Hautakiven puhdistaminen

Vinkki ensikevääseen tai kesään.

Aivan turhaan epäröitiin tarttua itse toimeen. Haluankin jakaa vinkin, joka tosin ei mikään hokkuspokkus temppu olekaan. Lukeuduin vain itse pitkään niihin, joka ei uskonut omiin kykyihinsä puhdistaa kiveä.

Aina kun oli aika viedä kausikukkia haudalle, oli huono omatunto siitä miltä kivi näyttää. Kaunis, tasaiseksi hiottu pinta peittyi vuosi vuodelta sammalen valtaavaan syleilyyn. Sitä vain pohtii, että seuraavaksi kerraksi pitää puhdistuttaa jollain ja kukahan näitä tekee, tai paljonkohan se maksaa? Ja vuodet vierii…

Kivi pääsi siis ihan tähän pisteeseen saakka sammaloitumaan. Takaosasta en havainnut ottaa kuvaa, mutta sammalen ja jäkälän peitossa sekin oli. Ajattelin kiven tarvitsevan jo uudelleen hionnan, muuten sitä ei pystyisi ennallistamaan alkuperäiseen kiiltoon.

Sitä vain miettii asioita aina vaikeimman kautta.

Älä siis syytä suotta tilaa maksullista puhdistamista, tämän voi oikeasti tehdä myös itse. Toki joillekin elämän ruuhkavuosissa eläville tilaustyö on helpompi vaihtoehto. Jotkut saattavat myös asua pitkän matkan päässä, eivätkä sen vuoksi itse pääse kiveä hoitamaan. Yrittäjiäkin on hyvä tukea ja niidenkin palveluja moni tarvitsee.

Kiven puhdistaminen on helpompi tahdä kostean jakson jälkeen. Meillä Suomessa sataa vettä usein, eli otollista aikaa riittää keväästä syksyyn.

Työkaluksi tarvitset vain: muovisen kittilastan, keittiön hankaussienen tai jonkun sen tapaisen. Pesuaineena käytin fairy tiskiainetta ja BioComp:ia, joka on erittäin voimakas biologisesti mikrobikasvustoa tuhoava, puhdistava ja ehkäisevä veteen sekoitettava aine. Sitä käsiteltäessä tulee yleensä suojautua hanskoin ja maskein.

Ensin kivi kasteltiin, jonka jälkeen levitin fairya ja BioCompia kiven pintaan. Sellaisenaan. Sitten annoin hetken (muutama minuuti) vaikuttaa. Vesikannulla valeltiin samalla vettä pintaan, kun muovilastalla kaavin sammalen pinnasta. Viimeistelypuhdistus tehtiin sienellä. Tuo orgaaninen kerrostuma irtosikin hyvin helposti.

Uskon että pelkkä tiskiainekin olisi hyvin tähän puhdistukseen riittänyt.

Sammal ja aika on syönyt osan kultauksesta. Sen korjaukseen tarvitaan (ehkä) ammattilaista.

Ei siis kannata odottaa, että sammal ottaa jalansijan läheisesi muistolaatasta.

Uskonkin, että jatkossa pelkkä vesi ja pesusieni pitävät sammaleen loitolla.

Tallennettu kategorioihin Tee se itse | Jätä kommentti

Tauon jälkeen viimeistelty

Pari kuukautta vierähtää varsin nopeasti. Ei mitenkään suunniteltua ollut tämäkään tauko blogin osalla. Ehkä kesäloman osalta, mutta muuten on fiilis ollut totaalisen kateissa. Mun tuottavuuteen fiiliksillä on iso merkitys.

Kaikki vaikuttaa. Oma ammattini on viimeaikoina ollut otsikoissa ja palkkakuopasta on väännetty jo pari vuotta, pääsemättä puusta pidemmälle. Ikinä hoitoalaa opiskellessani ei olisi tullut mieleeni millainen nykypäivän hoitajan arvostus alalla olisi. Kutsumus alaan alkaa karista aiemmin niin ammattiylpeän harteilta. Kaikesta tehdään pakkoa ja oikeuksia poljetaan, samalla kun hukutaan töihin. Työ pitäisi olla etuoikeus ja siinä kehittyessä onnistumisen tunteen pitäisi olla arjessakin voimavara. Tällä hetkellä tunne on päinvastainen.

Sitä kai ihminen pohtii lopulta lopun elämää, mikä hänestä tulee isona? Niin minäkin.

Viime maanantaina tein positiivisen koronatestin. 2,5vuotta sitä onnistuttiin välttämään. Koko perhe siihen lopulta sairastui. Tämäkin mitä ilmeisemmin oli töistä tuliainen. Sitä painetaan töissä menemään myös oma terveys uhraten. Onneksi taudinkuva on kuitenkin muuttunut vähemmän vaaralliseksi.

Tässä toipilaana tartuin pitkästä aikaa maalisiveltimeen. Viime keväänä aloittamani taulu sai lisäväriä ja maiseman viimeistelyn.

Hetkeksi heittäydyn haaveilemaan miltä tuntuisi valita taiteellinen ura. Kupla poksahtaa kuitenkin melko nopeasti. Maalaustyylini tuskin lyö leiville. Toistaiseksi riittää, että itse saan siitä tekemisestä voimavaroja, jotka kantaa arjessa. Väriä elämään ❤

Haavemaassani on melko lumista. Oikeaan talveen on vielä onneksi matkaa.

Ammennetaan siis voimaa syksyn väriloistosta.

🍂

Tallennettu kategorioihin Tee se itse | 6 kommenttia

DIY lattiamaljakko vanhaksi astiaksi

Sain kyseisen lattiamaljakon pari vuotta sitten vanhemmiltani, heidän muuton yhteydessä. Tämä on alkujaan ollut kirpparilöytö, siksi maltoin lähteä sitä tuunaamaan.

Maljakko sellaisenaan ei kuitenkaan koskaan ole löytänyt meiltä sitä pysyvää paikkaansa. Alkuperäinen väri ei vain ole mielestäni ollut sopiva mihinkään.

Enimmäkseen varaston lattialla tuo onkin ollut säilössä. Viimeajat yläkerran aulassa.

Tällainen Aasialainen kuvitus oli ruukun kyljessä alkujaan.

Pintakiilto piti saada pois. Sraymaalasin maljakon ensin mattamustalla maalilla. Kun maali kuivui, pensselöin maljakon pintaan tekstuuripastaa (akryylipasta). Tällä halusin luoda ruukun pinnalle kivisen, kuluneen efektin.

Sivelin pinnoitteen ruukun pintaan vapain pensselivedoin. Pasta on nimensä veroinen, paksuhko seos. Sillä voi luoda maalatessaan kolmiulotteisuutta vaikka akryylitauluihin. Ruukkuihin saisi varmasti myös tällä, sekä erilaisilla sabluunoilla luotua vaikka ja mitä kuviota.

Ostin tuon pastan minimanista ja löytyi hyllystä, jossa oli taidemaalaukseen tuotteita, mm. akryylivärejä. Hinta päälle 16 euroa, mutta purkista pinnoittaa kyllä useamman ruukun. Tähän lattiamaljakkoon kului 1/3 osa purkista.

Ruukku olikin kokeiluversio, johon vähempikin pastaa olisi riittänyt. Tuota pohjamaalia voi surutta jättää enemmänkin näkyviin.

Koska olin kärsimätön kuivumisen suhteen ja halusin edetä hommassa nopeasti, käytin akryylipastan kuivaukseen lämpöpuhallinta. Kuivumisen myötä ruukun pintaan tuli napakka, hiontaa kestävä pinnoite.

Hioinkin ruukuun kauttaaltaan aluksi karkealla hiontapaperilla ja viimeistelin pinnan säämiskällä.

Suihkin vielä ohuesti sinne-tänne mustaa sekä kuparinväriä pinnalle. Savi-velliseos enää vain koko komeuden päälle ja annoin kuivua seuraavaan päivään. Ihan käsin kävi tuo kuran levittäminen.

Meillä on tontilla ns. saviprunni, jossa sinistä savea on loputtomiin. Olisikin huippua oppia hyödyntämään tuota luonnonmateriaalia. Ehkä löydän itseni vielä joskus dreijauskurssilta.

Kun savipinta oli kuivunut hioin sen vielä kerran säämiskällä. Tässä kohtaa hioin voimakkaammin, niin että pohjamaali tuli paikoin enemmän näkyviin ja tarkoituksella osasta kohtaa myös puhkikului. Pinnalle jäi ohuesti vielä savea.

Sitten oli vuorossa pesun aika. Pinnalta on tarkoitus pyyhkiä kostealla liinalla ne kohdat pois joista haluaa pohjamaalin pilkistävän. Älä käytä liian märkää luutua, ellet halua saada ruukun pintaan valumajälkiä. Tässä hommassa jokainen voi itse määrittää lopputuloksen ja lopettaa pesu hommat, kun ruukku alkaa omaa silmää miellyttää.

Kalustevahalla viimeistelin pinnan vielä ympäriinsä. Nyt ruukun uusi pinnoite kestää myös jonkin verran kosteutta tai kevyttä pyyhintää. Eikä savi irtoa pinnalta käytössä.

Lopputulokseen olen enemmän kuin tyytyväinen. Tälle lattiruukulle täytyy ehdottomasti tehdä vielä useampi astiakaveri.

Ei muuta kuin rohkeasti kokeilemaan!

🌻

Tallennettu kategorioihin Sisustaminen, Taide, Tee se itse | Avainsanoina , , , , , | 2 kommenttia

Valopylväät seipäistä

Tätä juttua kirjoittaessani katson samalla televisiosta tulevaa puutarhatiistaita. Juurikin tuollaisen puutarhan haluaisin itsekin. Ihania ideoita täynnä, runsaasti perennoja, pensaita ja erilaisia kasveja. Sydän pakahtuu kaikkea tuota kaunista katsellessa. On ymmärrettävää, että tuollaisen paratiisin saa aikaan vain mielettömän kovalla työllä. Sarjassa puuhasteleekin 4 monen taidon omaavaa tekijää. Meidän piha ja puutarha ei tulisi koskaan näyttämään edes puoliksi niin ihastuttavalta, koska yritän pääosin yksin luoda tuota ympäristöä ja kukaan ei ole rahoittamassa tuota touhua. Ainoastaan rajoittamassa. Luojan kiitos toisaalta, taitoni ja aikani ei ehkä riittäisikään sellaiseen 😄

Puolisonkin mielipide on otettava huomioon. Me tykätään toisaalta niin erilaisista kasveista, että tuota yhteistä mieltymystä onkin haastavaa löytää.

Pysytään siis pienen budjetin touhuilussa, niin ei tule suorituspaineitakaan.

Viikonloppuna käytiin naapurin luona tekemässä seiväskauppoja. Ostin 10kpl vanhoja seipäitä, joista näille neljälle oli olemassa jo käyttöidea. Muut seipäät jäävät odottamaan sellaista.

Sahasin seipään alaosasta kapeimman kärjen pois. Sen jälkeen kyllästin betonivaluun menevän osan puuöljyllä. Kyllästeen kuivuttua naputtelin kuhunkin seipään alaosaan (ympäriinsä) neljä naulaa. Ihan vain sen verran kiinni, että napakasti pysyvät. Törröttäviin nauhoihin kietaisin vielä kanaverkkoa kierroksen, ennen kuin iskin ne ämpäriin ja peitin betoniseoksella.

Nämä kuivui ulkona vuorokaudessa. Kumivasaralla naputellen irtosivat ämpäreistä. Niistä tuli juurikin sellaiset kuin halusin. Viimeistelen tolpat, kunhan sää on sellainen ettei sateen uhkaa olisi tunteihin. Nytkin vain hetken, aurinko löysi jonkun pilvenraon josta pilkistää, kunnes sadepilvet valtasivat tuonkin rakosen.

Puolison idea oli tiputtaa tuollaiset metalliset, kolmion malliset lenkit kärkiin. En tiedä niiden oikeaa nimeä, mutta niiden lävitse valonauha pujotettiin. Samalla kausivalo pysyy tuossa halutussa korkeudessa. Tähänkin käytetiin varastosta löytyvää valosarjaa. Lippuviiritkin näyttäisi tässä kivalta.

Betonivalujalat ovat vankat. Seipäät pysyvät ryhdissään eikä kaatumisen vaaraa juurikaan ole. Siirreltävyys on myös plussaa. Näiden paikkaa on helppo vaihtaa, niin halutessaan.

Nyt on niin valoisaa aikaa pilvistä huolimatta, että ulkovalot eivät tosin näy, kun yöaikaan pari tuntia. Edes näin sateen jälkeen.

Loppukesään ja syksyyn tuovat sitten kyllä tunnelmaa. Minun pitää vielä pohtia, jätänkö tolpat enemmän puun väriin vai maalaanko ne mustaksi. Meille kun on tulossa terassin päätyyn musta paljukin.

Se tosin kävi jo kokeilussa, mutta saatiin vuotava versio, joka lähti takuupalautukseen. Uutta korvaavaa vielä odotellaan.

Kesä on taas täällä. Nautitaan siis sateesta ja vähän ukkosestakin. Kasvuvauhdissa olevat perennat vettä tarvitsevatkin.

Palaillaan 😊👋

Tallennettu kategorioihin Puutarha, Rakentelu, Sisustaminen, Tee se itse | Avainsanoina , , , , , | Jätä kommentti

Kivilaatoista pitkospuut rinteeseen sekä metallipurkeista tuulikello

Tästä projektista piti kirjoittaa vasta kun valmistuu.

On vain parempi todeta, että valmista tulee vielä tämän kesän aikana. Nyt on puutarhassa riittänyt sen verran paljon muutakin tekemistä, että jotkut asiat menee tämänkin projektin edelle. Ja arkeen kuuluu paljon muutakin, joka vaikuttaa ajankäyttöön. Tunnustan olevani myös tunnepohjainen ihminen, joka tarvitsee tiettyjen töiden etenemiseen inspiraation. Tämäkin projekti kuuluu luovuudeltaan tuohon taide kategoriaan. Toki, kun itselle tekee, voi aikataulua surutta venyttää.

Rinneurakka on kuitenkin edennyt. Kivien kanto tulee jatkumaan vielä jonkin aikaa. Kunhan saan laatat reunustettua täysin loppuun, viimeiselen kiviraot vielä betonivaloksella.

Joku lukijoistani voi ehkä muistaa edellisen rinnerappuset artikkelini. Nämä laatat ovat samoja peruja, entisiä sikalan lattiaritilöitä. Niitä haettiin aikoinaan niin iso kuorma, että hyvin riittävät vielä tähänkin projektiin.

Kieloja siirsin jo kasvamaan polun alkuun, molemminpuolin. Toivottavasti innostuvat levittäytymään kasvualustalleen. Ajan saatossa pitkospuiden varteen voi lisäillä puuvartisia pensaita tai muita metsämaastossa viihtyviä kasveja.

Halusin tuolle kivipolulle myös pienesti jotain persoonallista. Innostuinkin leikkimään tyhjillä metallipurkeilla.

Porakoneella tein ensin reiät purkkeihin. Metallisaksia en löytänyt, joten leikkasin purkit haluttuun muotoon kulmahiomakoneella. Pienesti pelottava työkalu…

Sitten spraymaalasin kruunut kuparinvärillä. Sitä nyt vain sattui olemaan varastossa.

Nuo sakarat taivutin pihdeillä. Kärkireijät tein naulaa ja vasaraa käyttäen. Helmet on pujoteltu ohkaiseen kuparilankaan. Tällaiseen projektiin on hyvä hyödyntää tilpehöörikoruja, joita ei ole vuosiin käyttänyt.

Lisäksi kolme hopeista kulkusta kilahtelee nyt tuulessa. Sadeveden pois johdattelee keskellä kulkeva metalliketju.

Oikein romuprinsessa taidetta.

😊

Lintutalon kattoa koristaa nyt myös pikkukruunu. Saatampa tuonne purkkiin istuttaa vielä jonkun mehikasvin 😊

Tallennettu kategorioihin Askartelu, Istutukset, Puutarha, Sisustaminen, Taide, Tee se itse | Avainsanoina , , , , , , , , , | Jätä kommentti

Kivien pyörittelyä ja lintutalolle uusi kate

Tällä lintutalolla on ikää pikkuista vaille 16-vuotta. Sain sen aikoinaan vanhemmiltani 30v. lahjaksi. Samalla kun tuon kerron, tulen paljastaneeksi myös ikäni 😊

Lintutalo on seisonut heinäseiväsjalallaan jo pitkään. Nyt mullassa ollut varsiosa kuitenkin antoi periksi laholle. Puuhasteluni vaati sille samalla paikan vaihdon.

Olen rakennellut rinteeseen kivisiä pitkospuita. Kuvasta saakin hiukan esimakua, mutta esittelen askelmat kunnolla vasta niiden valmistuttua.

Lintutalon katto oli ajansaatossa väsynyt lumikuormasta ja vuodenaikojen vaihtelusta. Kauniin harmaaksi kelottunut kokonaisuudessaan. Laitoin vanhan katon päälle bitumimattoa, että mökki jatkossa pysyisi sisätiloiltaan kuivempana. Ja jotta mökki sulautuisi ympäristöönsä luonnollisemmin, asettelin katolle myös kerroksen sammalmattoa.

Toivottavasti mökki kestää jatkossa saman verran kuin tähänkin asti. Vartta en iskenyt enää multaan, vaan tuin sen kivillä betonijalkaan.

Tänään puuhastelin myös yhden työpäivän verran ulkona. Kanalan edustalla oleva kivialue oli työnalla. 7-vuotta sitten asettelemani kivet oli lomaansa saaneet kerroksen maatuvia lehtiä, multaa, voikukkia ja heinätupsuja.

Kivialue on muisto talon viimeisimmästä remontista, joka olikin stressaavin ikinä. Olohuoneen lattian alta löytyi tuolloin lattiasieni kasvusto. Remontin myötä kiville piti löytää uusi paikka, kun talon ulkopuolelta maakosteudet piti saada minimiin.

Aloitin urakan aamusta sen enempää miettimättä. 1/3 osan valmistuttua, alkoi työn laajuus vasta hahmottua. Tässä menisi piiitkään, ennen kuin työ tulisi päätökseensä. Kuvasta näkeekin miten pressun päällä on kasa kompostia.

Kaikki kivet poistin. Harjasin pressun ja asettelin taas kivet takaisin. Samalla uudistin pari pahasti heinittynyttä pensasta.

Luonto ei anna periksi jättää hommaa kesken, kun sen on aloittanut. Oli kyllä järjetön työmaa. Jatkossa pidän huolen, että minulta löytyy lehtipuhallin, ennen kuin syksy taas saapuu ja lehdet maahan putoilee.

Lopputulos palkitsee ❤

Raskaasta muistosta syntynyt maamerkki näyttää taas keveämmältä.

Viiriäinen ja Ramses kukkokin pitävät näköalastaan varmasti nyt enemmän.

Tallennettu kategorioihin Istutukset, Puutarha, Tee se itse | Avainsanoina , , , , , , , | 2 kommenttia

Kevään merkkejä ja kennelyskää

Vielä viikko sitten tonttia peitti paksut lumikinokset. Kateellisena lueskelin muiden haravoinnista kirjoituksia ja pohdin jo kevään unohtaneen meidät. Lähtisikö lumet meidän mäeltä kuitenkaan ennen kesää…

Viime viikon lämmin sää toi kun toikin kevättä tullessaan.

Kasvihuoneen pesin tänään. Pinttyneet siitepöly ja leväkerrokset lähti melko helposti fairyvedellä ja luudulla. Vaikka talvella oli lumikuormaa kasvihuoneellakin, on sen muovilevyt onneksi pysyneet ehjinä.

Niin kuin näkyy, lunta on edelleen.

Kasvulavojen sulamista vielä joutuu odottelemaan. Tomaatit ja kurkut saavatkin jatkaa vielä tovin sisätiloissa kasvuaan.

Kyllä se kesä sieltä vielä tulee. Lintujen liverryskin lupaa sitä 😊

Auringonpaistetta oli tänään vain aamupäivästä, olisikin pitänyt napsia muutkin kuvat tuolloin.

Tässä onkin kukkapenkkieni ainoat tämän hetken kukkijat. Krookukset loistavat kilpaa auringon kanssa.

Nytkin pohdin, miksi en syksyllä istutellut noita kevään kukkijoita enempää.

Positiivisesti yllätyin kuitenkin siitä, että ulkomurattini näyttää olevan myös hengissä.

Lumet ovat lähteneet niin ikään rinnerappustenkin suunnalta. Taas kun nuo ihanat askelmat saatiin esiin, tekee mieli jatkaa rinteen toiselle puolelle uutta polkua tuolla samalla laatalla. Roudan pitää kuitenkin ensin täysin sulaa.

On aina yhtä jännittävää odotella perennojen kasvua. Vielä ei osaa sanoa onko kaikki talvesta selvinneet rappustenkaan suunnalla.

Noiden isojen pihakuusten alta lapioitiin viikonloppuna useampi kottikärryllinen pudonneita käpyjä pois. Puissa näyttää olevan edelleen sama määrä tulossa alas hetkenä minä hyvänsä. Oli kyllä aika mahdoton käpyvuosi.

Siellä missä maa on sulanut, puskee tulppaanin alkuja mullasta. Jännä miten nopeasti nuo kasvavat, vaikka ihan äsken niitäkin peitti lumikinokset.

Lämpöisen viikonlopun innoittamana siirrettiin puutarhakalusto terassille. Tuossa nautitaan ilta-auringon säteistä, sitten kun on aurinkoinen päivä.

Kevään tai kesän aikana on tarkoitus kehittää tuolle laatan ympäryspenkille reunuskivetys tai joku muu vastaava, jolla kohopenkit saisi siistimmin esiin. Eikä multa niiden myötä leviäisi enää laatalle.

Puutarhasunnitelmia onkin kyllä 😊

Aurinko selvästi innoittaa.

On ollut kyllä ihanaa puuhastella ulkosalla pitkästä aikaa ja siistiä tontilta viimesyksyn sotkuja pois. Tulisipa nyt vain pitkä lämmin kesä vastapainoksi kuluneelle talvelle.

💛

Meidän koiranpennulle toi kevät pari harmillista virustautia tullessaan. Silmissä on rakkulainen verkkokalvon tulehdus, johon hoidoksi on antibioottitipat 10 vuorokautta. Aika nätisti antaa ne jo laittaa. Vielä viisi päivää jäljellä.

On kuulemma nuorten koirien vaiva ja lopullisesti poistuukin tuo riesa, kun pääsee vuoden ikään. Silmiä voi kokeilla hoitaa myös Lomudaltipoilla tai muilla ihmisille tarkoitetuilla kosteutustipoilla. Toistaiseksi antibioottitippa on riittänyt.

Silmävaivan lisäksi nyt on kennelyskä. Luna teki tuttavuutta tässä taannoin uuteen koirakaveriin. Lauantaina alkoi röhnöttämään ja kakimaan kurkkuaan. Saatiinkin sitten viesti, että koirakaverilla on todettu kennelyskä. Selvät oireet tuosta taudista olikin jo Lunalla. Melko väsynyt neiti on ja ruokahalu selvästi huonontunut. Tuon virustaudin pitäisi kuitenkin ohittua levolla. Nyt on lenkit toistaiseksi ainakin viikon tauolla, että pääsee toipumaan.

Höyryhengittely helpottaa liman irtoamista. Siirsinkin toisen häkin Lunan häkin viereen. Tuonne toiseen häkkiin laitan 2 kattilaa, joissa on höyryävän kuumaa vettä. Pressu häkkien päällä pitää höyryt häkkien sisäpuolella. Sessu makaakin tuolla ihan rauhassa. Selvästi parantaa sen oloa ja saa lopulta liman aina oksennettua pois kurkustaan.

Surkea vaiva kuitenkin on ja toivon mukaan kohta helpottaa. Tässä vaan vielä jännätään säästyykö meidän koiravanhus siltä, kun on noin tarttuvaa sorttia. Kennelyskä on kuulemma tällä alueella räjähtänyt ihan käsiin.

Kannattaakin nyt pitää omat sessut tarkasti muista erillään.

Mukavia kevätpuuhia kaikille!

Tallennettu kategorioihin Eläimet, Puutarha | Avainsanoina , , , , , | Jätä kommentti

Muovipusseista matto

Enimmäkseen käytämme kauppareissuilla ostosten pakkaamiseen kestokasseja. Välillä kuitenkin sattuu niitäkin päiviä, ettei muista varata tarpeeksi montaa mukaan tai ne yksinkertaisesti unohtuu kotiin. Tähän pikkumattoon riitti noin 30 pussia. Laskuissa menin lopulta sekaisin kun jouduin odottelemaan, että niitä kerääntyy lisää ja työ voisi jatkua.

Noita muovipussimattoja olen tehnyt aikaisemminkin. Ihan hyvin säilyneenä vaikkakin terassimattoina ovat olleet, kesää-talvea. Tämän maton sijoitan meidän lasitetulle parvekkeelle.

Kun keltaisia pusseja löytyi vain yksi, oli sillä aloitettava. Muovipussin kantorivat leikkasin ensin irti jonka jälkeen saksin muovipussin kiertäen ylhäältä alaspäin.

Luna se siinä ihmettelee lopputulosta.

Maton ohjeen kopioin Lankavan sivuilta.

samoilta sivuilta aikoinaan löysin ohjeet myös näihin mattoihin.

Virkkaus on helppoa ja muovipussi taittuu kuteeksi siinä kuin puuvillakin. Pussien printtikuviot tekee mattoon lisäksi kivoja sävyjä.

Jos et ole vielä kokeillut muovimattoa virkkailla niin kannustan kokeilemaan. Työ on helppoa ja nopeaa.

Aurinkoista viikkoa jokaiselle!

Tallennettu kategorioihin Käsityöt, Sisustaminen, Tee se itse | Avainsanoina , , , | 2 kommenttia

Häränkallo

Olenkin pitkään haaveillut saavani meille somisteeksi tällaisen sarvipään. Nyt se on meillä!

Joskus ajattelin sijoittavani tällaisen kallon olohuoneen seinustalle, mutta sen paikka tuntui nyt enemmän sopivan makuuhuoneeseen.

Ei mikään peruskerubi 😄

Yövuorossa näytin hankinnastani kuvaa eräälle iäkkäämmälle työkaverilleni. Hänen mielestään kallo oli karmiva ja ihmettelikin miksi tuollaisen pelotuksen haluan kotiin koristeeksi. Niimpä, kun en tiedä ja mä vaan tykkään. Meiltähän löytyy muutakin kreepyä, mm. kummitusmetsä 😁

Onhan tuo nyt mahdottoman hieno kookkaine sarvineen, eikös vain?

Tori.fistä monia hankintoja tehneenä tämänkin bongasin. Näköjään, kun malttaa odottaa näitäkin saa käytettynä edullisemmin. 70 euroa maksoin tästä sarvipäästä. Eikä tarvinnut kauas lähteä, kun oli työmatkan varrella.

Puoliso sai tehtäväkseen kiinnittää sen seinään ja mieluusti niin, ettei tarvi herätä joku yö sarvi otsassa. Eiköhän se nyt seinässä pysy.

Palautin muuten tässä taannoin myös vanhat valaisimet olohuoneeseen.

Nimittäin sain meidän tuuletinvalaisimen pilattua pesuinnoissani. Siivekkeet käytin juoksevan veden alla, kun halusin rasvajäämistä päästä eroon ennen maalausta. Huonostihan siinä viilulle kävi. No, oikeastaan tykkään näistä valaisimista paljon enemmän.

Nuo kattokruunut olen ostanut yli kymmenen vuotta sitten. Toisen Ellokselta ja pienemmän Kodin 1:stä. Syystä tai toisesta niistä en ole malttanut koskaan luopua ja tilalle ei toista mieluista valaisinta ole löytynyt.

Meidän Luna 5kk se siellä uutta rullaansa pureksii. Maitohampaita ropiseekin tiuhaan pitkin lattiaa, kun vauvan hampaat vaihtuu pysyviin. Sen suukot tuoksuu nyt vain niin raudalta, että itsesuojeluvaisto laittaa pään kääntymään. Vaikka pentu on nyt täysin sisäsiisti, en vielä ole palauttanut mattoa olohuoneeseen.

Pikkuinen kasvaakin ihan silmissä. Bellan unilaatikko alkaa käydä peneksi. Silti sinne on välillä ahtauduttava.

Kivaa viikonloppua!

Tallennettu kategorioihin Sisustaminen | Avainsanoina , , , , , | Jätä kommentti

Risukranssi ja parvekkeen kevätsiivousta

Auringon innoittamana tänä lauantaina siivottiin ja vähän somistettiin meidän parveketta.

Viimesyksynä Jyskin puutarha-alesta ostettiin tämä harmaansävyinen polyrottinkiryhmä. Torkkupeittoja suojana, kun pelkään meidän kissan sotkevan ne. Kerrankin on istuinryhmä jossa on oikeasti ihana istuskella. Terassilasien suojassa, kaukana viimasta ja sateesta. Rakolautalattia on kuitenkin sen verrran viileä, että tuossa tilassa oleilusta nautitaan vain keväästä alkusyksyyn.

Kalustesarjaan kuuluu sohva, 2 nojatuolia ja kookas pöytä, jonka korkeus on säädettävissä.

Vähän piti prinsessaverhoakin laittaa. On mukavempi kesällä ottaa parvekesohvalla päikkärit, kun on pörriäisiltä suojassa.

Ikkunalle väänsin risuista kranssin. Tuon kranssin pohjana on vanha pensastuki, josta tukijalat on poistettu. Hulavanne ajaisi saman asian. Pohja toimi viimeksi havukranssipohjana. Tykkään kierrättää, joten purkasin havukranssin ja kieritin vanteen ympärille pihlajan oksia. Tuohon on helppo lisäillä myöhemmin somisteita lisää esim. jos haluaa tehdä siitä kesäisempää.

Leikkasin pihlajasta ohuita, nuorimpia oksia, jotka taipuivat tarpeeksi. Pajua ei ollut lähistöllä ja tuonne sohjolumeen ei houkuttanut lähteä tarpomaan niin tämä oli tarpeeksi hyvä vaihtoehto. Pariin kohtaan rautalangalla lisäkiinnitin, mutta pääasiassa lomittain kiertämällä kiinnitin oksat kehään.

Muutamia lyhtyjä lisäilin sekä partyvalosarjan kiinnitin kattoon. Antaa iltahämärään vähän tunnelmaa.

Päivät onkin kivasti pidentyneet. Iltahämärä tulee vasta klo 19 jälkeen.

Sääennusteet ovat vaihteeksi luvanneet keväälle takapakkia. Loppuviikosta ehkä saadaan taas kestää räntäkelejä sekä hieman kylmempää säätä. Kevätkukkia en siksi vielä kiirehdi hankkia.

Kevättä kohti kuitenkin mennään ja nautitaan siitä.

Tallennettu kategorioihin Sisustaminen, Tee se itse | Avainsanoina , , , , , , | Jätä kommentti