. Paperikranssi on ajaton. Jouluisammaksi se on helppo muuttaa, vaihtamalla esim. rusetin punaiseen ja lisäämällä kranssiin pienet led valot.

Mennään kuitenkin yksi ajanjakso kerrallaan, eikä vielä hötkyillä jouluun.

Eihän 😊

Meidän Bella vahtitehtävässään.

Omaa väkeä häärää ulkoterassilla ja tämän pitää siitäkin ilmoittaa. Pikkuinen alkaa taas sopeutumaan kaverittomuuteen. Pitäisikin nopeasti löytää hälle uusi koirakaveri. Nalaan tottuminen vei sen verran pitkän ajan tällä neidillä, ettei haluaisi alkaa tuota totuttamista ihan alusta taas uudelleen.

Mukavaa loppuviikkoa! Sen voit viettää nyt vaikka kranssiaskartelun merkeissä!

😊

Tallennettu kategorioihin Askartelu, Sisustaminen, Tee se itse | Avainsanoina , , , | Jätä kommentti

Saatiin Nala kotiin

Kulunut viikko ollaan työstetty mielessämme menetystä, joka saapui yllättäin.

Teistä lukijoista jotkut olettekin jo tietoisia aiheesta, jota viimeartikkelini koski.

Haluankin kirjoittaa vielä Nalan tarinan loppuun. Ihan sillä, jos koskaan, ketään vastaavaa menetystä kohdannutta se auttaa tai opastaa.

💙

Surullisinta on, että ihmiset joiden kanssa asiasta on puhuttu, ovat olleet tietoisia kyseisestä kunnaneläinlääkäristä. Jopa osa hänen kolleegoistaan on sitä mieltä, ettei hänen kuuluisi tehdä enää mitään toimenpiteitä.

Konitohtoriksi tituleerattu. Miksi tuo ”etuliite” ammattinimikkeseen oli itseltäni pimennossa, miksi en osannut kyseenalaistaa ammattitaitoa ennen toimempidettä tai kysellä mielipiteitä?

Maanantaina soitin ruokavirastolle, jonka jälkeen toimitimme Nalan leikanneen eläinlääkärin luo. Alustavasti olimme jo sopineet, että koiramme lähtee avaukseen.

Paluu praktiikalle nostatti tunteita pintaan. Kiukkua, surua ja katkeruutta. Viikonlopun kellarissamme kylmässä kangistunut ruumis oli automme peräkontissa. Nala oli käärittynä valkoiseen, paksuun peittoonsa. En tiedä kuuluuko tai vaaditaanko eläinlääkäriltä empatiakykyä. Minkäänlaista myötäelämisen tunnetta en kuitenkaan kokenut häntä kohdatessa. Kiukkua nosti myös tilanne, jossa etsittiin Nalalle sopivaa kuljetuslaatikkoa. Eläinläääkäri tarjosi kissan kokoista pahvilaatikkoa!

Hitto! Eikö tämä ihminen muista edes sitä, minkä kokoista koiraa oli perjantai-iltana leikannut?! Nala oli 2-vuotias Pitbull/Amstaff, vahvaluustoinen koira. Pieleen mennyt leikkaus oli vain pari päivää sitten, käsittämätöntä!!

Tilanne jatkui sillä, että sopivaa laatikkoa ei löytynyt. Kurkkaus peittojen sisään sai eläinlääkärin tokaisemaan vain, että: ”se olikin noin iso koira”. Praktiikalta ei laatikkoa löytyisi, joten lähdimme sen vuoksi SeiLab:aan. Siellä eläinlääkäri voisi tehdä samalla Ruokavirastolle lähetteen ja selvityksen leikkauksesta. Nala oli jo kotona pakattu läpinäkyvään vahvaan pussiin. Ohjeissa luki kyllä, että kaksinkertaiseen. Pahvilaatikkoon pakattiin kotoa kaikki kylmäkallet, jotka omistettiin sekä sanomalehtiä siltä varalta jos lähetys alkaisi vuotamaan. Pahvilaatikkoon pakattiin erilliseen muovitastuun lähete mukaan.

Tätä eläinlääkärin iäkkyyttä todisti myös taito käyttää tietokonetta. Tuo ihminen ei löytänyt näytöltä edes kuvaketta, jolla pääsisi nettiin. Kyseli myös mistä lähete netissä löytyy. Kohta kohdalta käytiin yhdessä läpi. Onneksi olimme itse katselleet netistä ennakkoon tiedot minne lähettää ja miten, sillä muuten lähetteen teosta ei olisi tullut välttämättä mitään. Eläkeiän kynnykselle oli päässyt tämäkin ihminen, ettei noita palveluja ollut tarvinnut.

Lähetteestä jäi harmillisesti kuitenkin uupumaan tieto, että Nala oli saanut myös antibioottipistoksen ennen kotiutusta. Lähetteeseen tuli myös tietoa, josta vasta sillä hetkellä saimme kuulla.

Nala oli alkanut vuotamaan leikkauksessa…

Lähete oli kaikkiaan kaksi sivuinen. Tiedot omistajasta ja koirasta piti täydentää. Ruokavorastolla on olemassa myös omat sopimustuhkaamot, jotka noutavat ruumiit virastolta eteenpäin niin halutessa. Listalta tuleekin itse valita toimipiste, joka lemmikin tuhkaisi ja lähettäisi kotiin.

Lähetteen ja ohjeet pakkaamiseen löytää tarvittaessa ruokaviraston sivuilta. Tästä.

Helsingin ruokavirasto hoitaa lemmikkieläinten avauksen. Sinne lähetys tulee tehdä pikapakettina matkahuollon kautta. Ruokaviraston sivuilta löytyy selkeät ohjeet mitä pakettikorttiin tulee merkitä. Paketin päälle saateteksi ”eläinperäinen näyte-vapautettu”

Saimme ilmoituksen sähköpostiin seuraavana päivänä, että lähetys on saapunut perille. Samana päivänä tuli myös tieto PET Helsingiltä, että Nala on haettu tuhkaamoon.

Kaikenkaikkiaan nopeaa toimintaa. Avaus hoidetaan heti samana päivänä. Tarvittavat tutkimukset tehdään ja näytteet otetaan ja tarvittaessa lähetetään eteenpäin. Vastauksen ruumiinavauksesta saamme 1-3kk:n kuluessa.

Pahinta olisi, jos syytä ei koskaan löydettäisi.

Näin kauniisti eläintuhkaamo Pet lähestyi sähköpostilla.

Linkki Pethelsinki verkkosivuille

Puhelu kyseiseen toimipisteeseen toi rauhallisen mielen. Nala on hyvissä käsissä ja häntä arvostetaan. Suruumme otettiin arvokkaasti osaa. Heillä oli myös aikaa kuulla Nalan tarina ❤

Torstai-iltana paketti saapui sopimuksen mukaan. Huolellisesti pakattuna, pehmeään muoviin ja pahviin.

Tyttömme, jonka koira Nala enimmäkseen oli, sai avata tuhkaamon lähetyksen.

Käsi sydämellä seisottiin vierellä, kunnes pakkauksesta paljastui kaunis valkoinen, keraaminen uurna. Uurnan kyljessä oli sydäntassu painauma.

Meidän Nala on nyt kotona. Nala on saanut arvoisensa loppumatkan.

Pakkauksessa oli myös kaunis värssykortti mukana.

Uurna on tarkoitus haudata lammelle, jonka niittyosuudella Nala rakasti juoksennella. Sinne on haudattu meidän muitakin edesmenneitä lemmikkejä.

Päivää vain ei vielä ole päätetty, mutta mihinkäs tässä enää kiire on ja uurnakin on kaunis katsella.

Kunhan avauksesta tiedot tulee, palaan vielä viimeistelemään Nalan tarinan.

Tallennettu kategorioihin Eläimet | Avainsanoina , , , , , | 2 kommenttia

Syvälle sydämeen sattuu

Perjantaina ei vielä tiedetty, mitä tuleva yö tuo tullessaan. Olin varannut klinikalle sterilointiajan meidän 2-vuotiaalle Nalalle.

Päädyin sen jossain vaiheessa kuitenkin vaihtamaan, kunnanlääkärin praktiikalle. Nyt sitä vain itkee, kun tapahtui pahin ja kaikki meni pieleen. Rakas lemmikkimme ei koskaan herännyt nukutuksesta.

Mulle tuli heti alkuun paha aavistus paikasta jonne rakas saateltiin, varsinkin silloin kun Nala esilääkittiin. Nala vinkui ja oli pelokas. Aivan kuin olisi aavistellut, ettei reissu tiedä hyvää. Musta tuntuu niin pahalta näin jälkeenpäin ajatella, miten siliteltiin tietämättämme viimehetkiä hereillä olevaa ystäväämme. Rauhoiteltiin sanoin, ettei ole mitään hätää.

Suuri hätä kuitenkin oli.

Leikkauksen piti olla rutiinitoimenpide. Niitä paljon tehdään, joten eiköhän se olisi leikkaus vaan ja kotiin toipumaan.

Nala haettiin tunnin kuluttua leikkauksesta. Oli täydessä unessa, silmät pyörähtäneenä ylösalaisin. Pelästyin kyllä sitä näkyä ja koiramme reagoimattomuutta. Sai antibioottipiikin ja paareilla siirrettiin autoon. Leikkaavalla lääkärillä oli huono ulosanti, itse piti kysellä onko odotettavissa pahoinvointia, kun herää. Vastaus vain ei, se vaan herää. Saattaa useamman tunnin nukkua. Sen enempää ohjeita saaneena alkoi meidän matka kotiin.

Ei ollut tietoa, että usein tai yleensä leikkauksen jälkeen pistettäisiin vastalääke nukutukselle. Herätepiikkiä ei kuitenkaan koskaan saanut.

Apteekista noudettiin vielä ennen kotiin paluuta antibioottikuuri.

Kun päästiin kotiin, Nala siirrettiin kylpyhuoneen lattialle, paksujen peittojen päälle. Lattialämmitys pitäisi toipilaan myös lämpimänä. Odotettiin tunti ja kaksi, useampi. Silittelyä ja tarkkailua. Mua alkoi tosissaan huolettamaan neljännen tunnin kohdalla ja soitin päivystävälle lääkärille. Mieltä rauhoitti, kun sanottiin narkoosin kestävän pisimmillään jopa 12h. Palattiin tarkkailemaan toipilasta ja yritettiin jopa herätellä, ei reagoinut. Raajat velttona hengitteli syvään. Kynsien leikkuuseen reagoi vähän, samoin silittelyyn silmäluomet välillä räpsyi, mutta silmissä pysyi sama tyhjä katse tunnista toiseen. Hengitys muuttui koskettaessa, aivan kuin olisi tiedostanut meidät ja hiukan innostunut, yrittäen ehkä herätä. Soitimpa evidensiaankin, josta yhtä lailla sanottiin, että unta nyt tulee riittämään jos herätepiikkiä ei ollut saanut. 7h leikkauksesta alkoi säpsyilemään. Raajoihin tuli lihasnykäyksiä. Ajateltiin liittyvän heräämiseen. Todellisuudessa rakas koiramme teki tietämättämme kuolemaa.

Puolen tunnin kuluttua siitä Nala ei enää hengittänyt. Lapset oli nukkumassa. Puoliso aloitti heti elvytyksen, Nala oli vielä lämmin. Itsekin yritin osallistua, mutta paniikki iski niin lujasti päälle, kun tunsin miten kylmä kuono oli samoin raajat. Nalaa ei enää olisi. Rakas lemmikkimme oli poissa. Tilalla tuska sydämessä ja samalla niin tyhjä olo.

Kaikki oli tapahtunut niin odottamatta. Leikkaus tehtiin, että lemmikkimme voisi elää mahdollisimman pitkän ja terveen elämän. Meidän aikaisempi koira kuitenkin kuoli leikkaamattomana, joka johti märkäkohtuun. Tulehdus oli niin paha, että jouduimme valitsemaan eutanasian. Tuota kohtaloa ei haluttu Nalalle. Nala menehtyi nyt kuitenkin leikattuna. Joko leikkauksen jälkeiseen komplikaatioon tai lääkkeiden aiheuttamaan kuolemaan.

Elämä ei ole reilua!

Vuoroin kiukkua, vihaa ja katumusta tuota kaikkea tunnetta on suunnattoman surun keskellä.

Meille täydellinen ja niin lempeä ❤

Kuka olisi ikinä uskonut mitä viikonloppu tuo tullessaan. Vuorokaudet täynnä itkua ja surua. Tuota rakasta, leikkisää lemmikkiä, ei enää olisi. Väsymätön lenkkikaveri on poissa.

Nalalla oli hyvä elämä. Se oli onnellinen ja rakastava koira. Kummallista kyllä miten menetys nostaa kaikki omat teot negatiivisena mieleen. Torumiset tai hoputtamiset. Miksi silloinkin kiukkusin pienestä asiasta? Miksi kiire aiheuttaa äksyilyä, jota välillä puretaan myös lemmikkiimme? Kaveriin, joka pyyteettömästi rakastaa ja torumisen jälkeenkin tulee kättäsi tai poskeasi nuolemaan.

Antaisin mitä vaan, että Nalan saisin takaisin. Kaupankäynti yläkerran kanssa kuuluu myös suruun.

puolukanvarpukranssia askartelin tänään, kun piti metsään päästä rauhoittumaan. Nytkin syksy vei lemmikkimme. Demikin nukkui pois samoihin aikoihin vain pari vuotta takaperin. En voi iloita väriloistosta, jota luonto nyt tarjoaa. Sen sijaan lenkki metsässä tuo vähän lohtua. Nyt kaikki rakkaus ja huolenpito kohdennetaan meidän jäljellä oleviin lemmikkeihin.

Nala toimitetaan ruokavirastolle avaukseen. Huominen soitto selventää aikataulun. Toivottavasti nyyttimme saamme huomenna eteenpäin, nyt nukkuu ikiunta kellarissa peittoonsa käärittynä. Avaus ei tuo koiraamme takaisin. Haluan vain syyn selville ja sen myötä mielerauhan.

Kiitollisena kaikesta yhteisestä ajasta, joka jäi liian lyhyeksi. Kiitos Nala rakkaudestasi, että olit juuri sellainen, meille niin täydellinen.

💔

Tallennettu kategorioihin Tee se itse | 2 kommenttia

Jättikranssi ja betonikurpitsoja

Aurinko pilkisteli tänään pilvien lomasta. Ilmassa on kuitenkin jo syksyistä raikkautta, joka patisti villasukat jalkaan ja hanskat käteen. Nenänpää ja poskipäät hehkuu nyt punaisena tuulenvireestä.

Tänään tehtiin pihatöitä koko päivä.

Syksyn ensimmäinen kranssi työn alle. Ja lopputulos on onneksi toivottu. Pohjana käytin pyöreää pensastukea, josta poistin vain tukijalat. Hulavanne olisi myös oiva kranssipohja.

Niputin vanteen ympärille rautalangalla kuusenoksia ja vähän katajaa. Muutama käpy somisteeksi. Myöhemmin lisään tähän kranssiin valot ja lähempänä joulua ehkä rusetinkin.

Sammal kuuluu myös syksyn lempisomisteisiini. Sitä on kieputettu milloin pallon muotoon, kranssiin tai kukkaruukkuun muuten vaan. Tällä kertaa kiepautin sitä styroksikartion ympärille ja vähän lintuhäkin pohjallekin.

Viimeisetkin omenat keräsin talteen. Nämä herkutellaan sellaisenaan.

Betonivaluja kokeilin myös ekaa kertaa viikko sitten.

Täytyy myöntää, että oli hankalampaa kuin kuvittelin. Betonivelli pitää olla sen verran juoksevaa, että sen saa kaadettua sukan sisään. Kovin sotkuista puuhaa. Pallot sidoin nauhoilla niin, että lopputulos kuvailisi kurpitsaa. Näin spraymaalattuna, vähän saattaa niiltä näyttääkin. Kädet oli valutöissä kovilla. Hansikkaiden läpi iholle päässyt betoni ärsytti ihoa. Kunnon kumihanskat käteen jatkossa, niin ihokin säästyy.

Nurmikkokin tuli leikattua. Tuskin kuitenkaan vielä viimeisiä kertoja ennen talvea. Huomiselle jää kasvihuoneen siivous jos ennätän puolukan poiminnalta.

😊

Tallennettu kategorioihin Puutarha, Sisustaminen, Tee se itse | Avainsanoina , , , | Jätä kommentti

Tapetointia

Mustan viehätys ei lähde kulumallakaan. Vaikka kuinka ajattelen, että vaaleat pinnat avartaa ja tekee pienet huoneet valoisammaksi, en voi elää valkoisten seinien sisällä. Jotain väriä pitää olla ja näköjään, mitä enemmän ikää tulee, niin enemmän myös väriä kaipaa ympärilleen.

Väriä on sohvakalusteessa ja viherkasveista tulee vehreyttä. Tämä näkymä vain ei miellyttänyt enää. Jos vaihdan tummemmat verhot, tulee olkkarista heti pimeä.

Meilllä on ollut aiemminkin mustaa seinäpintaa olkkarissa. Ennen talon laajennusremonttia. Yksiväriseen mustaan päädyin, kun samasta tilasta löytyy jo kivikuvio tapetti.

Jännä miten heti tuli kotoisampi olo yhden seinän ansiosta. Selkeitä linjoja jatkoon. Niimpä turhaa tilpehööriä karsin myös huoneesta pois. Pieni muutos, mutta ratkaiseva tähän hetkeen. Pala synkkyyttä goottisielulle ja tykkään.

Kun itse tekee, voi vain itseään myös syyttää lopputuloksesta. Talosta ei löydy suoraa seinää edes uudisosasta, joka onkin nykyään vain hassua. Silloin remontin valmistuttua ei kyllä naurattanut. Olkkariin on lattiasieniremontin aikaan uudistettu vain seinien alaosat ja lattia alajuoksuineen. Löytyy siis kuperuutta ja pituuseroja. Helppoa olisikin varmaan suoraan seinäpintaan tapetti levittää. Tyytyväinen olen kuitenkin lopputulokseen. Rakoja ei jäänyt, mutta himpun verran ehkä päällekäisyyttä reunoilla.

Jäi valkoista seinäpintaa vieläkin, mutta tämän määrän kanssa pystyn elämään.

😊

Tallennettu kategorioihin Remontti, Tee se itse | Avainsanoina , , | Jätä kommentti

Uusi somiste tieliittymään

Joko voi puhua alkusyksystä?

Sumuiset, syksyn tuoksuiset, kosteat aamut ja viileät yöt ainakin kertoo sen lähestyvän.

Näihin aikoihin iskee halu tehdä sammalesta somisteita. Sitä haluaisi ikuisen kesän jatkuvan, mutta vaihtuvat vuodenajat ovat kyllä meillä suomessa rikkautta. Toisaalta sitä odottaakin taas pimeneviä iltoja ja syksyn väriloistoa. Kaikissa vuodenajoissa on jotain hyvää tai sellaista, joka miellyttää ja ruokkii luovaa mielikuvitusta.

Sammalpäällysteiset tikkaat olen aiemmin tehnyt. Edelleenkin tikkaat nojaavat roskakatoksen seinää ja suhteellisen hyvässä kunnossakin ovat. Kääpää vain ovat alkaneet kasvaa.

Tälläkertaa sammalvaatteen sai vanha keittiöntuoli, josta poistin istuinlevyn. Koko tuolin päällystin kanaverkolla.

Suotta selkänojan puolat päällystin erikseen. Turhan kunnianhimoista saada kaikki kolme sammaleella näkyviin. Ei onnistu ainakaan tässä tuolimallissa.

Sammalta omasta metsästä.

Tällaisesta isosta kivestä sammalmatto irtoaa hyvinkin nätisti. Toisaalta, mistä vain sitä on helppoa kerätä. Muurahaisarmeijat tosin viihtyvät näiden mattojen alla. Pari hämppistäkin voi osua kohdalle. Tekee kyllä hyvää siedättää itseään, tällaisena ötökkäkammoisena.

Sammal pysyy elinvoimaisena, kun vain kosteaa säätä riittää. Alkaa kyllä uudelleen vihertää vaikka välillä pääsisi kuivahtamaankin.

Puhelimen kamera-asetukset ylivalottaa harmillisesti osaa kuvasta.

Aluksi tosiaan päällystin tuolin verkolla. Sitten kiepautin sammalta tuoliin pala kerrallaan, vihreää rautalankaa apuna käyttäen. Sammalpäällysteestä tulee kestävämpi, kun tarpeeksi tiheään sitä rautalangalla kiinnittää.

Puutarhahansikkaat kädessä tätä askaresta kannattaa tehdä. Vähän sotkuista puuhaa, mutta pääasia, että lopputulos miellyttää silmää.

Tallennettu kategorioihin Puutarha, Tee se itse | Avainsanoina , , | Jätä kommentti

Greengate löytöjä kirpparilta

Ystäväni oli nämä bongannut ostosreissullaan. Soittelikin whatsapp puhelua, että otanko talteen. Tottahan toki nämä piti saada. Viime vierailulla tehtiinkin sopimus, että ilmoittelee, jos hän paikkakuntansa kirppareilla näihin törmää.

Uusi keräilykohde onkin nyt tässä. Ei paljoa uutta kummemmat ja tarrat vielä pohjissa. Greengate on Tanskalainen tuotemerkki. Niitä mainostetaan laadukkaina ja hyvin kulutusta kestävinä. Luonnonsaviastiat on romanttisesti kuvitettuja. Astioista löytyy hyvinkin laajaa värimaailmaa ja runsasta kuviointia.

Pari kannua, yksi teekkuppi ja munan muotoinen säilytysrasia. Ihan kivan kokoinen aloitussetti. Herkkä ruusukuvio ja lempeä värimaailma. Nämä on helppo yhdistää vaikka valkoisten astioiden kanssa. Ihan kirpparihinnoissa ei kuitenkaan astiat olleet, mutta edullisempia kuitenkin, kuin uutena tilatut. Korvallinen kannu 25€, rivaton kaadin 16,50€, muna 8€ ja teekuppi 14€.

Näistä tuli kerta heitolla mun lempiastioita. Käyttöön ostetut ja onhan nuo kauniita pitää esilläkin.

Eteisessä Nala se varmaan ihmettelee, miksi ihmeessä emäntä fiilistelee kipoista ja kannuista.

Keittiön sohva piti siirtää suojaamaan seinää, kun tämä neiti tykkäsi niin pyöriä selällään tuossa sohvan tilalla. Pyöriessään aina potki myös seinää. Tapettiin tuli tietysti kynsistä jälkiä.

Yllättäin Bella on valinnut sohvan nurkan itselleen. Sohvalla maatessaan on hitusen Nalaa ylempänä. Aivan kuten hierarkiassa, kuvittelee itsensä olevan se määräävä ja pomottava osapuoli koirista. Sillä on välillä isot luulot itsestään, oli niin pitkään perheen ainut koira. Nyt rapsutuksia ja kehuja pitää pystyä jakamaan toisellekin. Kauan kesti, että nämä kaksi pystyi olla samassa huoneessa ilman valvovaa silmää. Nala onneksi on hyvin rauhallinen koiruus. Ihmetteleekin toisen hetkellisiä raivareita ja osaa välillä pitää sopivasti tuota tarvittavaa hajurakoa.

Tallennettu kategorioihin Kirppislöydöt | Avainsanoina , | Jätä kommentti

Parvekkeelle uusi kulku ulkokautta

Loman aikana meidän parvekkeelle valmistui uusi kulku.

Pari vuotta lähes tyhjillään tuo tila onkin ollut. Pojan muutettua huoneeseen, josta on kulku parvekkeelle, jäi tila lähes käyttämättä. Nuoren aikuisen huoneen poikki ei viitsi alvariinsa kulkea. Aina on mm. joku peli kesken.

Mitään isoa investointia ei haluttu tehdä. Niimpä simppeli ratkaisu toteutettiin taas tarvikkeilla, jotka löytyisi omasta takaa.

5 tuuman sahatavarasta askelmat saatiin kasaan. Kun tikkaat valmistui, hioin ne vielä ympäriinsä hiomakoneella, että käsistä löytyisi vähemmän tikkuja myös jatkossa. Terassikyllästeellä vielä käsiteltiin, että askelmat kestäisivät pidempään säänkin armoilla.

Juuri sellainen kaltevuus, että korkeanpaikankammo ei saa otteeseen, kun näissä tepastelee.

Parvekkeelta onkin nyt esteetön näkymä joka suuntaan mm. pihatarhaan. Otettiin kokeilulunteisesti aitaelementit pois lasin edestä.

Tykkään kovasti ja talo muuttui aitojen poistuttua ehkä himpun verran modernimmaksi. Nuo pystypuut tuossa keskiosissa vielä odottaa päätöstä säästetäänkö vai menevätkö nekin poistoon. Pari kohtaa kaipaa paikkamaalia. Saattaisi tehdä mieli laittaa isot laivaköydet, korvaamaan puuttuvaa aitaa. Sitä kun saa nykyään useammassa värissä.

Liukuovet on ruuvein lukittu niin, ettei kukaan putoa tyhjyyteen. Parvekkeelle on nyt vain koottu hätäisesti pöytäryhmä sekakalusteista. Haaveissa on joskus saada tuohon tilaan polyrottinki-sohvaryhmä.

Pari huonekasvia olen vienyt sinne piristymään ja kyllähän ne ovatkin sitä tehneet.

Toki sisätiloihin jääneet kukat ovat yhtälailla kasvaneet. Tänä kesänä tuota auringon valoa on onneksi riittänyt.

Näin kauan on kulunut Koronan ilmestymisestä aikaa, kun vasta itse jouduin testiin. Rokotettu kuitenkin kahdesti. Kesken työpäivän nousi yllättävästi korkea kuume. Niveliä ja päätä alkoi särkeä samanaikaisesti. Kyllä siinä hetken pohti, että apua jos tämä nyt on sitä. Hoitoalalla työskentelen ja työpaikalla tuollainen tartunta tietäisi kaaosta sekä työvoimapulaa. Toki jälkimmäinen on jo todellisuutta ilman koronaakin. Vastauksen sai kahdessa tunnissa, joka onkin supernopeaa.

No ei ollut koronaa. Kurkku alkoi kipeytyä päivän kuluessa ja illasta nielu olikin tosi kipeä ja peitteet nielurisoissa. Lapsena viimeksi olen angiinaa sairastanut. En vain muista, liittyikö silloin monta päivää kestävä pääkipu tuohon tautiin. Kolmatta päivää meni enimmäkseen nukkuessa. Tänään oli kuumeeton päivä. Kurkku ei niin kipeä enää, mutta muuten melko kipeä olotila vielä. Viruksen aiheuttama, eikä sillä kuuria tarvittu. Kipu- ja kuumelääkkeellä sekä nukkumisella tauti hoidetaan. Sitä ystävänkin kanssa pohdittiin johtuuko steriilistä elämästä ja maskillisesta ajasta, kun virukset tuntuu nyt hyvin rajuilta.

Loppuviikko vielä lepoa, niin olo on taas toivon mukaan normaali.

😊

Pysykäähän terveenä ja muistetaan nauttia vielä kesästä!

Tallennettu kategorioihin Tee se itse | Jätä kommentti

Perennojen suursiivous

Nyt se vihdoin on valmis. Useampana päivänä helteestä huolimatta, urakoitiin villiintyneet istutukset selkeämpiin kokonaisuuksiin. Penkeissä on ollut paljon samoja ja liikaa kaikkea sikin sokin.

Joskus vielä minusta oli järkevää istuttaa sekapenkkejä sen enempää pohtimatta, viihtyykö kasvi kyseisessä paikassa tai onko se helposti kasvualaa valtaava. Ajattelin myös, että on vähemmän perattavaa. Lopputulos vuohenputki-rikkaruohon kanssa ”muhjua” niin kuin puolisoni sitä kuvaili 😄

Sama näkymä ennen. Toki tämä perennapenkki oli alkujaankin selkein. Paljon siitä kuitenkin jouti siirtääkin.

Entinen uima-altaan paikka on reunustettu nyt perennapenkein. Uutta multaa ja mikä parasta, vuohenputkea ei ole!

Kukkaset ovat nyt omissa ryhmissään, kaikki samaa lajiketta olevat vierekkäin.

Toisaalta, vaikka nyt on ollut järkyttävän kuuma tällaiseen työhön on siitä ollut hyötyäkin. Maa on niin kuivaa, että multa pölisee. Se helpottaa kasvien siirrossa, kun irtomaa lähtee juuristosta irti ravistelemalla. Multa on kuivana myös paljon kevyempää käsitellä.

Tältä pihatarha näytti ennen. Ei mitään logiikkaa.

Nyt tästäkin ruususta pääsin eroon. Kuvasta saa kyllä selville miltä muhju näyttää. Kaikki on kasvanut kiinni toisiinsa ja vähän yli.

Lopputulos on paljon kevyempi katsellakin.

Lähes kaikki kaivettiin ylös. Päätin, että köynnökset ja vuorenkilvet saavat tässä penkissä isomman jalansijan.

Vuorenkilvet vaativat nyt vain kastelua piristyäkseen. Puolisolle tärkeä katajakaan ei ole enää piilossa.

Kukkapenkki pieneni tarkoituksella jonkin verran.

Paikoilleen jäivät kyllä myös köynnösportin juureen pionit, jotka tänä kesänä vasta aloittelivat kukintaa.

Pelastin myös maksaruohon rikkaruohon seasta.

Perkaaminen on taas jatkossa paljon helpompaa ja ”toivomuskaivokin” näkyy taas 😊

Paarmoja pitää välillä päästä pakoon riippukeinuun, harsoverhon alle. Sen vuoksi putarharyhmä siirtyi ensimmäistä kertaa terassin pohjoispuolelle, jonne ilta-aurinko paistaa. Nämä kaksi kuvaa on otettu aamu-auringon paistaessa.

Eilen piti käydä vielä Biltemassa varjo-ostoksilla.

Nyt kun perennat ovat paikkansa löytäneet, niin jossain vaiheessa, on suunnitteilla vielä uusi alue rajata. Vaikka reunuskivillä.

Muutokseen olen kyllä hyvin tyytyväinen. Onneksi tämä tehtiin. Kiitos puolisolleni, jonka kritiikki entistä näkymää kohtaan vauhditti työn aloitusta. Tai oikeastaan sai sen aikaan 😁

Nyt on muuten kohta käsillä aika, jolloin kypsät mustikat odottavat metsissä poimijaa. Aivan samoihin lukemiin viimevuoden kanssa nyt ei päästä (yli 60 ämpäriä perattua mustikkaa). Sitä kerättiin koko loman aika. Nyt marjastetaan työn ohessa vain vapaapäivinä.

Eka ämpäri myyty. Sitä poimiessa oli kuitenkin todettava, että olen etuajassa. Sesonki alkaa meillä mahdollisesti kunnolla vasta viikon päästä. Sen verran raakaa marjaa oli vielä metsissä. Kuivuus näkyi myös sadon vähyytenä. Marjaa tulee vähemmän ja on pienempää, kuin viimevuonna.

Pari litraa jäi omaankin herkutteluun. On se vain niin herkullista tuo metsien sininen kulta 💙

Tallennettu kategorioihin Istutukset, Puutarha, Tee se itse | Avainsanoina , , , | Jätä kommentti

Pienin muutoksin selkeyttä puutarhaan

Perennapenkkien ja erilaisten istutusryhmien rajausta voisi toteuttaa monilla eri ratkaisuilla. Aikoinaan itsekin reunanauhaa ja kiviä olen kokeillut. Silti tuo nurmikko tavoittaa lopulta aidanteeksi valitun ja heinätupsut on lopulta kitkettävä käsin. Tällä hetkellä vaivattomin ratkaisu tuohon heinittymisongelmaan tuntuu olevan lapio. Linjat voi määritellä fiiliksen mukaan, pääasia kuitenkin, että linja on yhtenäinen.

Kaikki perennapenkit olen samalla tyylillä rajannut. Tämän jo keväämmällä.

Tässä sekapenkissä, jossa selkeää ryhmittelyä ei ole, aloittelevat sormustinkukat kukintojaan avaamaan.

Sormustinkukka onkin yksi lempiperennoistani. Sen kasvupaikka vaihtuu oma-aloitteisesti joka kesä, koska se siemenistä leviää. Kaunis kuitenkin vaikka missä kukkisi.

Ruusu valtaa kasvualaa itselleen turhankin innokkaasti. Välillä olen kahden vaiheilla hävittää koko pensaan, mutta näin kukinnan aikaan mieli muuttuu.

Keltapäivänlilja on innostunut kukkimaan. Sen keltaiset kukat loistaa kilpaa auringon kanssa.

Punapäivänkakkaraa.

Maidän pihassa on muutamia tuijia, joita vasta viimevuonna leikkasin ensimmäistä kertaa. Kuivia oksia karsin nytkin ja kokeiluluonteisesti kevensin niiden ulkonäköä poistamalla alaoksia, niin että runkoa tuli näkyviin.

Ehkä jo ensivuonna uskallan näitä muotoilla isommalla otteella. Tykkään kuitenkin tästäkin muutoksesta.

Hankkijan kesäkukkapoistoista vielä sai hyvinkin edullista täydennystä ruukkuihin.

Lobeliaa, maljaköynnöstä sekä tähtisilmää 6,50 euroa. Kesäkukkahankinnat pitäisikin maltaa jättää kesäkuun lopulle, niin saisi aina vähemmällä enemmän 😊

Lintuallasta maisemoin vähän lisää. Ruukuissa olleet tuijat sekä laakakatajat löysivät siitä paikkansa kivien kanssa.

Pihan kaivo on ollut alkukesän niin kovassa käytössä, että ilman sateita pääsi kuivamaan.

Lisäbetonirengastakin on kaipaillut pidempään. Päädyttiin nyt kuitenkin tähän ratkaisuun, sillä pumppu ja kasteluletkukin saatiin sopivasti piiloon.

Nyt ovat säät suosineet lomailijaa. Iso aika siitä on kulunut mm. pyöräillessä. Vielä viikko lomaa jäljellä, ennenkuin työ kutsuu taas tekijäänsä. Nautitaan siis vielä säästä ja ulkoilusta.

Tallennettu kategorioihin Istutukset, Puutarha, Tee se itse | Avainsanoina , , , , , , , | Jätä kommentti