Koiralle peti

Uutta lemmikkipetiä on etsitty. Markettien valikoimissa olevat eivät vaan ole miellyttäneet silmää. En halua mitään tavanomaista topattua koppaa meidän eteiseen.

Koska kotimme sisustuskin on valtavirrasta poikkeavaa, halusin tämänkin asian siihen sopivaksi.

Laatikko on aikoinaan tarttunut mukaani kirpputorilta. Se toimi jonkin aikaa taidetarvikelaatikkonani. Nyt kuitenkin harrastus on ottanut niin ison jalansijan, ettei välineet taiteiluun enää mahdu tuohon laatikkoon.

Tälläiset pienet koirat sen sijaan mahtuu.

Laatikossa oli sisällä irtonainen vaneerinen lokerikko, jonka poistin. Samoin pohjaan kaksipuoliteipillä liimaamani kookkaat pyörät. Pyörien kanssa se olisi ollut liian korkea koirapediksi.

Tuo puinen laatikko on alkuperäisessä värissään, eikä pienet kulumat tai rautaosien ruostuneet kohdat haittaa. Vanha saa näyttääkin vanhalta. Ei ole kyllä mitään tietoa, mitä se aikoinaan on varastoinut sisäänsä. Muistuttaa toki malliltaan ammuslaatikkoa.

Varastosta löytyi vielä sopiva määrä vaahtomuovilevyjä, joilla reunustin ja pohjustin pedin pehmeäksi.

Lopulta tuolle harmaasävyiselle torkkupeitollekin paikka löytyi.

Vanhan laatikon puisesta kannesta en halunnut luopua, joten se kiinnitettiin koukun avulla seinään. Nyt ei ole pelkoa, että kansi lävähtäisi kiinni, vaikka tuo energiapakkaus sinne kuinka hyppisi. Ja koirapetinä tarvittavan ajan palveltuaan laatikkoa voi hyödyntää taas uusiin tarkoituksiin.

Täytyihän uusi petipaikka nimetäkin.

Tyttö teki tietokoneella kirjainneliöt, jotka laminoin ja ripustin juuttinaruuun.

Kyllä nyt pikkuisen kelpaa pedissään makoilla.

Hyvää naistenpäivää!

🌹

Tallennettu kategorioihin Eläimet, Kirppislöydöt, Tee se itse | Avainsanoina , , | Jätä kommentti

Acazia ruokapöydän uudistus

Talvilomalla aloitettu ruokaryhmän entisöinti tuli valmiiksi. Viime artikkelini käsittelikin tuolien uudistamista, nyt vuorossa on ruokapöydän kansiosan kunnostus.

Pöytälevy oli ollut jo vuosia lähes lakaton. Ajan saatossa puupinta oli tietenkin imenyt itseensä ruokailusta syntyneet rasvakertymät. Kun lakkaamattomalle pöydälle läikähtää vaikka keittoliemi, imeytyy siitä tietenkin osa puuhun. Tuo rasva toi oman haasteensa entisöintitouhuun.

Acazia pöydän reunoilla on pyöreät metallikoristenapit. Jotta hionnan yhteydessä musta väri ei niistä tyystin lähtisi, oli maalarinteipit ainakin osanaikaa niiden suojana.

Hiontaa hidasti se hiomakoneen rikkoutuminen. Mun ei kuitenkaan tarvinnut uutta odotella äitienpäivään, niinkuin murulle vinkkasin.

Mitäs sitä merkkiä vaihtamaan. Nyt on taas uusi Ryobi jolla hioa. Pöydän sivut kuitenkin työstin käsin, kun kone ei mahtunut tuohon ahtaaseen rakoseen.

Kun hionta oli valmis, puhalsin paineilmalla pöytälevyn pölyttömäksi. Sen jälkeen pinnan puhdistin rasvanpoistolla, kangasliinaa apuna käyttäen.

Tuon puhdistuksen olisi pitänyt toistaa, sillä ensimmäisen petsikerroksen kuivuttua, pintaan kuivahti kuitenkin sinnikkäitä pieniä pyöreitä jälkiä. Niillä kohdin oli rasvajäämiä.

Petsikerroksen annoin kuivua 2-3 tuntia, jonka jälkeen kevyesti hioin pintaa uudelleen (enemmän niitä kohtia, johon rasvalaikut ilmestyivät).

Petsikerroksia piti tehdä kolme ja myös niitä välihiontoja, että pintavärin sai tasaiseksi.

Tässä kuvassa onkin ensimmäinen tuore petsikerros.

Ennen petsin levitystä puun pinta piti kastella. Vesiämpäri ja rätti lähistöllä työstin petsiä pöytälevyyn. Pensselillä kun tuota petsiä levitti, niin ehti osa pöytälevystä aina kuivahtaa.

Sai olla todella nopee.

Ylimääräisen petsin pyhin aina rätillä pois. Läpikäyden aina koko pinnan, puunsyiden mukaisesti.

Seuraavina päivänä olikin lakkauksen vuoro. 4 kerrosta lakkaa lopulta ruiskumaalasin pöydän pintaan. Pöytälevyyn meni vähän yli litra kalustelakkaa ja yksi vajaa petsipurkki.

Pöydän jalat olivat niin hyvässä kunnossa ettei niille tarvinnut tehdä mitään muuta kuin kiinnittää alle.

Ruokaryhmän entisöinti reilulla sadalla eurolla lisäsi käyttövuosia tälle keittiöryhmälle toisen vuosikymmenen.

Tallennettu kategorioihin Sisustaminen, Tee se itse | Avainsanoina , , , | Jätä kommentti

Acazia kalusteiden entisöinti

Lomaviikko. Lupasin vanhemmilleni jo aiemmin, että talvilomalla otan heidän acazia kalusteet entisöintiin. Nyt sitten, ensimmäistä kertaa ikinä olen petsannut ja lakannut. Täytyy kyllä todeta, että se onnistui paremmin, kuin osasin kuvitellakaan. Ruokapöytä ja tuolit (8kpl), ovat työlistassani. Myöhemmin yöpöydät ja ehkä sänky.

Kohta kaikki keittiön tuolit on uudistettu ja työ tuntuu niin mukavalta puuhalta, että sitä kyseenalaistaa taas oman ammatinvalinnan. Mun olis varmaan aikoinaan pitänyt hakeutua jollekin restaurointi- tai maalausalalle. Toisaalta, tämä on loistava harrastuskin.

Noilla kalusteilla on ikää ehkä alle kymmenen vuotta, mutta kovasti lakkaus ja petsi on pinnoilta päässyt kulumaan. Todennäköisesti liian emäksisillä pesuvesillä tai liian märällä rätillä on vuosien saatossa noista pölyjä pyhitty.

Massiivipuukalusteita ja paino myös sen mukaan.

Hioin aluksi akkuhiomakoneella (paperin karheus P240) tuolien istuinosasta sekä selkänojan päällyosasta lakkakerrokset pois. Jatkoin hiomista niin kauan, että myös vanha, laikukas petsikerros hävisi. Uudistin siis vain kuluneet osat ja korjauspetsasin pienet kolhut.

Hionnan jälkeen puhdistin tuolit paineilmalla pölystä sekä pyhin kostealla liinalla nuo hiotut pinnat, käyttäen ainoastaan vettä.

Ennen petsausta pakkauksen ohjeistuksen mukaan maalattava pinta on kasteltava, saadakseen tasaisen värituloksen.

Petsin levitin pehmeäharjaksisella siveltimellä, annoin hetken oleentua ja pyhin puunsyiden mukaisesti ylimääräisen petsin pois rievulla.

Pari tuntia annoin välissä kuivahtaa ja toistin käsittelyn. Myös sen jo petsattujen pinton kastelun.

Näihin kalusteisiin valitsin petsin tumma tammi. Lakkaukseen käytin kirkasta lakkaa (Tikkurilan unica akva kalustelakka, puolikiiltävä). Sävy lopulta onnistui olemaan samankaltainen käsittelemättömien osien kanssa. Lakan ruiskumaalasin tuolin pintaan. Ensimmäisen kerroksen lakkaa laimensin vähän vedellä. Toisen ja kolmannen kerroksen suihkin laimentamattomalla lakalla.

Vaikka lakkapinta tuntuu kuivalta muutaman tunnin jälkeen, tavoittaa lakka lopullisen kovuutensa vasta viikkojen jälkeen, aivan kuin kalustemaalikin. Ensimmäiset käyttöviikot täytyykin olla varovaisemmalla kulutuksella.

Toiset neljä tuolia on työn alla vielä sen verran, että lakkakerroksia puuttuu kaksi. Nuo tuolit jouduin hiomaan lopulta käsin, kun puolison akkuhiomakoneen kulutin loppuun. Isänpäivälahja viidenvuoden takaa ja itse sitä olen vain käyttänyt ja monet lipastot sillä uudistanutkin.

Puoliso tuskin edelleenkään uutta hiomakonetta tarvitsee, mutta tarviiko muru vielä äitienpäivälahjaa miettiä?

😊

Tallennettu kategorioihin Tee se itse | Avainsanoina , | Jätä kommentti

Lipasto 50 luvulta 2020 luvulle

Viilupintainen, melko hyvin pidetty ja jo kahden perheen elämässä palvelleena, vaihtoi kodin kolmanteen. Tervetuloa meille!

Tämä on sopivaa jatkumoa kunnostamilleni kalusteille. Pientä, sievää ja persoonallista. Ja hinta tälle ihanuudelle, 5 euroa.

Niimpä, itsekin tuota onnellisena ihmettelin. Tämä on varmasti edullisin kalustehankintani tähän asti. Oikeastaan onnellinen senkin puolesta, että uudistamisen myötä loppuhinta pysyy maltillisena. Kaikki myyjät eivät ota asiaa huomioon.

Tuo 50 luvun pieni tilaihme ei paljoa työtä kaivannut uudistuakseen. Nyt joku saattaa katsoa kuvaa ja todeta et eeeiii, miksi maalasit?! Koska kodistamme ei löydy mitään tuota väriä. Lipastolle oli jo suunniteltu paikka yläkerran aulasta. Valkoinen, vähän isompi lipasto siinä tilassa oli jo entuudestaan. Halusin sille sopivan parin.

Lipasto oli lakattu. Ei ikinä uskoisi miten paljon lakkaa lopulta kannen pinnasta irtoaa, vaikka alkuun vaikuttaisi kuinka kuluneelta ja pohja kuultaisi läpi.

Hiontapaperi on nopeasti tukossa, kun sillä alkuun etenee. Ja koska lakkaus on täynnä pieniä murtumia, pitää lakkakerros saada kokonaisuudessaan pois. Muuten pinnasta tulee juovikas ja halkeileva.

Maalinpoistoaine toimi tässä kalusteessa hyvin. Oikeastaan hioin muut osat kevyesti, paitsi kannen. Siihen maalinpoistokäsittely piti tehdä kahteen kertaan. No lopulta kyllä sitten loppuhioin senkin. Kaksi pientä maalipurkkia hankin uudistamista varten: kalustepohjamaalin sekä kalustepintamaalin. Hyväksi havaittu Helmimaali. Valintaa puolsi myös se, että tämän maalin käsittely on tullut jo tutuksi. Maali on myös vesiohenteinen joten työvälineiden puhdistaminen on helppoa. Nuo lakatut kalusteet on haastavaa saada valkoiseksi. Kun pintaan jää vähäkin lakkaa, se ikään kuin puskee sinnikkäästi maalipinnan läpi kellertävin juovin. Aivan kuin maalikerros sulattaisi alle jäävän lakan. Vaatii useamman peittokerroksen piilottaakseen tuon ”kemiallisen reaktion” tai mitä se sitten ikinä onkaan.

Lipastossa on toimiva lukko. Sattumalta peililipastoni avain on siihen yhteensopiva.

Alkuperäiset puiset vetimet vaihdoin messinkisiin.

Lipaston muutos tuli maksamaan n. 35 euroa. Sisältää maalit ja uudet vetimet. Vaikka lipastot eivät ole samaa sarjaa, vanhat tyylihuonekalut sopivat värin ja siroutensa ansiosta samaan tilaan.

Meidän perheen liina- ja vuodevaatteille tarvitaan kuitenkin edelleen lisää säilytystilaa. Vaikka uusi pikkulipasto on siihen hyvä lisä, aulaan kovasti mahtuisi vielä isompikin säilytysratkaisu. Etsiminen alkakoon! Jääkin nähtäväksi, löydänkö etsimäni tämän vuoden aikana.

Kohti helmikuuta tepastellaan ja toivottavasti myös pian kohti valoisampaa aikaa. Tuntuukin kuin oltaisiin ikuisuus oleskeltu tuon harmaan pilvipeitteen alla. Kun talvi ei kerran ota tullakseen voisiko kevättä aikaistaa?

Harmaudesta huolimatta, mahdollisimman mukavaa viikkoa sinulle!

Tallennettu kategorioihin Luokittelematon | Jätä kommentti

Lumihiutaleita

Ulkona vuorottelevat vesipisarat ja lumihiutaleet. Ne käyvät jatkuvaa taistoa siitä kumpi on hallitsevampi osapuoli. Täytyy kyllä todeta, että vesipisarat ovat mielestäni jo voiton puolella. Silti tänäänkin, sinnikkäästi vielä kuura pitää puiden oksista kiinni ja jäljellä olevat jää- ja lumikasat itsensä koossa.

Kenellekään ei ole itsestään selvää kumpi vie lopulta joulusäässä voiton.

Monena jouluna olen ihastellut netissä muiden tekemiä lumihiutalekoristeita. Nyt päätin itsekin kokeilla. Vaikka netti pursuaa suuntaa antavia ohjeita, en tarpeeksi yksinkertaista näin aloittelijalle meinannut löytää. Muutaman hiutaleen kuitenkin sain lopulta aikaiseksi.

Kolme kierrosta virkaten ja hiutale oli valmis. Katsoin ohjeen täältä ja lopulta muokkasin hiutaleiden mallia oman maun mukaan. Noita ketjusilmukkasakaroita on helppo tehdä. Ohjeessa neuvottiin tekemään piilosilmukka samaan silmukkaan aina ketjulenkin valmistuttua. Minä tein lopulta kiinteän silmukan, koska lopputulos näytti silloin paremmalta. Samalla kun ensimmäisiä kierroksia virkkasin, lisäsin pari ketjusilmukkaa lisää kierrokseen. Jos en näin tehnyt alkoi hiutaleen reunat kääntyä kupille.

Silitin ensin valmiit hiutaleet. Sen jälkeen pensselöin ne erikeeperi-vesi seoksella (molempia yhtä paljon) ympäriinsä. Nuppineuloilla kiinnitin styrox levyyn ja annoin kuivua yön yli. Ryhdikkäiksi tärkkääntyneisiin hiutaleihin pujotin hopealangan. Nämähän olisi voinut koristella vielä vaikka helmillä, mutta sellaisenaankin ovat riittävän kauniita.

Meidän joulu on maltillisesti koristeltu.

Nämäkin hiutaleet koristavat nyt ainoana ”uutena” koristeena meidän joulukuusta.

Siellä täällä jotain pientä ja jouluista, joka on helppo kerätä pois. Mahdollisesti jo ennen loppiaista tai jopa uuttavuotta.

Meidän talon ainut joulukalenteri. Pakko paljastaa, että numeroa ei tule muutettua välttämättä edes joka päivä.
Äidin tekemät käpytönttuasetelmat pääsevät joulunajaksi esille.
Olohuoneessa on huonekalujen myötä aina jouluista väriä.
Yläkerran joulutunnelmaa.
Viimevuotiset käpyhyasintit ovat säilyttäneet värinsä, evätkä ne aiheuta allergiareaktioita hajuttomuudellaan.

Tuli sitten valkea joulu tai ei haluan toivottaa teille lukijani hyvää ja rauhallista joulua sekä onnellista uutta vuotta! Lämmin kiitos vierailustanne Vällylässä ja erityiskiitos myös niistä kommenteista, joita olen muutamista artikkelistani saanut. Sydäntä lämmittää lukea palautettanne. Viestisi kertoo myös siitä, että olet jaksanut lukea tekstini. Ensivuonna palataan, toivottavasti myös uusin, iloisin ideoin.

Tallennettu kategorioihin Askartelu, Käsityöt, Sisustaminen, Tee se itse | Avainsanoina , , , | Jätä kommentti

Lumiukkoja ylijäämäpuusta

4 päivää lomaa ja yksi niistä meni tänään joulusiivojen tekemiseen. Sen verran tekemistä jäi vielä huomiselle, että pari sisälasia pitää vielä pestä. Ennen joulua ei sitten enää tarvitsekaan muuta, kun pitää järjestystä yllä ja imuroida. Pesuvedestä huomasi kyllä, että varaava takka on ollut päivittäin käytössä, samoin puuhella. Sesonkikynttiöiden polttaminen myös yllättävästi nokeaa kalustepintoja.

Viikonloppuna tein lumiseen pihaan vähän koristeita lisää. Jos nyt ulkona tuiskuava lumi sulaa ennen joulua, ei nämä ukot ainakaan lätäköiksi tule muuttumaan. Yhden niistä vein ystävälle lahjaksi. Juurikin tuon artikkelin ensimmäisessä kuvassa olevan.

Lumiukot tein ylijäämäpuusta. Siihen soveltuvia pätkiä oli jäänyt terassikatoksen runkomaeriaalista. Napit ja nenän pätkin vanhasta harjanvarresta. Vähän piti veistellä, että neniksi tarkoitetut osat sai porkkanan muotoon. Kevyesti hioin kaikki osat, ettei tikkuja irtoaisi sormiin niitä työstäessä. Lopputulos olisi myös siistimpi sen vuoksi.

Nenät spraymaalasin oranssilla. Maalikaapin perukoille oli jäänyt valkoista seinämaalia, jolla ukot pensselöin valkoisiksi. Mustalla kalustemaalilla maalasin napit ja lopuksi myös silmät ja suut.

Lakit syntyi vanhoista lapasista. Juuttinarulla kiinnitetty pallo teki lumiukosta jouluisemman näköisen. Samoin ympärille kietaistu rusettinauha. Nuo oksakädet olisi voinut porata runkoonkin, mutta toimii näinkin. Kiinnitin ne nimittäin tuon nauhan ja niittipyssyn avulla. Lapaslakkikin sai pari niittiä, että lumituiskussa pysyy paremmin ukon päässä. Päreeseen maalasin sabluunaa apuna käyttäen talvisen tekstin.

Lumiukon kyltin mukaisesti, tänäänkin sataa lunta.

Mukavaa joulun odotusta kaikille!

Tallennettu kategorioihin Puutarha, Sisustaminen, Tee se itse | Avainsanoina , , , , , | Jätä kommentti

Sisustustikkaista säilytystilaa

Varastossa pyörineet sisustustikkaat päätin muuttaa käytännöllisemmäksi. Pari halpaa hankintaa muutostyötä varten ja pikkuisen vaivannäköä niin keittiöön saatiin näin lisätila uunivuoille sekä muille paistoastioille.

Tikkaat ennen muutosta.

Tikkaat piti purkaa ensin ja lyhentää sopivaan mittaan. Lyhennyspaloista sai telineeseen poikkipuita lisää. Sitten kevyesti hioin jokaisen osan, että uusi maali saisi tarttumapintaa.

Kanalan ulkotarhan teosta oli jäänyt sopiva soiro verkkoa. Pihdeillä katkoin haluttuun mittaan. Tuo väri ei sellaisenaan oikein miellyttänyt. Spraymaalasin sen Prismasta hankittujen ketjujen kanssa samaan väriin.

Osien kasauksessa puoliso tuli apuun.

Poikkipuut kiinnittivät verkon paikoilleen. Muutamalla niitillä saatiin lisäpitoa. Tuota mustaa kalustemaalia oli jäänyt maalivarastoon, eikä väriä tarvinnut kahta kertaa miettiä.

Telineen nurkkiin lisätyt koukut ja ketjut pitää hyllyn tasapainossa. Astioiden lisäksi hyllyyn voisi hankkia viherkasveja.

Meidän pienen keittiön katossa keikkuu jo ennestään yksi astiateline.

Voikin vain todeta, että keittiö alkaa olla täynnä. Sisustustikkaat ovat nyt kuitenkin paljon hyödyllisemmät tässä muodossa. Kaappiinkin vapautuu lisätilaa, kun harvemmin käytössä olevat astiat nostaa katonrajaan.

Tuohon verkkoon voi ripustaa myöhemmin lisäkoukkuja jos alapuolelle haluaa jotain pientä roikkumaan.

Tallennettu kategorioihin Rakentelu, Sisustaminen, Tee se itse | Avainsanoina , , , | Jätä kommentti

Pöllönpesä

Vapaapäivä. Jotain pientä ja vähäpätöistä on kiva välillä tehdä. Tämä olikin juuri tuohon kategoriaan sopivaa.

Lomamatkalta mukana kulkeutuneet ja Välimeren kuohuissa sileäksi hioutuneet kaksi kiveä, saivat akryylivärin pintaansa. Pöllöjä on mahdoton havaita luonnossa. Vaikka mekin maalla asutaan, elämäni aikana yhden ainoan kerran olen bongannut metsässä pienen varpuspöllön.

Päätin tehdä pöllöistä omat miniatyyrit. Toki en osaa sanoa mitä pöllörotua ne mahtavat edustaa.

Akryyliväri sopii hyvin tähän puuhaan. Peittävyytensä ja nopean kuivumisen ansiosta valmista tulee nopeasti.

Pesän tein koivunoksista ja sopiva kukkaruukku löytyi kaapin kätköistä.

Ei muuta kun pensseli käteen ja kokeilemaan. Maalattavia aiheita on loputtomasti. Näin harmaana päivänä teki vain mieli pöllöillä 😁

Hauskaa, lähestyvää viikonloppua vaan kaikille!

Tallennettu kategorioihin Sisustaminen, Taide, Tee se itse | Avainsanoina , , , , | Jätä kommentti

Pieni ekoteko

Jonkin aikaa sitten iltapäivälehti uutisoi yhden somejulkkiksen ekoteosta. Hän oli uudistanut itse maalaten vanhan kaapin. Kaunis kaappi olikin. Tuon artikkelin jälkeen sitä tuli ajatelleeksi hetken myös omaa kulutusta. Itseasiassa hetken pohdinnan tuloksena sitä melkein ihmettelee miten asian laita on. Mähän olen yllättävänkin ekologinen aatteiltani ja valinnoiltani tällä hetkellä! Missä välissä elämää ajatukset ja teot muutuivat oman kulutuksen myötä?

Vielä 10 vuotta sitten sulloin kaikki roskat samaan roskapussiin enkä kuljettanut lajittelupisteisiin kartonkeja, lehtiä, lasitavaraa tai mitään muutakaan. Helppo vedota siihen, että asuu maalla. Etappi laskuttaa kuitenkin kierrätysmaksun laskun yhteydessä ja nehän ne lajitteleekin lopulta roskat. En toki enää ajattele noin. Vanhetessa sitä ilmeisesti vähän myös viisastuu.

Kyllähän täälläkin omat kierrätyspisteet on ollut jo vuosia. En tiedä missä vaiheessa omat valinnat muutuivat niin rajusti, että nykyään lajittelu käy luonnostaan sitä sen enempää miettimättä. Harmittaa myös sellainen asia miten muovia ei pysty lajittelemaan. Sille ei löydy lajittelupisteeltä omaa konttia ollenkaan. Kaupasta ruokatarvikkeet kulkeutuu kotiin kestokasseissa (tästä muutoksesta se ajatus lajitteluunkin tais lähteä). Mikään mahdoton shoppailija en koskaan ole ollut, ostan vain tarpeeseen. Nykyään mietin myös pidempään ennenkuin ostan, yleensäkin mitään. Tarvitsenko oikeasti? Ja onko ostoksesta hyötyä pidempään?

Noita vanhoja kalusteita olen maalaillut ja uudistanut jo muutamia vuosia. Omaan käyttöön teen ja luonnonvaroja säästyy ostamalla käytettyä. Maalihankintoja tehdään vasta, kun vanhat on varastohyllyiltä hyödynnetty.

Niin nytkin.

Viime kirpparikierroksesta oli päässyt vierähtämään aikaa ainakin puolisen vuotta. Yhtenä perjantaina sitten siskoni kanssa, pyörähdettiin muutamilla Seinäjoen kirppareilla. Lakeuden shoppiksella silmiini osui tämä tuolivanhus. Se olikin ainut ostos, jonka tuona päivänä tein. Mä en nytkään hoksannut ottaa kuvaa ennen kuin aloin tätä työstämään. Tuoli ei ollut antiikkia, mutta malliltaan viehätti ja tukevaltakin vaikutti. Tuon tuolin hioin lähes maalittomaksi. Siitähän ei sitten kuvaa olekaan.

Värisävyn sekoitin mustasta ja valkoisesta. Tarkoitus oli tehdä piironkiin sopiva tuoli ja vihreäksi maalata. Kympin tuoliin en halunnut uutta maalipurkkia investoida, kun omasta takaakin maalia oli. Väri vain oli jotain muuta. Meidän kodissa ei tiettyä värikoodia noudateta niin miksipä ei tuoli voisi olla harmaa? Harmaata löytyy nykyisen makkarin lattiasta ja seinistä. Huone on esikoisen entinen ja odottaakin tapetointi inspiraatiota.

Noista tekstitapeteista pitää päästä eroon!

Tuolin pohjassa oli kannakkeet. Yhden ruuvinkohdan piti vaihtaa ”hengettömän” tilalle. Jalan ja istuinosan irvistelyn sai loppumaan sillä, että kumivasaralla naputtelin liitoskohdan kiinni. Ruuvien kiristys akkukoneella viimeisteli pysyvän sauman.

Eräänlainen ekoteko siis tämäkin ostos ja uudistus oli.

Tallennettu kategorioihin Shoppailu, Sisustaminen, Tee se itse | Avainsanoina , , , | Jätä kommentti

Maisemamaalausta

Vuoden alussa aloittamani (vuosia tauolla ollut) maalausharrastus, jatkuu edelleen. Vällyläblogini etusivulta pääset halutessasi vierailemaan taidegalleriassani, jonne tallettelen valmiita töitäni.

Arki rullaa kiihtyvällä vauhdilla ja paljon on olemassa asioita jota haluaisi tehdä. Kolmivuorotyö ja vapaat sanelelevat aika pitkälle sen, missä järjestyksessä asioita toteutellaan. On myös niitä päiviä, jolloin on kiva olla tekemättä mitään ylimääräistä kotitöiden lomassa.

Vaikka samanaikasesti tykkään ehostaa vanhoja kalusteita ja silloin tällöin virkata liinoja ja mattoja, näprätä somisteita tai kesäkuukausina toteuttaa ideoita meidän puutarhassa, on aikaa löytynyt sopivasti taideharrastukseenkin. Tuota ei tehdä välttämättä viikottain. Toisinaan kokonainen kuukausi voi jäädä väliin. Silloin maalaan kun siltä tuntuu.

Joskus maalaamiseen uppoutuu niin, että valmiin taulun jälkeen haluaa aloittaa heti uuden. Ilman tuota inspiraatiota canvaspohjan värittäminen ei onnistu.

Nykyisin tykkään käyttää hyvinkin värikästä sivellintä maisemia maalatessani. Oma maalaustyylikin on löytynyt.

Näitä akryylivärejä olen opetellut käyttämään itse ihan tuon maalauksen lomassa. Vuosia sitten käytin öljyvärejä. Niiden käyttöön opasti ammattitaiteilija jonka opissa kävin. Näissä nykyisissä käyttämissäni väreissä, on paljon sellaisia hyviä puolia miksi niillä nykyisin maalaan. Tuo maalin laimentaminen vedellä on helppoa ja hajutonta. Taulu kuivuu nopeasti ja sen vuoksi on helppo työstää tarkkojakin yksityiskohtia. Maalin riittoisuus on myös tärkeä tekijä tässä harrastuksessa.

Maalit ostan nykyisin Minimanista, jossa on myös hyvä valikoima laadukkaita pinkopohjia.

Välillä selailen netistä kuvia hakeakseni maalausideoita. Välillä toteutan oman mielikuvan ajatuksistani. Se toki muuttuu joka kerralla maalaustyön edetessä. Aina lopputulos ei ole toivottu, silloin siirrän maalauksen odottamaan myöhempää, uutta yritystä. Taulu ei onneksi ole koskaan valmis, täysin epäonnistuneen voi aina maalata päälle uudelleen.

Maisemamaalaus on ottanut jalansijan canvastauluissa vaikka eläinaiheilla aloittelin. Sitä tehdään mikä tuntuu mielekkäältä. Ja tämä on juurikin sitä.

Alkaahan noita tauluja maalaushuoneen nurkkiin ja seiniin kasautumaan. Sitä vauhtia mitä tauluja valmistuu, ei aivan kysyntä ja tarjonta kohtaa. Asiaan tietysti vaikuttaa suuresti se, että markkinointi on vähäistä. Siksi onkin tärkeää, että päätyö on vakinainen ja tämä vain mielekäs harrastus.

Harrastus jaetaan yhdessä tyttären kanssa, joka sai samaisen kipinän maalailuun.

Taitoakin löytyy nuorelta, noin itseoppineelta. Netin maalausvideoista on hakenut oppeja ja ehkä jotain vinkkejä on poiminut myös minun kauttani.

Meidän kodista, ei taide ainakaan lähiaikoina pääse loppumaan.

Tallennettu kategorioihin Sisustaminen, Taide, Tee se itse | Avainsanoina , , , , , , , | Jätä kommentti