Lumihiutaleita

Ulkona vuorottelevat vesipisarat ja lumihiutaleet. Ne käyvät jatkuvaa taistoa siitä kumpi on hallitsevampi osapuoli. Täytyy kyllä todeta, että vesipisarat ovat mielestäni jo voiton puolella. Silti tänäänkin, sinnikkäästi vielä kuura pitää puiden oksista kiinni ja jäljellä olevat jää- ja lumikasat itsensä koossa.

Kenellekään ei ole itsestään selvää kumpi vie lopulta joulusäässä voiton.

Monena jouluna olen ihastellut netissä muiden tekemiä lumihiutalekoristeita. Nyt päätin itsekin kokeilla. Vaikka netti pursuaa suuntaa antavia ohjeita, en tarpeeksi yksinkertaista näin aloittelijalle meinannut löytää. Muutaman hiutaleen kuitenkin sain lopulta aikaiseksi.

Kolme kierrosta virkaten ja hiutale oli valmis. Katsoin ohjeen täältä ja lopulta muokkasin hiutaleiden mallia oman maun mukaan. Noita ketjusilmukkasakaroita on helppo tehdä. Ohjeessa neuvottiin tekemään piilosilmukka samaan silmukkaan aina ketjulenkin valmistuttua. Minä tein lopulta kiinteän silmukan, koska lopputulos näytti silloin paremmalta. Samalla kun ensimmäisiä kierroksia virkkasin, lisäsin pari ketjusilmukkaa lisää kierrokseen. Jos en näin tehnyt alkoi hiutaleen reunat kääntyä kupille.

Silitin ensin valmiit hiutaleet. Sen jälkeen pensselöin ne erikeeperi-vesi seoksella (molempia yhtä paljon) ympäriinsä. Nuppineuloilla kiinnitin styrox levyyn ja annoin kuivua yön yli. Ryhdikkäiksi tärkkääntyneisiin hiutaleihin pujotin hopealangan. Nämähän olisi voinut koristella vielä vaikka helmillä, mutta sellaisenaankin ovat riittävän kauniita.

Meidän joulu on maltillisesti koristeltu.

Nämäkin hiutaleet koristavat nyt ainoana ”uutena” koristeena meidän joulukuusta.

Siellä täällä jotain pientä ja jouluista, joka on helppo kerätä pois. Mahdollisesti jo ennen loppiaista tai jopa uuttavuotta.

Meidän talon ainut joulukalenteri. Pakko paljastaa, että numeroa ei tule muutettua välttämättä edes joka päivä.
Äidin tekemät käpytönttuasetelmat pääsevät joulunajaksi esille.
Olohuoneessa on huonekalujen myötä aina jouluista väriä.
Yläkerran joulutunnelmaa.
Viimevuotiset käpyhyasintit ovat säilyttäneet värinsä, evätkä ne aiheuta allergiareaktioita hajuttomuudellaan.

Tuli sitten valkea joulu tai ei haluan toivottaa teille lukijani hyvää ja rauhallista joulua sekä onnellista uutta vuotta! Lämmin kiitos vierailustanne Vällylässä ja erityiskiitos myös niistä kommenteista, joita olen muutamista artikkelistani saanut. Sydäntä lämmittää lukea palautettanne. Viestisi kertoo myös siitä, että olet jaksanut lukea tekstini. Ensivuonna palataan, toivottavasti myös uusin, iloisin ideoin.

Tallennettu kategorioihin Askartelu, Käsityöt, Sisustaminen, Tee se itse | Avainsanoina , , , | Jätä kommentti

Lumiukkoja ylijäämäpuusta

4 päivää lomaa ja yksi niistä meni tänään joulusiivojen tekemiseen. Sen verran tekemistä jäi vielä huomiselle, että pari sisälasia pitää vielä pestä. Ennen joulua ei sitten enää tarvitsekaan muuta, kun pitää järjestystä yllä ja imuroida. Pesuvedestä huomasi kyllä, että varaava takka on ollut päivittäin käytössä, samoin puuhella. Sesonkikynttiöiden polttaminen myös yllättävästi nokeaa kalustepintoja.

Viikonloppuna tein lumiseen pihaan vähän koristeita lisää. Jos nyt ulkona tuiskuava lumi sulaa ennen joulua, ei nämä ukot ainakaan lätäköiksi tule muuttumaan. Yhden niistä vein ystävälle lahjaksi. Juurikin tuon artikkelin ensimmäisessä kuvassa olevan.

Lumiukot tein ylijäämäpuusta. Siihen soveltuvia pätkiä oli jäänyt terassikatoksen runkomaeriaalista. Napit ja nenän pätkin vanhasta harjanvarresta. Vähän piti veistellä, että neniksi tarkoitetut osat sai porkkanan muotoon. Kevyesti hioin kaikki osat, ettei tikkuja irtoaisi sormiin niitä työstäessä. Lopputulos olisi myös siistimpi sen vuoksi.

Nenät spraymaalasin oranssilla. Maalikaapin perukoille oli jäänyt valkoista seinämaalia, jolla ukot pensselöin valkoisiksi. Mustalla kalustemaalilla maalasin napit ja lopuksi myös silmät ja suut.

Lakit syntyi vanhoista lapasista. Juuttinarulla kiinnitetty pallo teki lumiukosta jouluisemman näköisen. Samoin ympärille kietaistu rusettinauha. Nuo oksakädet olisi voinut porata runkoonkin, mutta toimii näinkin. Kiinnitin ne nimittäin tuon nauhan ja niittipyssyn avulla. Lapaslakkikin sai pari niittiä, että lumituiskussa pysyy paremmin ukon päässä. Päreeseen maalasin sabluunaa apuna käyttäen talvisen tekstin.

Lumiukon kyltin mukaisesti, tänäänkin sataa lunta.

Mukavaa joulun odotusta kaikille!

Tallennettu kategorioihin Puutarha, Sisustaminen, Tee se itse | Avainsanoina , , , , , | Jätä kommentti

Sisustustikkaista säilytystilaa

Varastossa pyörineet sisustustikkaat päätin muuttaa käytännöllisemmäksi. Pari halpaa hankintaa muutostyötä varten ja pikkuisen vaivannäköä niin keittiöön saatiin näin lisätila uunivuoille sekä muille paistoastioille.

Tikkaat ennen muutosta.

Tikkaat piti purkaa ensin ja lyhentää sopivaan mittaan. Lyhennyspaloista sai telineeseen poikkipuita lisää. Sitten kevyesti hioin jokaisen osan, että uusi maali saisi tarttumapintaa.

Kanalan ulkotarhan teosta oli jäänyt sopiva soiro verkkoa. Pihdeillä katkoin haluttuun mittaan. Tuo väri ei sellaisenaan oikein miellyttänyt. Spraymaalasin sen Prismasta hankittujen ketjujen kanssa samaan väriin.

Osien kasauksessa puoliso tuli apuun.

Poikkipuut kiinnittivät verkon paikoilleen. Muutamalla niitillä saatiin lisäpitoa. Tuota mustaa kalustemaalia oli jäänyt maalivarastoon, eikä väriä tarvinnut kahta kertaa miettiä.

Telineen nurkkiin lisätyt koukut ja ketjut pitää hyllyn tasapainossa. Astioiden lisäksi hyllyyn voisi hankkia viherkasveja.

Meidän pienen keittiön katossa keikkuu jo ennestään yksi astiateline.

Voikin vain todeta, että keittiö alkaa olla täynnä. Sisustustikkaat ovat nyt kuitenkin paljon hyödyllisemmät tässä muodossa. Kaappiinkin vapautuu lisätilaa, kun harvemmin käytössä olevat astiat nostaa katonrajaan.

Tuohon verkkoon voi ripustaa myöhemmin lisäkoukkuja jos alapuolelle haluaa jotain pientä roikkumaan.

Tallennettu kategorioihin Rakentelu, Sisustaminen, Tee se itse | Avainsanoina , , , | Jätä kommentti

Pöllönpesä

Vapaapäivä. Jotain pientä ja vähäpätöistä on kiva välillä tehdä. Tämä olikin juuri tuohon kategoriaan sopivaa.

Lomamatkalta mukana kulkeutuneet ja Välimeren kuohuissa sileäksi hioutuneet kaksi kiveä, saivat akryylivärin pintaansa. Pöllöjä on mahdoton havaita luonnossa. Vaikka mekin maalla asutaan, elämäni aikana yhden ainoan kerran olen bongannut metsässä pienen varpuspöllön.

Päätin tehdä pöllöistä omat miniatyyrit. Toki en osaa sanoa mitä pöllörotua ne mahtavat edustaa.

Akryyliväri sopii hyvin tähän puuhaan. Peittävyytensä ja nopean kuivumisen ansiosta valmista tulee nopeasti.

Pesän tein koivunoksista ja sopiva kukkaruukku löytyi kaapin kätköistä.

Ei muuta kun pensseli käteen ja kokeilemaan. Maalattavia aiheita on loputtomasti. Näin harmaana päivänä teki vain mieli pöllöillä 😁

Hauskaa, lähestyvää viikonloppua vaan kaikille!

Tallennettu kategorioihin Sisustaminen, Taide, Tee se itse | Avainsanoina , , , , | Jätä kommentti

Pieni ekoteko

Jonkin aikaa sitten iltapäivälehti uutisoi yhden somejulkkiksen ekoteosta. Hän oli uudistanut itse maalaten vanhan kaapin. Kaunis kaappi olikin. Tuon artikkelin jälkeen sitä tuli ajatelleeksi hetken myös omaa kulutusta. Itseasiassa hetken pohdinnan tuloksena sitä melkein ihmettelee miten asian laita on. Mähän olen yllättävänkin ekologinen aatteiltani ja valinnoiltani tällä hetkellä! Missä välissä elämää ajatukset ja teot muutuivat oman kulutuksen myötä?

Vielä 10 vuotta sitten sulloin kaikki roskat samaan roskapussiin enkä kuljettanut lajittelupisteisiin kartonkeja, lehtiä, lasitavaraa tai mitään muutakaan. Helppo vedota siihen, että asuu maalla. Etappi laskuttaa kuitenkin kierrätysmaksun laskun yhteydessä ja nehän ne lajitteleekin lopulta roskat. En toki enää ajattele noin. Vanhetessa sitä ilmeisesti vähän myös viisastuu.

Kyllähän täälläkin omat kierrätyspisteet on ollut jo vuosia. En tiedä missä vaiheessa omat valinnat muutuivat niin rajusti, että nykyään lajittelu käy luonnostaan sitä sen enempää miettimättä. Harmittaa myös sellainen asia miten muovia ei pysty lajittelemaan. Sille ei löydy lajittelupisteeltä omaa konttia ollenkaan. Kaupasta ruokatarvikkeet kulkeutuu kotiin kestokasseissa (tästä muutoksesta se ajatus lajitteluunkin tais lähteä). Mikään mahdoton shoppailija en koskaan ole ollut, ostan vain tarpeeseen. Nykyään mietin myös pidempään ennenkuin ostan, yleensäkin mitään. Tarvitsenko oikeasti? Ja onko ostoksesta hyötyä pidempään?

Noita vanhoja kalusteita olen maalaillut ja uudistanut jo muutamia vuosia. Omaan käyttöön teen ja luonnonvaroja säästyy ostamalla käytettyä. Maalihankintoja tehdään vasta, kun vanhat on varastohyllyiltä hyödynnetty.

Niin nytkin.

Viime kirpparikierroksesta oli päässyt vierähtämään aikaa ainakin puolisen vuotta. Yhtenä perjantaina sitten siskoni kanssa, pyörähdettiin muutamilla Seinäjoen kirppareilla. Lakeuden shoppiksella silmiini osui tämä tuolivanhus. Se olikin ainut ostos, jonka tuona päivänä tein. Mä en nytkään hoksannut ottaa kuvaa ennen kuin aloin tätä työstämään. Tuoli ei ollut antiikkia, mutta malliltaan viehätti ja tukevaltakin vaikutti. Tuon tuolin hioin lähes maalittomaksi. Siitähän ei sitten kuvaa olekaan.

Värisävyn sekoitin mustasta ja valkoisesta. Tarkoitus oli tehdä piironkiin sopiva tuoli ja vihreäksi maalata. Kympin tuoliin en halunnut uutta maalipurkkia investoida, kun omasta takaakin maalia oli. Väri vain oli jotain muuta. Meidän kodissa ei tiettyä värikoodia noudateta niin miksipä ei tuoli voisi olla harmaa? Harmaata löytyy nykyisen makkarin lattiasta ja seinistä. Huone on esikoisen entinen ja odottaakin tapetointi inspiraatiota.

Noista tekstitapeteista pitää päästä eroon!

Tuolin pohjassa oli kannakkeet. Yhden ruuvinkohdan piti vaihtaa ”hengettömän” tilalle. Jalan ja istuinosan irvistelyn sai loppumaan sillä, että kumivasaralla naputtelin liitoskohdan kiinni. Ruuvien kiristys akkukoneella viimeisteli pysyvän sauman.

Eräänlainen ekoteko siis tämäkin ostos ja uudistus oli.

Tallennettu kategorioihin Shoppailu, Sisustaminen, Tee se itse | Avainsanoina , , , | Jätä kommentti

Maisemamaalausta

Vuoden alussa aloittamani (vuosia tauolla ollut) maalausharrastus, jatkuu edelleen. Vällyläblogini etusivulta pääset halutessasi vierailemaan taidegalleriassani, jonne tallettelen valmiita töitäni.

Arki rullaa kiihtyvällä vauhdilla ja paljon on olemassa asioita jota haluaisi tehdä. Kolmivuorotyö ja vapaat sanelelevat aika pitkälle sen, missä järjestyksessä asioita toteutellaan. On myös niitä päiviä, jolloin on kiva olla tekemättä mitään ylimääräistä kotitöiden lomassa.

Vaikka samanaikasesti tykkään ehostaa vanhoja kalusteita ja silloin tällöin virkata liinoja ja mattoja, näprätä somisteita tai kesäkuukausina toteuttaa ideoita meidän puutarhassa, on aikaa löytynyt sopivasti taideharrastukseenkin. Tuota ei tehdä välttämättä viikottain. Toisinaan kokonainen kuukausi voi jäädä väliin. Silloin maalaan kun siltä tuntuu.

Joskus maalaamiseen uppoutuu niin, että valmiin taulun jälkeen haluaa aloittaa heti uuden. Ilman tuota inspiraatiota canvaspohjan värittäminen ei onnistu.

Nykyisin tykkään käyttää hyvinkin värikästä sivellintä maisemia maalatessani. Oma maalaustyylikin on löytynyt.

Näitä akryylivärejä olen opetellut käyttämään itse ihan tuon maalauksen lomassa. Vuosia sitten käytin öljyvärejä. Niiden käyttöön opasti ammattitaiteilija jonka opissa kävin. Näissä nykyisissä käyttämissäni väreissä, on paljon sellaisia hyviä puolia miksi niillä nykyisin maalaan. Tuo maalin laimentaminen vedellä on helppoa ja hajutonta. Taulu kuivuu nopeasti ja sen vuoksi on helppo työstää tarkkojakin yksityiskohtia. Maalin riittoisuus on myös tärkeä tekijä tässä harrastuksessa.

Maalit ostan nykyisin Minimanista, jossa on myös hyvä valikoima laadukkaita pinkopohjia.

Välillä selailen netistä kuvia hakeakseni maalausideoita. Välillä toteutan oman mielikuvan ajatuksistani. Se toki muuttuu joka kerralla maalaustyön edetessä. Aina lopputulos ei ole toivottu, silloin siirrän maalauksen odottamaan myöhempää, uutta yritystä. Taulu ei onneksi ole koskaan valmis, täysin epäonnistuneen voi aina maalata päälle uudelleen.

Maisemamaalaus on ottanut jalansijan canvastauluissa vaikka eläinaiheilla aloittelin. Sitä tehdään mikä tuntuu mielekkäältä. Ja tämä on juurikin sitä.

Alkaahan noita tauluja maalaushuoneen nurkkiin ja seiniin kasautumaan. Sitä vauhtia mitä tauluja valmistuu, ei aivan kysyntä ja tarjonta kohtaa. Asiaan tietysti vaikuttaa suuresti se, että markkinointi on vähäistä. Siksi onkin tärkeää, että päätyö on vakinainen ja tämä vain mielekäs harrastus.

Harrastus jaetaan yhdessä tyttären kanssa, joka sai samaisen kipinän maalailuun.

Taitoakin löytyy nuorelta, noin itseoppineelta. Netin maalausvideoista on hakenut oppeja ja ehkä jotain vinkkejä on poiminut myös minun kauttani.

Meidän kodista, ei taide ainakaan lähiaikoina pääse loppumaan.

Tallennettu kategorioihin Sisustaminen, Taide, Tee se itse | Avainsanoina , , , , , , , | Jätä kommentti

Kelopuusta koriste

Näitä jouluisia näperryksiä jatketaan.

😁

Netin kuvahakua käyttäen bongasin mallin. Kun itseltä nuo ideat loppuu, niin muiden omia hyödyntää mielellään. Kiitos tämänkin idean jakaneelle.

Nopea toteuttaa tämäkin. Keräsin meidän metsästä muutamia maahan pudonneita oksia. Ajan hampaissa ne oli nätin harmaiksi kelottuneita. Annoin noiden oksien ensin kuivahtaa yön yli lämpimässä autotallissa, ennen kuin sahasin ne sopivaan pituuteen. Lopputulos kuivauksesta, se toivottu harmaus.

Osat kiinnitin yhteen pikkunauloilla ja juuttinarulla, vähän tikastyyliin. Jonkun kivan solmuohjeen olisin toki vielä voinut etsiä, mutta pysyy tuolla omalla tyylilläkin kiinni. Juuttinaru antaa ulkonäöllisesti huonommankin solmun anteeksi ja sopii rustiikkisuudellaan kuiviin oksiin.

Tuota narua löysin Minimanista. Riittoisasta rullasta tekee vielä monen monta punosta. Rautalankakiinnitteiset pienet koristehelmet ovat niin ikään Minimanista.

Vehreyttä tuo havut. Yhteen niputin kuusen-, tuijan ja katajan oksia.

Noihin havuihin kiinnitin helmiä sekä pari vanhaa joulupalloa. Hyvää joulua teksti on vanhasta joulukukka-asetelmasta.

Somisteessa on siis jotain uutta, vanhaa ja lainattua (idea) 😁

Kuuraisen ulkonäön sprayasin lopuksi tekolumella.

Viime artikkelissani tein kransseja. Niiden tekoa jatkoin niin, että sain vielä yhden ripustaa puuvaraston oveen. Tuon punoin pelkästään puolukanvarvuista. Kaunis sellaisenaan. Meillä taitaakin olla enää autotallin ovi olla ainut ulko-ovi, joka ei ole saanut vielä jouluista koristetta päälleen.

Kanalan oveen päätyi alkusyksystä tekemäni sammalkranssi. Se antoi tilansa pääoven vierestä tuolle uudelle somisteelle.

Köynnös havuista voisi olla vielä toteutuva puuhastelu jossain vaiheessa (ikkunoissa on vielä tilaa 😊)

Ehkä seuraavilla vapailla.

Hauskaa viikonloppua kaikille!

Tallennettu kategorioihin Askartelu, Puutarha, Sisustaminen, Tee se itse | Avainsanoina , , , | Jätä kommentti

Askarrellaan ulkona

Lämmin syysilma houkutteli terassille somiste askareisiin.

Lehdet on onneksi jo kertaalleen haravoitu. Tänään kuitenkin perennapenkit sai vielä päälleen havupeitteet. Selviävät tulevasta talvesta toivottavasti näin paremmin.

Havuja keräsin muutakin puuhaa varten.

Joulu nimittäin lähestyy. Vielä kun maa on lumivaipasta vapaa, on kranssitarvikkeiden haku metsästä helpompaa. Eikä tuota puuhaa tarvitse tehdä sormet jäässä.

Kottikärryt täyttyivät puolukanvarvuista, mustikanvarvuista sekä kuusen-, männyn- ja katajanoksista. Puuha on parasta tehdä ulkona, niin sotkuista se on.

Hong Kongista hain noita kransseja varten callunoita 6kpl 10 eurolla. Niistä saisi sopivasti lisäväriä. Minimanista löytyi omena somisteet ja rusettinauhat. Lintuaiheisia lähdin hakemaan, mutta valikoima oli vielä niin suppea, että omenoihin oli tyytyminen.

Koivunoksista kiepautin kranssipohjan. Siihen niputin rautalangalla tiiviisti sekakimppuja. Suunnilleen joka toiseen tai kolmanteen kimppuun lisäsin callunaa.

Kaksi kranssia valmistui tänään.

Huomenna mukava puuha jatkuu ja tarvikkeet odottaa valmiiksi kerättynä, sateenkin varalta. Toivotaan kuitenkin auringonpaistetta 🙂

Kiitos kun vierailit blogissani.

Tallennettu kategorioihin Puutarha, Sisustaminen, Tee se itse | Avainsanoina , , , , , , , | Jätä kommentti

Tunnelmallista lisävaloa keittiöön

Syysillat pimenevät asteittain yhä aikaisemmin. Kohta elellään aikaa jolloin töihin lähdetään pimeässä ja palataan kotiin yhtä pimeässä. Jotta vallitsevasta pimeydestä ei tulisi liian raskasta, voi kotia sisustaa erilaisia tunnelmia luovilla valaisimilla.

Viikonloppuna vihdoin valmistui meidän keittiöön ikkunavalaisin.

Kolme spotvaloa, joka sisältää myös ledvalosarjan olemme hankkineet pari vuotta sitten Keskisen valaisinalesta. Hintaa alle kymmenen euroa. Alunperin suunnittelin upottavani nuo valot uudistamaani vanhaan kaapistoon. Siihen tarkoitukseen sarjaa ei lopulta kelpuutettu. Tähän juuri valmistuneeseen keittiövalaisimeen löytyi tarvikkeet omasta varastosta. Aina kannattaa jotain säästää mahdollista uusiokäyttöä varten. Itse olen kuitenkin aika maltillinen säästäjä ja tämän valaisimen vanhat pidikkeet oli varmasti säästetty puolisoni toimesta.

Vanha ja sopivasti kulunut lankku kuivateltiin autotallissa. Raskas paino päällä saisi aikaan sen, että hyllystä tulisi myös sopivan suora.

Sirkkeliä apuna käyttäen sahasin tulevan valaisinhyllyn täyteen ikkunamittaan. Nuo maalaushommat ovat enemmän alaani, joten hyllyn ja kannakkeet käsittelin ennen kuin puolisoni loihti lankusta haluamani valaisimen. Tyttären on helppo houkutella nykyään myös maalauspuuhiin mukaan. Lankku antikkipatinoitiinkin yhteistuumin samalla aineella, jolla viimeksi keittiötuoleja käsittelin. Kannakkeet spraymaalasin mustalla ja metalliosat kuparivärillä.

Muutamaan kertaan kuulin kuinka vähiten kiinnostavaa puuhaa tuo johtosarjan yhteenliittäminen on. Arvostan kyllä kovasti puolisoni vaivannäköä. Lauantaipäivästä puolet kului tässä puuhassa. Lopputulos kuitenkin on tuon kaiken vaivan arvoinen. Ja valaisin on hänen aikaansaannostaan. Kestää kyllä katseen jo toisenkin.

Valaisin toi lisävaloa, tunnelmaa ja tietysti lisää viihtyvyyttä meidän pikkuiseen keittiöön. Eikä musta ikkunaseinä näytä enää kaipaavan osakseen muuta.

Seinäkatkaisimesta syttyy ledrinkulat. Jos lisävaloa haluaa, löytyy valaisinhyllystä erillinen katkaisin jolla spot-valot saa lisäksi päälle.

Nyt syyspimeät ei tunnu enää niin synkiltä meidän pikkumustassa keittiössä.

Askarteluvinkki vielä näin loppuun

Sain ystävätäni tuliaisen viime vierailulla. Kotoisa keittiökoriste on luotu pyöreästä näkkileivästä, johon on koristeeksi kuumaliimalla kiinnitetty kauraa ja kuivakukkia.

Kaunis lahjaidea näin joulun alla.

Tallennettu kategorioihin Rakentelu, Sisustaminen, Tee se itse | Avainsanoina , , , | Jätä kommentti

Havuja ja ikkunalyhtyjä

Tänään vietin ulkona useamman tunnin havuja työstäen. Meillä kyllä piti jo olla somisteet rapuilla, mutta…

Äitini tilasi minulta kaksi havupalloa. Sitä mukaan kun ne valmistui, ripustin pallot meidän terassikatokseen. Ne näytti siinä kuitenkin niin kivoilta, että päätin tehdä sellaiset meillekin.

Oasis sientä oli vain kahteen palloon varattuna. Noihin omiin palloihin voisin aivan hyvin käyttää pohjana rautaverkkoa.

Ihan hyvin oksat tuntui verkkosydämeen istuvan. Aika näyttää pysyykö siinä yhtä vihreänä koko talvikauden.

Nuo tekemäni sammalpallot säilyisi varmasti taivasalla vehreämpänä, kun sade pääsisi niitä kastelemaan. Pallopuuni siirsinkin meidän tienvarteen ja tilalle uudistin kartiopuuni sammaleista havuihin. Aika hauskan näköinen peikkopuu siitä tulikin.

Havujen alla on tällainen verkkohässäkkä jonka olen muotoillut kartion muotoon.

Tähän upposi kyllä iso määrä havuja. Omista puista tehty. Jokamiehenoikeuksiin ei kuulu puiden leikkaaminen muiden mailta. Meillä on oma pikkumetsä, joka onneksi tarjoaa havut ja sammalet askareisiin.

Tänään tyhjäsin myös kasvihuoneen ja kaivoin kolme pussia tulppaanisipuleita perennapenkkeihin. Toivottavasti myyrät eivät löydä niitä.

Syksy on saapunut ja pimeät illat sen mukana. Näitä ikkunalyhtyjä löytyy yksi pihasta ja kolme meidän pihatieltä. Pöllöt pääsivät tällä kertaa sisätiloihin.

Kaikki eri kokoisia. Noihin ripustettiin aurinkokennovalot. Ja todettava on, että auringonvaloa ei ole riittävästi täyttämään valojen energiatarvetta. Ne palaa hädintuskin ja vain parituntia. Täytyy alkaa pohtia miten saataisiin sähkö kätevästi tuonne tielle saakka.

Nämä olisi ihan kivat, kunhan energia riittäisi.

Porraspieleen sentään sähkövalosarjan saa. Ja valoa riittää, niin kauan kun on sähköä saatavilla. Niin vaivatonta.

😁

Tallennettu kategorioihin Askartelu, Puutarha, Sisustaminen, Tee se itse | Avainsanoina , , , | Jätä kommentti