Lumipesua matoille ja valokuvat uuteen paikkaan

Ensimmäistä kertaa elämässäni päätin kokeilla toimiiko tuo lumipesu matoille oikeasti. Kolme karvalankamattoa onkin ollut nyt testissä.

Ensimmäinen matto sai käsittelyn eilen siivouksen lomassa. Pidin maton vielä yön yli pakkasessa. Aamulla tamppasin maton kertaalleen, ennen sen kasaan rullaamista. Nyt matto saa eteisessä vielä kuivahtaa ennen varastointia.

En tiedä haluanko vain uskoa, mutta luonnonvalkoinen matto taitaa ihan oikeasti näyttää nyt puhtaammalta 😊

Tamppasin matot ensin telineessä ja annoin hetken tuulettua. Kun matot oli kylmettyneet, siirsin ne hankeen ja heittelin pakkaslunta päälle. Katuharjalla harjasin lumet maton sisään, jonka jälkeen vielä uusi kerros lunta. Matot annoin olla ainakin tunnin lumihauteessa, ennen kuin harjasin perusteellisemmin lumet pois. Toistin tuon prosessin pariin kertaan. Nyt nämäkin saavat tuulettua vielä yön yli mattotelineellä.

Pakkasen puremiksi pääsivät eilen myös meidän peitot ja tyynyt. Voi taivas kun oli raikas vuode nukkumaan mentäessä! Ja raikasta on edelleen.

Varmasti kylmin aika vuodesta on tämä hetki, mutta onnellinen olen puuhellan omistuksesta ja varaavasta takasta. Jonkin verran siitäkin huolimatta, että nämäkin lämmittää, hohkaa kylmä nurkista tupaan.

Tuo virkkaamani matto saakin jäädä nyt olkkariin pidemmäksi aikaa. Lattialämmityksestä on näin enemmän hyötyä, kun lämpö ei pääse lukittumaan maton alle.

Vähän värikkäämpi matto löytyy yläkerran aulasta. Nämä virkatut matot on kevyitä tuuletella ja helppo pitää puhtaana, kun tarvittaessa voi pestä pesukoneessa.

Taustalla näkyykin yläkertaan johtava rappu, jossa aiemmin oli meidän valokuvakollaasi. Eipäs ole enää. Meidän rappuset on sen verran kapeat, että aina vähän jouduttiin kuvia varomaan, kun niissä kuljettiin.

Valokuvien siirtämiseen johti idea vanhasta kirjahyllystä. Tytön huoneessa on ollut jonkun aikaa, minun nuoruudessa ostamani huonekalu, josta hän halusi eroon.

Kyllä, 26v. Sitten ostin itsellleni kirjahyllyn, joka on tallessa edelleen. Siihen kuuluvat nurkkahyllyt eivät mahtuneet tuohon tilaan, mutta ihan sopiva näinkin.

Nyt oli sopiva hetki myös valikoida mitkä kuvista jää esille. Tuonne löysi tiensä myös lemmikkien kuvat.

Bella halus tähänkin kuvaan.

Tällä viikolla tein muuten kaupat uudesta entisöitävästä senkistä. Eli huonekalun entisöinnistä on tulossa juttua jossain välissä. Oon aika innoissani tuosta projektista.

😊

Mukavaa viikonloppua!

Tallennettu kategorioihin Sisustaminen | Avainsanoina | Jätä kommentti

Lemmikkien kuvat puulle ikuistettuna

Kuvansiirtoa.

Tyyliä ja tekotapoja on monia. Kotoa nyt sattui löytymään vain erikeeperiä, jota itse käytin.

Olenkin pitkään suunnitellut lisääväni meidän esillä oleviin valokuviin myös kuvia lemmikeistämme. Aina suunnitelma kuitenkin on jäänyt ajatuksen tasolle.

Nyt toteutin.

Tehtävään sopivia, vanhoja liimapuupalkin palasia löysin puuvarastosta. Niihin oli tullut jonkin verran ajan patinaa (harmautta), jotka aluksi hioin pois. Sirkkelillä pätkin sopivaan pituuteen toki ensin.

Nämä olisi voinut ensin pohjamaalata valkoiseksi, että värit olisivat tulleet paremmin esiin. Halusin kuitenkin puunväriä lisää sisustukseen ja jätin tuon vaiheen tietoisesti tekemättä. Nyt ehkä tekisin toisin 🙃

Tulostin lemmikeistä kuvat meidän mustesuihkutulostimella. Jos kuvassa on tekstiä on kuva parasta kääntää peilikuvaksi ennen tulostamista.

Puupintaan levitin kerroksen erikeeperiä. Kovin vahvaa kerrosta ei tarvitse olla, riittää kun sitä vain on alustassa tasaisesti. Kuva alkaa aaltoilemaan kuivuessaan jos liimaa on liikaa. Niin kävi yhdelle koirakuvistani.

Kuva liiman päälle ja kevyesti tasoittelua, ettei jää ilmaa väliin. Annoin kuvien kuivua yön yli seuraavaan päivään. Kuivumisen odottelu on hyvin tärkeää kuvansiirron onnistumisessa.

Kun kuvat olivat kunnolla kuivuneet, asettelin märän talouspaperin tulosteen päälle. Sitten, kun kuva oli kunnolla kastunut aloin poistaa märkää paperikerrosta pienin pyörittävin liikkein. Itse käytin kostutettua talouspaperia ja lopulta pehmeää keittiöliinaa. Kastunut paperi rullautui hiljakseen irti jättäen puupintaan odotetun kuvan.

Paperikerros ei irronnut ensikäsittelyllä kokonaan. Tässäkin osiossa on tärkeää antaa siirtokuvan myös kuivahtaa. Kuivuessaan tuo loppukerros valkoista nukkaa tulee näkyviin. Sitten vaan jatketaan varovaista hieromista kostealla liinalla kunnes pinta on siitä puhdistunut.

Liian kovalla hankaamisella kuvan voi myös pilata. Jos haluaa kuvasta vähän retromman niin puhdistamiseen käytetyllä voimalla pystyy tuohon kuluneeseen lopputulokseen vaikuttamaan.

Viimeistelin siirtokuvat kalustevahalla. Nämä olisi voinut käsitellä myös, joko lakalla tai kynttilävahalla ja silitysraudalla. Valitsin kuitenkin vaivattomimman vaihtoehdon.

Demi (vasemman puoleinen kuva) elää ainoastaan muistoissamme ❤

Nala, Bella ja Hani vaikuttavat tällä hetkellä perheessämme sekä kuvista puutuvat 4 maatiaiskanaa. Kuvat etsivät vielä paikkaansa. Lopputulos kuitenkin enemmän retron puoleen kallistuu.

Ihanaa uutta vuotta kaikille!

Tallennettu kategorioihin Sisustaminen, Tee se itse | Avainsanoina | Jätä kommentti

Talon maalausta ja kiitokset kuluneesta vuodesta

Tällaisena aikana, kun kaikki on peruttu, liikkumiset rajoitettu ja elellään ilman lähikontakteja tuttuihin, kodin merkitys kasvaa. Siksi onkin mielestäni tärkeää, että koti tehdään sellaiseksi, jossa on hyvä olla ja jossa itse viihtyy.

Kodin ei tarvitse näyttää katalogikodilta, ellet sitten tunne oloasi kotoisaksi juuri sellaisessa. Mielestäni oikeassa kodissa näkyy eletty elämä ja sisustuksessa sen asukkaiden persoonallisuus.

Meidän perhe asuu maaseudulla. Kodista onkin tullut vuosien saatossa erityisen tärkeä paikka. Tämä koti on antanut katon meidän perheelle jo 23-vuotta. Puolisolleni kauemmin, sillä hän on asunut tässä talossa syntymästään saakka. Meidän perheen aikana sitä on koetellut vesivahinko sekä korjaus, -että rakennusvirheestä aiheutunut lattiasieni. Koti on noiden katastrofien jälkeen korjattu, mutta viimeisimmän remontinaiheuttajan vuoksi, sitä ei voida koskaan myydä kenellekään vieraalle.

Lattiasieni ei ole näyttänyt paluumerkkejä näinä remontin jälkeisinä vuosina, mutta mitään takuita sen pois pysymiselle ei voida asettaa. Täällä asutaan siis niin kauan, kun seinät kattoa kannattelevat.

Itse olen hyvinkin koti-ihminen. En kaipaa loma-matkoja tai illanviettoja viihteellä ihmispaljoudessa. Sen sijaan kaipaan aikaa, jolloin pystyi asioimaan ihmisten ilmoilla ilman hengityssuojainta ja kaipaan valoa.

En tiedä tuntuuko se vain minusta, mutta aivan kuin tämä loppuvuosi olisi ollut jotenkin erityisen pitkä ja pimeä.

Auringosta saatava energiapuutos alkaa näkymään pikkuhiljaa saamattomuutena, enkä pidä siitä yhtään. Olen puuhastelusta pitävä ihminen ja ideat syntyvät energian myötä. Nyt kun vain saisi jo sitä valoa.

Valottomuudesta huolimatta teki mieleni väritellä tällaisia ylijäämä puita. Ja kun kerran kotoillaan, niin maalataan taloja.

Vanhat jäätelötikut oli sopivia hyödyntää nurkkalaudoiksi. Liimasin ne kiinni erikeeperillä. Akryylivärillä maalasin puunpalaset talon näköisiksi. Kattona toimii palaset vanhaa pärettä, jotka joko liimasin tai naulasin paikoilleen.

Nämä talot saavat nyt jonkin aikaa koristaa meidän kellarinovea, joka muistuttaakin tällä hetkellä mielestäni isoa tonttuovea.

Nuo kärpässienet sain siskoltani. Ne sopivat sienitaloon mielestäni, kuin nenä päähän. Onhan meillä pihassakin samasta aiheesta olemassa myös omatekoinen patsas.

Joulu on ovella ja on aika kiittää teitä Vällylässä vierailijoita. Palataan uusilla artikkeleilla vuonna 2021.

Sydämellinen kiitos vierailustanne. On ollut ihanaa huomata, että näitä mun arkisia kirjoituksia ja puuhasteluita saavutte katsomaan ja jotkut jopa läpeensä lukemaan. Erityisen lämmin kiitos teille, jotka olette jättäneet visiitistänne jäljen. Ilahdutatte viestillänne minua suuresti. On ollut myös ilo todeta, että artikkelistani on ollut jollekin myös hyötyä, kun yrityksen ja erehdyksen kautta olen kunnostanut vanhoja huonekaluja. Toivottavasti blogini kautta myös ensivuonna, voin olla hyödyksi ja innostaa myös teitä tekemisilläni.

Olkoon ensivuosi jokaiselle lempeä. Tuokoon vuosi tulleessaan jotain uutta, kasvattavaa, opittavaa sekä rakastettavaa.

Erityisesti idearikkautta jokaiselle!

Selätetään yhdessä pandemia. Voimaa ja haleja.

Tiina

Hyvää joulua!

Tallennettu kategorioihin Askartelu, Sisustaminen, Taide, Tee se itse | Avainsanoina , | Jätä kommentti

Käytävämatot ja meille keväällä muuttanut uusi lemmikki

Itsenäisyyspäivänä koristeltiin joulukuusi meidän olkkariin. Se on niin nätti valonlähde, että kai sitä jo voi jouluttaa.

Muovikuusi aseteltiin huoneen nurkkaan. Käänsin sen oksat sojottamaan enimmäkseen etupuolelle, vie näin vähemmän tilaa. Mitään lahjaröykkiötä meidän kuusen alle ei ole tulossa tänäkään jouluna. Perheen lapset ovat jo nuoria aikuisia. Kaikki kolme toki vielä kotona asuvat, mutta lahjatoiveena on saada vain mahdollisimman paljon joulukarkkeja.

Yhtään ei ole ikävä aikoja, kun kaupassa piti viimeisiin hetkiin saakka kulkea lahjaostoksilla ja pyöriä väsymykseen saakka leluosastolla. Elämä helpottuu monella tapaa, kun lapset kasvavat ja itsekin vanhenee.

Kukkaruukkuja varten hankin jokin aika sitten, muutaman tuollaisen punoskorin. Kävi kuitenkin niin, että tuon kukan ruukku olikin sen verran kookas, ettei mahtunutkaan suojakoriin. Tai, ei vielä. Keväällä, kun vaihdan mullat kukkiin, voin samalla vähän pienentää tuon kukan ruukkukokoa, stten mahtuu. Siihen saakka kori saa toimia sellaisenaan lisäsomisteena.

Jotenkin meidän sisustussävyt kaipasi ripausta puun väriä.

Mä niin tykkään noista 💜

Olkkarin kattokruunun tilalle on myös vaihtunut syksyn aikana vähän retrompi valaisin. Oikeastaan käytännönkin syistä. Meillä on on puolison kanssa näkemyseroja valaisimen suhteen. Kun minä pidän tuosta kovastikin, hän inhoaa sitä. Tuulettimen siivet kuulemma pitäisi maalata vähintään valkoiseksi tai mustaksi. No katsotaan, ehkä sen voisi joskus toteuttaakin.

Meidän ilmalämpöpumppu hajosi yläkertaan johtavasta rapusta. Toimiessaan se pyöritti sopivasti huoneilmaa meidän talossa. Nyt kun sitä ei enää ole, takan sytyttäminenkin on työläämpää. Tuuletin jouduttaa vetoa ja levittää tehokkaammin takan lämmön muuallekin alakerrassa.

Tänään käytiin asiakasomistajapäivillä Prismassa. Olin niin väsynyt kuramattohimme jotka ostettiin metritavarana joskus Minimanista. Vaalean harmaa matto rullautui pystyyn reunoista ja maton päistä. Ne päätyykin nyt autotallimatoiksi ja tilalle hankittiin ihan oikeat matot. Liukuestepohja pitää matot paikoillaan.

Tarkkanäköinen saattoi ehkä huomata portin rappusissa. Meille on keväällä muuttanut uusi lemmikki, jonka tuhoamisvietti vaatii hieman rajoitusta.

Nala on 1v 2kk vanha Pittbull/Amstaff. Aivan ihastuttava tyttö. Meidän Bella (kääpiöpinseri) vaati pitkän totuttelun, että se hyväksyi uuden perheenjäsenen. Nalan hampaissa hajoaa helposti tylsyyden iskiessä niin kengät, kuin muukin irtotavara.

Meidän kenkäteline onkin tämän vuoksi nykyään kylppärissä. Ehkä vielä joskus saan eteiseen liukuovikomeron, jonka suojiin sen voi sijoittaa.

Keittiöönkin tuli samaa mattoa kuin eteiseen. On ehditty jo testaamaankin, että paikoillaan pysyvät, kun Nala oikein innostuu vaatesolmuansa retuuttamaan tai juhlii saatuaan kevytrullan.

Mukavaa viikonloppua jokaiselle!

Tallennettu kategorioihin Eläimet, Shoppailu, Sisustaminen | Avainsanoina , , , , | Jätä kommentti

Kranssipohjana kelopuun oksa ja rautalanka henkari

Tarkoitus oli lomalla keskittyä pitkästä aikaa kuvataiteeseen. Siihen tarvittava inspiraatio ei ole kuitenkaan minua tavoittanut ja nämä havujutut tuntuvat nyt paljon mielekkäämmältä tekemiseltä.

Tällä kertaa minulta haluttiin kranssi, joka ei olisi pyöreä. Se ei myöskään saisi estää näkyvyyttä ovisilmästä katsoessa. Havukoristeen lopullinen paikka tulee olemaan kerrostalohuoneiston ulko-ovessa.

Kelopuu tuntui tähän tilaukseen sopivalta. Pieniä sekakimppuja männystä, kuusesta, katajasta ja puolukanvarvuista kiinnitin rautalangalla.

Kimallerusetti, pikkulinnut ja muoviset marjat löysivät paikkansa kimppujen seasta.

Vihreänäkin olisi ollut kiva, mutta halusin kokeilla tähän keinolumen lisäystä, joka toisi talvisemman tunnelman.

Mielestäni on lumella parempi. Piti tietysti kokeilla tuota kranssia myös omaan oveen, testaus mielessä.

Toisen perinteisemmän, pyöreälinjaisen kranssin tein jo vähän venähtäneeseen henkariin. Suoristelemalla henkarin kulmat sai siihen helposti pyöreän muodon. Samalla tavalla sekakimppuja sidoin tähänkin rautalangalla. Jostain olen lukenut, että mänty säilyy hyvin sisätiloissa, siksi käytin pääosassa mäntyä ja kuusta.

Koristeiden määrä on makuasioita. Tämänkin jätin vähemmälle.

Kuvaus päivän valomäärällä on haastavaa. No näillä mennään mitä saadaan. Vähän pimeitä, kellertäviä tai sitten ylivalottuneita kuvia.

Tämä kranssi päätyi meidän keittiön ikkunaan, vaikkakin näissä kuvissa se keikkuu parissakin eri paikassa. Ikkunaa vasten kuvattuna ei päässyt oikeuksiinsa.

Kranssien teko on ihanan helppoa. Pienellä vaivalla saa kivoja somisteita. Taitoa tässä ei tarvita, ainoastaan tekemisen riemua.

Sopivaa puuhaa vaikka tällekin viikonlopulle.

Havuista tulee muuten hyvin miellyttävä tuoksu tupaan.

Tallennettu kategorioihin Puutarha, Sisustaminen, Tee se itse | Avainsanoina , , , | Jätä kommentti

Lipaston värin vaihto ja uusia työkaluja

Kalusteiden maalaus on yksi harrastuksistani. Hassua miten huonekalujen kunnostus voi olla niin mielekästä, että sitä haluaa edetä vaan projektista toiseen, yhä uudestaan. Joka kerralla se on yhtä antoisaa. Vaikka hiomakoneella pinnat käsittelenkin, ei työ käden käänteessä käy. Useampi tunti ja päivä kuluu, että kaluste on lopulta siinä pisteessä, että sitä voi alkaa pintakäsittelemään. Hyvinkin pölyistä ja aikaa vievää puuhaa on tuo pohjatöiden teko. Lopputulos sitten palkitsee, kun on jaksanut ahkeroida.

Enimmäkseen omia kalusteita käsitelleenä olen muutamat kalusteprojektit tehnyt vanhemmilleni ja anopilleni. Tämä lipasto tuli värin vaihtoon veljeltäni. Eli perhepiirissä pysytellään nytkin.

Uudet perhekuviot ja uusi kodin värimaailma. Sinne ei ollut sijaa ruskealla lipastolla.

Onnekseni huomasin, että lipasto oli kasattu niin, että se oli helppo purkaa osiin. Ilman liimaa toisin sanoen. Se oli alun perin petsattu hyvin tummanruskeaksi. Koristekaiverrukset ovissa oli jätetty hämmentävän karheiksi. Noihin uriin ei ollut asiaa hiomakoneella. Ne hioin käsin ja sen myötä karheuskin poistui.

Lipaston kannen sekä etuosat hioin lähes petsittömäksi. Umpipuu mahdollisti sen. Halusin sillä taata, että lopputulos olisi varmasti valkoinen. Ruskea väri istui melko lujassa. Vähän kuin purkka tukassa 😅

Uskomatonta kyllä, mutta sain Ryobistani taas laakerit hajoamaan! En tiedä mitä teen väärin? Vai, olisiko hiomakone tarkoitettu vain pieniin hiontahommiin? No takuuseen meni. Kestihän se puolivuotta. Edellisen hiomakoneen rikoin, kun uudistin vanhempieni Acaziakalusteita.

Tuon Ryobin pyhitänkin vastaisuudessa pikkuhommiin. Tilattiin nimittäin hiomakone, jonka pitäisi kestää ahkerampaakin käyttöä.

Uusi kone vaikuttaa sopivalta käteen ja on tosi hiljainen. Tällä hion seuraavat projektini.

Työn alla olleen lipaston hioin kuitenkin loppuun vaihtotakuuseen menneellä Ryobilla.

Tuo tumma petsi on kyllä yllättävän työläs peittää. Jo ensimmäinen pohjamaalikerros riitti houkuttelemaan jäljelle jääneen petsin esiin vesivärin tavoin. Toisin sanoen petsi likoaa maalin läpi. Ensin harsokerros, jonka jälkeen peittävä kerros. Kuivaukset tietysti välissä. Litra pohjamaalia riitti lopulta pitämään aisoissa, tuon maalin läpi puskevan punertavan.

Maalauksien välissä kuivattelin kalusteosia hallilämmittimellä. Ilman sitä maalin kuivumista pitäisi odotella päiväkausia.

Maalaan paineilmaruiskulla. Sen käytön perusteet olen omaksunut puolisoltani. Toki aika usein saan myös kritiikkiä siitä, etten kovin kuuliainen oppilas ole ollut. Jotkut tietyt asiat jää aika usein testaamatta ennen maalausta, esim. toimiiko ruisku, onko varmasti kaikki valot päällä. Mä olen vähän hätäinen ehkä ja haluan vain saada homman hoidettua nopeasti pois alta. Sitten se kostautuu.. ruiskuun on saattanut jäädä viimemaalauksesta maalijämiä ja homma ei etenekään. Lähes joka kerralla mulla onkin ollut ongelmaa tuon vanhan ruiskun kanssa.

Nyt sitten päätettiin tilata uusi maaliruisku, ettei tarvitse enää vanhan kanssa takuta.

Malttaakohan tuota kaunokaista maaliin sotkea. Toivottavaa on tietysti, että jatkossa taistelut maaliruiskun toimivuudessa on historiaa.

No millainen lipastosta sitten tuli?

Siitä tuli valkoinen, niin sisältä kuin ulkopuoleltakin ja lopputulos oli ilmeisen tykätty. Jännä miten muutostyötä tekee toiselle paljon kriittisimmin silmin. Virheitä ei saa tulla ja sen maalipinnan pitää olla oikeasti täysin tasainen.

Kiitokset Jarmolle kuvista. Toivotaan kalusteelle pitkää käyttöikää.

Lipastoon kului litra pohjamaalia ja 2 litraa kalustemaalia. Kiiltoisuusluokka: puolikiiltävä.

Laulumaan lipasto sai kasvojenkohotuksen.

Näin tuli taas yksi kiva projekti loppuun taputeltua.

Tallennettu kategorioihin Tee se itse | Avainsanoina , , | Jätä kommentti

Havujen aika

Marraskuu.

Märkää ja kalseaa. Iltahämärä saavuttaa ulkona puuhastelevan kokoajan nopeampaa, sillä tuo pilvien takana kuulastava aurinko, jättää laskiessaan jäljelle ainoastaan sysimustan.

Täällä maalla, missä valosaaste ei meitä tavoita ja lähimmät katuvalotkin palavat kilometrin päässä, pimeän aika on oikeasti hyvin pimeää.

Vuodenaikojen pimeimpään aikaan voi yrittää viritellä mieltään vaikka lähestyvään jouluun. Kun vielä ei ole lunta ja pakkasta, sujuvat havutyöt ilman paleltumia. Oma pikkumetsä pursuaa materiaalia. Valoton aika pitää vain energiatason harmillisen matalana. Kynttilöiden ja takkatulen loimu ei riitä tuomaan aurinkoon rinnastettavaa energiaa, vaikkakin ovat kivoja tunnelman luomiseen.

Ehkäpä joku muukin tällä hetkellä kaipaa auringonvaloa kuten minä.

Jonkun verran on tullut kuitenkin askarreltua havuista, hämärästä huolimatta.

Vuosittaiset havupallot täytyy täytyy tietenkin tehdä. Nyt pallokoko on kasvanut vain vähän isommaksi.

Nämäkin pallot, niin kuin monena muunakin vuonna, tein kuivasieneen.

Sienen ympärille laitoin vielä kanaverkkoa, että kestävät tuulet ja tuiskut. Noita tuulisia päiviä tuntuu olevan koko ajan enemmän.

Sitten vain tökin havunoksia tiheästi vieri viereen. Paksumpia oksia joutuu vähän vuolemaan, mutta enimmäkseen riittää, että havut irrottaa sieneen menevästä osasta. Pyöreyttä voi viimeistellä vielä oksa-saksilla.

Näihin voi myöhemmin lisäillä vielä rusettinauhaa tai valosarjaa.

Palloja tehdessäni, hyödynsin myös vanhan kelopuukoristeen.

Kiinnitin rautalangalla siihen havutöistä jääneet oksanpätkät ja lisäilin somisteeksi muutaman joulupallon rusettineen.

Sen ei kuulu esittää mitään. Selvennys senkin vuoksi, kun puoliso kysyi heti, et onko toi joku kakkonen? Ei, kunhan kiemurtelee.

😄

Varastosta löysin myös vanhan risukranssipohjan, johon tein perinteisemmän havukranssin.

Nyt vain soisi tulevan vähän lunta ja pakkasta. Talvisemmassa säässä havutyöt kestäisivät myös koko talvikauden.

Sitä odotellessa, jatketaan puuhasteluita ja pidetään mieli valoisana.

Tallennettu kategorioihin Askartelu, Puutarha, Sisustaminen, Tee se itse | Avainsanoina , , , , , | Jätä kommentti

Kaunista kattausta edullisesti

Kun aloitin tämän blogin kirjoittamisen, muistan esimmäisten artikkeleiden joukossa olevan juttua näistä kauniista lintuaiheisista astioista. Olin nimittäin tehnyt kirpparilta löydön. Tuolloin ihastuin melkoisesti löytämiini lautasiin ja siitä hetkestä päätin, että näitä haluan enemmän. Blogia olen täydentänyt jutuillani muutaman vuoden. Kun malttaa odottaa, niin toiveet on toteutuvissa. Tämän vuoden aikana viimeinkin, olen saanut tätä Apilanlehtisarjaa täydennettyä. En löytänyt niitä kirppareilta vaan Tori.fi:n kautta.

Lähes kaikki lautaset, jotka edullisesti ostin, oli käyttämättömiä ja vielä alkuperäispakkauksessa. Eräskin rouva oli alkanut keräämään tuota sarjaa tyttärelleen. Oli ajatellut antaa sen sitten aikoinaan hänelle häälahjaksi. Tytärtä oli kuitenkin onnistanut elämässä niin, ettei elämässä laadusta ole tarvinnut tinkiä. Kotia on täydennetty mm. kotimaisella laatutavaralla. Vaikkakin Apilanlehtisarja itsessään on arvokasta, käsin maalattua posliinia, ei sitä kuulemma voinut antaa kotiin, jossa kaikki hankinnat oli tarkkaan harkittu. Tämä olikin minun onneni. Toinen rouva myi lautasensa, koska olikin muuttanut mielensä astiaston täydentämisestä. Nyt kaapistani löytyy 14 isoa ja 8 pienempää lautasta. Kaikki alle sadalla eurolla. Vieläkin, Apilanlehti myy tätä Pohjolan linnut sarjaa. Iso lautanen on 27,70€ ja alkuruokalautanen 25,70 euroa.

Itse en ole elämäni aikana innostunut yhdestäkään kotimaisesta astiastosta niin, että olisin alkanut mitään niistä keräämään. Sen sijaan, Apilanlehdellä on useampikin astiasto, jonka kelpuuttaisin. Itselläni ei vain ole mahdollisuutta lähteä tilaajaksi, enkä oikeastaan niin paljoa haluakaan astioista maksaa.

Tein lähiaikona myös edullisen ostoksen toisesta astiastosta. Pilgrim, jossa on herkkä perhoskuvio.

Uusi kolmikerrostarjotin sekä kynttilänjalat 10 euroa. Akuperäispakkauksissa nekin.

Näitä noutaessani kerroinkin nähneeni joskus kirpparilla saman sarjan lautasia. Puhelin, miten aion ehkä täydentää tulevaisuudessa tätäkin kaunista astiastoa. Rouva totesikin, että itseasiasssa hänellä olisi 6+6 lautasta ja olisinko kiinnostunut ne myös ostamaan. Pyhäkattaus oli jäänyt vajaaksi, kun perhe ja lähipiiri on vuosien saatossa kasvanut. Kaupat tehtiin.

Lautaset kotiutui 70 eurolla.

Myyjää siteeraten. Olipa onni, että näin kohdattiin 💜

Vällylän ruokapöydässä syödään nyt kauniista lautasista oli sitten arki tai pyhä.

Tallennettu kategorioihin Luokittelematon, Shoppailu, Sisustaminen | Avainsanoina , , | Jätä kommentti

Spooky!

Hirvittävää halloweenia!

Tuo lakanakummajainen on odottanut meidän autotallissa kuukausikaupalla, pintaansa sementtiä.

Torilta bongasin lopulta sementtisäkin ilmaiseksi. Rautaa, lakanoita, vettä ja kuivabetonia, siitä on meidän kummajainen tehty.

Tukikehikon puoliso hitsaili jämäraudasta. Siinä on mm. raudoitusverkkoa ja lasten pihakeinun runko-osia.

Kuivabetoni-vesiseos sekoitettiin lapiolla kottikärryssä. Lakanat pyörittelin sitten tuossa seoksessa, kunnes olivat kauttaaltaan betonissa. Tähän laitettiin yhteensä kolme kapeaa lakanaa ja naamaksi löytyi vanha hirviöpipo.

Lopulta tehtiin vielä juoksevampi betoniseos, jolla kummitus käsiteltiin vielä kertaalleen. Ihan vain käsipelillä, hieroen lakanan pintaan.

Sotkuista puuhaa.

Kummituksen kuivuttua se löysi paikkansa meidän pihatien viereiseltä taimikolta.

Koska mekon alla ei ole kanaverkkoa, pääse helma tuulessa vähän heilumaan. Puiden rungot kuitenkin suojaa isommilta puuskilta.

Pattereilla toimiva lyhtykynttilä ja pieni valosarja alaosaa valaisemaan tuo syyspimeään sopivasti näkyvyyttä.

Valoa pimeään 😉

Tallennettu kategorioihin Puutarha, Tee se itse | Avainsanoina , , , , | Jätä kommentti

60-luvun jakkaran uudistaminen

Tämä sievä kaluste kuuluu samaan kotiin, josta viimekerralla uudistin Fanettin pinnatuolit. Samaa 60-luvun tyyliä, mutta nyt ei ole tarkkaa tietoa suunnittelijasta. Ruotsin leimat löytyy tämänkin pohjasta.

Näitä ei saanut liikaa uudistaa. Jakkaran yksi päällyosan nurkista oli pintakerrokseltaan murtunut ja toinen lohjennut. Jakkaran aikaisempi omistaja oli tämän kalusteen ilmeisesti jossain vaiheessa sijoittanut varastotuoliksi. Istuinlevyn sahajäljet paljastavat tarinan, että sitä oli käytetty mm. sahaustukena.

Kaluste oli pinnaltaan hyvin kulunut ja kolhuilla. Poistin lakkakerroksen maalinpoistoaineella. Sen jälkeen hioin puupinnan kahdella eli karkeudella olevalla hiekkapaperilla. Haluan saada nopeasti valmista, joten tärkein työkaluistani saattaakin olla akkuhiomakone.

Löystyneitä jalkaosissa piti naputella kiinni ja erikeeperiä lisäsin yhden poikkipinnan kiinnitykseen.

Hiotun puupinnan käsittelin tällä petsillä.

Tähän jakkaraan piti saada sama sävy, kuin niihin Ilmari tapiovaaran tuoliin.

Vaalea tammi tuo kadonneen 60-luvun hyvin esille.

Pehmeällä pensselillä sudin sävytyskerroksen ja ylimääräiset poistin pehmeällä rievulla. Kaksi käsittelykertaa vaati tämäkin, tasaisen lopputuloksen saavuttamiseen.

Sitten ruiskumaalasin lakkakerrokset pintaan. Ensin harsokerros jonka jälkeen 3 paksumpaa lakkakerrosta.

Taas kestää käyttöä ja katseitakin. Hieno lisä anopin ja tämän avopuolison yhteiseen kotiin.

Kiva kalusteprojekti. Samalla opin arvostamaan lakattuja puupintoja. Jatkossa en enää peittomaalaa kaikkia kalusteita suoralta käsin, kun olen oppinut tämänkin tekniikan.

💜

Tallennettu kategorioihin Sisustaminen, Tee se itse | Avainsanoina , , | Jätä kommentti