Kirjan sivuista ruusuja

Lomaviikko alkoi. Viimeisinä viikkoina työ olikin alkanut tuntumaan erityisen raskaalta. Riittämättömyyden tunne syö voimavaroja. Vaikka kuinka rehkit hiki hatussa, ei hoitotyöhön tarvittavaa aikaa tunnu koskaan olevan tarpeeksi. Kaikki epäkohdat työssäsi alkaa ottaa suhteellisen kovaa nuppiin ja mieli tekisi nostaa meteliä asiasta jos toisesta. En toki sellainen ole, lähinnä mielessäni mellakoin 😊 No mutta se siitä, olinkin loman tarpeessa.

Pakkanen paukkuu puurunkoisen omakotitalomme nurkissa. Nautinnollista onkin vain olla ja nauttia tuosta olemisesta. Lämmittää siinä lomassa takkaa ja hellaa, villasukat jalassa.

Toki tuo pieni amstaffi pentu Luna vaatii useita piipahduksia pakkas-säässä, kun sisäsiisteyttä harjoitellaan. Nyt parkkeerasi sohvalle kaveriksi, kun tätä askarteluani puuhastelin.

Meillä ei tosin koskaan koirat ole päässeet sohvalle. Huomaan, että ollaan alettu luisumaan tässä asiassa. Tuolta nappisilmältä on vain niin vaikea sitä kieltääkään.

Tuosta vanhasta sivistyssanakirjasta tein taannoin kranssin. Sivuja on vielä paljon jäljellä, jopa tämän askareenkin jälkeen. Yhdestä sivusta tuli 4 ympyrää, jotka leikkasin saksilla spiraalin muotoon. Sukkapuikko apuna pyörittelin ne ruusukkeiksi. Erikeeperillä liimasin valmiit ruusut vanhaan valokuvakehykseen.

Sopivasti ajan patinaa on näissä kirjan lehdissä.

Liimasin vielä muutamia helmiä ruusujen sekaan lisäkoristeeksi.

Sellainen kirja kierrätys tällä kertaa.

Tuo paperin kiertäminen ruusukkeiksi vaati kyllä jonkun verran aikaa. Eli ei aivan nopeimpia tuunailuja ollut. Ihan mukavaa puuhaa kuitenkin.

Tallennettu kategorioihin Askartelu, Sisustaminen, Tee se itse | Avainsanoina , , , | Jätä kommentti

Ajatuksia menneestä ja uuden onnen saapumisesta

Täällä ollaan elelty ns. vauvakuplassa viimeiset viikot. 22.12. Perheemme kasvoi yhdellä valloittavalla jäsenellä. Tuo energiapakkaus sitoo meidät koulutustehtävään melko tiivisti tämän kuluvan vuoden.

Viimevuosi kokonaisuudessaan koetteli erinäisin haastein ja kokemuksin. Aivan lähipiiriäni erityisesti terveydellisesti. Suunnaton määrä surua ja huolta piti arki välillä sisällään. Elämä koulii ja koettelee. Välillä sitä saa kannettavakseen enemmän kuin jaksaisi kantaa.

Vuosi toi konkreettisesti esiin elämän haurauden ja tunteen siitä, miten niin vähän pystymme itse vaikuttamaan elomme terveydelliseen kulkuun tai sen pituuteen. Jouduimme mm. seuraamaan rakkaittemme taistelua syöpää vastaan. Koronan vakavin muoto vei myös yhden hengityskoneeseen saakka. Suurta kiitollisuutta lääketieteelle ja hoitohenkilökunnalle saa osoittaa, että kaikki täällä vielä eloa jatkavat.

Surun ja huolen lisäksi saatiin vuoroin myös iloita selviytymisestä ja kaikki nuo kokemukset surusta iloon lähentivät perhepiiriä. On suunnattoman ihana tietää, että ympärillä on rakastava, välittävä tukiverkosto, joka kannattelee yli vaikeuksien.

Vuoteen sisältyi toki paljon hyvääkin ja ihania hetkiä ja muistoja mitä vaalia. Elämä kantaa ja jatkuu myös uudella vuosilehdellä.

Meidän uusi vuosi vaihtui tosiaan nyt koiravauva kuplassa. Amstaffipentu Luna saatiin kotiin vähän ennen joulua. Tuo pieni rakkauspakkaus saa meidät lellimään itsensä piloille. Voiko olla suloisempaa?…

Ei kyllä tähän hetkeen 😊

Viime menetyksen jälkeen toivommekin, että tämä tyttö saataisiin pitää ilonamme mahdollisimman pitkään.

Sitä harjoitellaan nyt ahkeraan sisäsiisteyttä, johon lumi ja pakkanen tuo omat haasteensa. Nimittäin Lunasta on välillä kivempaa lirauttaa lattialle, kun lähteä lumihankeen värjöttelemään. Ennakoiden ollaan toistaiseksi hyvin selvitty. Matot on vaihtuneet hetkellisesti pyykkikoneessa helposti pestäviin pikkumattoihin.

Öisin häkissä tosin odottaa pissu tai kakkapommi, kun tarpeesta ei vielä selkeästi osaa ilmoittaa.

Tasaväkisesti unta ja energiaa pikkukaverin päivään mahtuu. Välillä yöt menee paremmin ja herää kaipailuun vain pariin kertaan. Sitten taas kaipailee tiheämpään. Tätäkin opetellaan. Häkki on öisin paikka jossa Luna nukkuu ja ajan kuluessa siihen tottuukin.

Porteiksi kelpaavat tällä hetkellä vallan mainiosti pyykkitelineetkin, kun pikkuista pitää vahtia mitä tällä kertaa maistelee.

On ollut myös ihana huomata miten Luna on tuonut iloa myös meidän kääpiöpinserin Bellan elämään. Luna tosin ei tunnu hoksaavan, että toinen on jo vanha, kun haastaa tätä leikkiin mukaan. Opettavat toinen toistaan. Voi olla kyse myös mustasukkaisuudesta, mutta Bellakin majailee rapsutuksien läheisyydessä nyt alvariinsa.

Mahtuvat jo samalle peitollekin päikkäreille olin sitten välissä tai en.

Lempeää uutta vuotta jokaiselle ja kiitos, kun kuljette mukana ❤

Tallennettu kategorioihin Eläimet | Avainsanoina , | Jätä kommentti

Viimeinkin vastauksia

14.12. Saapui viimeinkin kauan odotettu selvitys siitä, mihin rakas lemmikkimme kuoli.

Istun töissä ja ruokatauolla avaan puhelimeni. Kännykän näytöllä näkyy ilmoitus s-postista jonka lähettäjä on ruokavirasto.

Rinnassa muljahtaa ikävästi. Pari sekuntia alitajuisesti mietin uskallanko avata postia jos itkuhanat taas aukee.

Nalan tarinaa olen avannut parissakin artikkelissani. Syvälle sydämeen sattuu ja saatiin Nala kotiin. Niissä avauduin kohtaamastamme yllättävästä menetyksestä sekä palvelusta jota saimme kunnaneläinlääkäriltä.

Pieleen mennyt rutiinitoimenpide johti kuolemaan. Nyt siitä on myös mustaa valkoisella, että näin todella kävi.

Rakkaamme nukkui pois kuollen hypovoleemiseen shokkiin. Munasarja oli massiivisesti vuotanut vatsaonteloon. Sisäinen verenvuoto.

Mua edelleen suututtaa se ettei saatu tietää tuosta vahingosta kun, kotiutimme nukkuvan koiran. Sekin yksinomaan oli meille järkytys, että ei odoteltu heräämistä ennen lähtöä. Kaikesta muustakin ikävästä päätin tehdä valituksen leikanneesta eläinlääkäristä.

Kaikilla ammatinharjoittajilla on lopulta joku, pomo tai korkeampiarvoisempi, jolle valituksen voi välittää. Niin tälläkin helkilöllä oli. Tuo valitukseni ehti kaupingintalolle pari päivää ennen kuin avaustiedot tulivat.

valitustani en tähän liitä koska se sisältää henkilötietoja. Nuo ikävät asiat kuitenkin käy ilmi artikkelistani, joille lähdin vaatimaan selitystä.

Sähköpostini tavoitettiin ja luvattiin keskustella kyseisen helkilön kanssa jota valitukseni koskee. Sainkin parin päivän päästä vastineen valitukseeni.

Vastinessa ei edelleenkään selitetty miksi ei meitä informoitu tai miksi eläinlääkäri oli menetellyt kuten oli.

Nyt kuitenkin saan Nalan tarinan päätökseen. Eläimetkin ovat oikeutettuja inhimilliseen kohteluun. Vahingon satuttua työn takuun tulee kuitenkin tavoittaa osalliset. Vaadinkin oikeudekseni korvauksia menetykseemme joka toi surun lisäksi rahallisia menetyksiä.

Se ei tuo ihanaa koiraamme takaisin mutta siihen meillä kuitenkin on kohtuus ja oikeus.

💜

Tallennettu kategorioihin Eläimet | Avainsanoina , , , | 2 kommenttia

Kotoilua hellapuiden lämmössä

Voisimpa välittää teillekin, tuon vanhan puuhellan kotoisan lämmön. Se ei petä pakkasella ja sen tuoma lämpö on yhtä lempeä kuin takkatuli. Puita lisätessä se pienesti pölläyttää savua tupaan, ellei muista tuhkaluukkua avata samaan aikaan. Toki niin tekee takkakin.

Tulessa ritisevät puut ja pieni savuntuoksu vain lisäävät kodikasta tunnelmaa.

Siro merkkinen puuhella kuuluu talon alkuperäiskalustukseen. Uunia myönnän huonosti hyödyntäväni. Pääasiassa se toimiikin meillä lämmön lähteenä. Erityisen kätevä puuhella on siinä vaiheessa jos jostain syystä jouduttaisiin ilman sähköä pärjäilemään.

Joka vuosi myrskytuulet aiheuttaa kuitenkin laajoja sähkökatkoja ympäri suomea. Eli ollaan varauduttu myös pahanpäivän varalle.

Pakkaset saapuikin tänä vuonna varhain.

Harmittaa, kun en hoksannut syksyllä tehdä kranssipohjia valmiiksi varastoon. Täytyy yrittää muistaa ensikesänä olla ajoissa asialla.

Tämä ovikoriste olkoon viimeinen tälle vuodelle. Joulukortin sijaan annoin tämän vanhemmilleni. Kortin sijasta siitä on iloa pidempään.

Nyt kun aurinkoiset pakkaspäivät ovat harvassa, kaipaavat kodin viherkasvit valoa. Siirtelinkin niitä lähemmäs ikkunaa.

Tällä hetkellä vain pohdituttaa, mihin kuusi enää mahtuu.

Hämmentävän hyvässä kunnossa nämä huonekasvit vielä ovat. Olenkin harvinaisen hyvä näitä tahtomattani tuhoamaan, joten nähtäväksi taas jää miten näiden lopulta käy.

Yritän olla ainakin ylikastelematta kukkiani.

Meidän olohuoneessa järjestystä on vaikea muuttaa.

Vaihtelun vuoksi muutosta loinkin järkkäämällä pikkukämpän uuteen uskoon. Tuo vanha peilipiironki vaati mielestäni näkyvämmän paikan. Siirsinkin sen pois meidän makuuhuoneen nurkasta näin selkeämmin esille.

Satun nyt vain rakastamaan kaikkea vanhaa.

Lähestyvä joulu ei meidän sisustuksessa vielä juurikaan näy. Kynttilöitä sen sijaan tykkään polttaa. Nekin luo osaltaan jouluista tunnelmaa.

Ihana Pentikin lyhty on synttäriahja anopiltani. Tämän voisi myös ripustaa kattoon, mutta on kaunis myös näin mummopiirongin päällä.

Ensiviikolla ehkä kuusi lopulta löytää paikkansa jostain nurkasta.

Meillä muuten odotellaan täällä malttamattomana jouluviikkoa. Tuolloin saadaan hakea ihana tyttökoiranpentu kotiin. Tästä uudesta tulokkaasta tulee varmasti myös oma postauksensa.

Ihanaa ja tunnelmallista joulunalusaikaa jokaiselle!

Tallennettu kategorioihin Sisustaminen, Viherkasvit, Vintagea | Avainsanoina , , , , , | Jätä kommentti

Kanervakranssi

Lauantaina oli tehtävä ostosreissu Hankkijalle.

Kanoille tarvitsin ruokatäydennystä. Ihan vain munintarehua ja kauraa kotiruuan tähteitä täydentämään.

Siinä heti ulko-oven edustalla myyntitelineeseen oli aseteltu pitkät rivit kanervia. Niiden edustalla, liehui tuulessa valkoinen lappu, johon oli kirjoitettu teksti: vie pois. Kanervat olivat vielä hyvännäköisiäkin.

Oi, joi, ihan varmasti vien! 😊

Kanervakranssin teko ensimmäisenä mielessä näitä autoon kannoin. Puoliso jarrutteli kotiutushalujani, muuten näitä olisi tullut kyytiin tuplamäärä. Ehkä hyvä niin 😊

Kranssiphojaan sujautin rautalankarenkaan, jonka päällystin sanomalehdellä ja kuitukankaalla vahvemmaksi. Sitten saksin kanervat multapintaan saakka poikki ja kiinnitin pikkukimppuina kranssipohjaan. Ohutta rautalankaa käytin kiinnitykseen.

Viisi kanervaa kului tähän kranssiin.

Voi toki käydä vielä niin, että kanervakranssi menettää säänvaihteluissa värinsä ennen joulua. Se on helppo kuitenkin niin tapahtuessa spraymaalata uuteen väriin.

Puuvaraston oveen jää somisteeksi.

Kanervia jäi vielä terassin somistamiseen.

Nämä istutan parvekelaatikoihin ja sekaan lisäilen vielä erilaisia havuja.

Huomenna on viikon ainut vapaapäivä. Niissä puuhissa menee sitten ainakin osapäivä.

Mukavaa viikkoa kaikille!

Tallennettu kategorioihin Istutukset, Puutarha, Sisustaminen, Tee se itse | Avainsanoina | 2 kommenttia

Gluteeniton, pehmeä sämpylä mikrosta minuutissa ja keliaakikon elämää

Tämä on mielestäni niin loistava ohje, että haluan jakaa sen muillekin.

Itse syön hyvin harvoin leipää. Riisikakkuja ja näkkäriä sen sijaan kuluu jonkin verran.

Ei sillä, rakastan leipää. Valmiita gluteenittomia leipiä onkin kaupoissa nykyään loistava valikoima mistä valita. Alan kuitenkin olla siinä iässä, että jos jokin lihottaa niin leivän syönti. Omaa ateriointiani rajoittaa diagnosoitu Keliakia. Kaikki mitä syön tulee olla gluteenitonta. Pian parikymmentä vuotta gluteenitonta ruokavaliota noudattaneena, saan erityisen voimakkaat oireet jos erehdyn gluteenia syömään.

Harvinaista jos näin pääsee käymään, sillä olen tarkka syömisistäni. Toki pientä siedätystä yllä pidän. Sama oivariinirasia on käytössä lasten kanssa ja voin syödä konvehteja, jotka saattavat sisältää hiukan gluteenijäämiä.

Viimeksi vuosi sitten erehdyin syömään töissä tavallista voileipäkakkua. En tarkastanut oliko kaapissa toinenkin, koska kyseinen leipuri oli luotettava gluteenittomien herkkujen tekijä. Mulle olisikin ollut oma siellä toisessa kaapissa. Yksi tavallinen viipale riittää pilaamaan loppupäivän totaalisesti.

Oireet alkaa vajaassa puolessa tunnissa. Ensin tulee vähän etova olo, närästää. Sitten alkaa haukotuttaa ja ei aikaakaan, kun löydän itseni pää pöntössä. Ensin tyhjenee vatsa ja lopulta suolisto. Tunnissa sitä onkin tyhjännyt sitten itsensä vauhdikkaasti. Mahdoton horkka seuraa tyhjennysrumbaa, huimaa ja heikottaa. Olotilaa voisi verrata myrkytykseen, joka alkaa helpottaa parin tunnin unilla, mutta vatsa muistaa allergiaa aiheuttaneen yleensä vielä muutaman päivän tapahtuneesta. Olenkin alkanut epäillä, että kyseessä olisikin selkeä allergia, kun keho noin reagoi.

Voitte kuvitella, ettei tällaista olotilaa itselleen tarkoituksella halua aiheuttaa. Näin ei onneksi ole käynytkään kuin kolmesti diagnoosin saatuani. Oireet identtiset joka kerralla.

Älä siis ikinä väheksy jos jollain läheiselläsi on kyseinen ruokarajoite. Hän ei ilkeyttään jätä herkkujasi syömättä. Vaan sillä, ettei elimistö siedä oikeasti gluteenia ja hän sairastuu sitä syötyään.

💜

Melkoinen aasinsilta leipäohjeeseen eikös vain? 😁

Itse sain ohjeen yhdeltä työkaveriltani jonka lapsi on keliaakikko. Kun iskee tuoreen voileivän nälkä, eikä sitä leipää löydy leipähyllystäsi tai mielitekoa ei pysty ohittamaan, niin tämä ohje pelastaa tilanteen. Sämpylän tekemiseen kuluu oikeasti vajaa 2 minuuttia. Leipä on ihanan kuohkeaa. Jauhoja vaihtelemalla saa vaihtelua makuun ja taikinaan voi halutessaan lisäillä siemenistä purutuntumaa.

Minuuttisämpylä (1 annos)

1 kanamuna

225g tattarijauhoa

ripaus suolaa

0,25 tl leivinjauhetta.

5g siemeniä ( niin halutessaan, seesaminsiemen, auringonkukansiemen..).

Pinnalle itse ripottelen vähän isoja gluteenittomia kaurahiutaleita.

Mittaa ainekset tilavaan mukiin. Sekoita kunnolla ainekset sekaisin. Ripottele pinnalle haluamasi siemenet tai hiutaleet ja laita muki mikroon. Paista tasan minuutti täydellä teholla. Kumoa valmis sämpylä. Irtoaa nätisti mukista ilman voiteluita. Jäähdytä, halkaise ja täytä haluamillasi herkuilla.

Kannustan kokeilemaan. Helppoa ja nopeaa. Itse ole kokeillut myös mantelijauhoista tehtyä sekä semper mix jauhoista. Omasta mielestäni tattari sopii kuitenkin tähän leipään parhaiten.

Makuasioita nämäkin 😉

Tallennettu kategorioihin Gluteeniton leivonta, Tee se itse | Avainsanoina , , , , , | 4 kommenttia

Torkkupeiton kokoamista

Sain äidiltäni tehtäväksi koota yhteen hänen kutomansa neuloskaitaleet.

Äitini aloitti torkkupeiton kutomisen muistaakseni vuoden alusta. Tuolloin hän ei vielä tiennyt mitä terveydellisiä haasteita kevät tuo tullessaan. Rinnassaan oli tuntenut jotain outoa jo pidemmän aikaa. Säryn lisääntyessä alkoi vasta huolestumaan. Kaikki sisarukset kyllä vuorollaan yritti patistaa lääkärissä käyntiin. Aina vastaus oli kyllä minä menen, sitten kun… Asian hoitaminen vaan olikin helpompaa suunnitella, kuin toteuttaa. Lopulta uskoi veljeäni ja diagnoosi mammografian ja ultran jälkeen oli ennakkon pelätty, pahanlaatuinen.

Diagnoosi oli kaikille kuitenkin shokki ja pelko suunnaton siitä jaksaako iäkäs äitini hoidot. Edessä oli leikkaus, lääkinnälliset hoidot ja lopulta sädehoidot.

Syöpä koskettaa koko perhettä, ei vain sairastunutta. Sairaus konkretisoitui heti ensimmäisten soluhoitojen jälkeen, kun hiukset lähtivät tuppoina äitini päästä ja pahoinvointi otti merkittävän jalansijan päivittäiseen oloon. Minun tehtäväkseni jäi ajella tukka sentin mittaan. Paljon auttoi oman ajatuksien käsittelyyn tuo äidin asennoituminen hoitoon. Olikin enimmäkseen positiivisin mielin. Toki kevät ja kesä oli yhtä tunteiden vuoristorataa, hoitojen vaikuttaessa fyysiseen kuntoon negatiivisesti. Oli myös hetkiä jolloin pohti hoitojen keskeyttämistä. Välillä kuitenkin oli hyviä pitkiäkin jaksoja, jolloin hän innostui uudelleen kudontaa jatkamaan.

Neljä tilkkutäkin kaltaista neuloskaistaletta valmistuikin. Niiden yhteen liittäminen uskottiin minun tehtäväkseni, koska joskus olen tilkkutäkin virkkaillut kasaan ja se oli äitiäni miellyttänyt.

Tämän tein mielelläni vaikka en niin käsityöihminen olekaan.

Neulekaistaleet neuloin yhteen käyttäen paljon noita päättelylankoja. Vuorotellen oikealta ja vasemmalta läpi vieden neulaa noista reunasilmukoista.

Kun peitto oli yhtenäinen ja päätelty virkkasin yhtymäkohtaan ketjusilmukkaa. Lankaa kuljetetaan tuossa työn alla niin, että nurjalle puolelle tulee katkoviivaa ja päällyosaan ketjusilmukkaa.

Yövuoron hiljaisina hetkinä virkkasin kiinteällä silmukalla ensin reunat ja jatkoin pylväällä vielä pari kierrosta. Lopulta virkkasin reunapitsin (piilosilmukka, kiinteäsilmukka, 2 pylvästä, kiinteäsilmukka ja piilosilmukka). Välillä jätin pari silmukkaa nostamatta, ettei reunasta tulisi liian aaltoileva.

Reunapitsiin käytin moniväristä 7-veljestä lankaa. Siitä tulikin mielestäni hauskan värinen viimeistely.

Värikästä retroa, jossa pinkkikohdat tekevät tästä lopputuloksesta erityisen, muistuttaen roosanauhan väritystä.

Vaikka syöpähoitojen välinen aika ei niin iloista aikaa ollutkaan, ei se lopputuloksessa näy. Tilkkujen värikirjo on enemmän valoisan puolella.

💜

Tallennettu kategorioihin Käsityöt, Tee se itse | Avainsanoina , , , | 2 kommenttia

Havuja kuistille

Nyt on se aika, jolloin voi alkaa kasata taas havupalloja sekä muitakin havukoristeita. Ilman, että tarvitsee jännittää pysyykö ne vihreinä talven tuloon saakka, vai kellastuttaako lämpö ne ennenaikojaan.

Kaukana ei ole aika, jolloin ulkomittarin elohopea jämähtää pakkaslukemiin. Tuolloin myös ulkosomisteiden havut pysyvät vihreänä, aina kevättalveen saakka.

Olen säästänyt vanhan rautaverkkoaihion, johon aikoinaan kasasin sammalpäällysteen. Nyt vuorostaan, tökin havuja verkon reikiin.

Kartio on päästä auki, joten siihen ei olekaan tarkoitus istuttaa pidempää puuvartta. Havulakki on valmistuttuaan sen verran painava, että se ei pysyisi pystyssä missään heiveröisessä varressa.

Painava puupölli pysyy varmasti ryhdissään, kovimmissakin tuulissa.

Kartion hatuksi nidoin kuusenhavuista kimpun, jonka asetin kartion päälle ylösalaisin.

Ohuella rautalangalla voi viimeistellä havukiinnityksen. Muutama ympäriveto pitää ne kyllä paikoillaan. Valosarjalla saa myös lisäkiinnitystä havuille.

Tuo kartio on sen verran leveä alaosasta, että puupölli mahtuu osittain sen sisään. Ei tarvitse muuta kiinnitystä.

Havupallojen pohjaksi tein oasis-sienestä ja kanaverkosta sydämen. Muutama rautalanka kierros ympäri, pitää verkon paikoillaan. Ilman tuota verkkoa havupalloista tulee kastuttua hauras ja voi tuulessa hajota palasiksi. Siksi on tärkeää kanaverkolla varmistaa tuo koossa pysyminen. Ei siis haittaa vaikka sieni hajoaa jo kasausvaiheessa. Verkko pitää pallon kyllä kuosissa ja pitkään.

Tykkään tehdä noita palloja nuorista havupuista. Neulaset pistelee vähemmän. Toki hansikkaat kädessä nämäkin oli tehtävä.

Verkotetun oasis-sienen ei tarvitse välttämättä olla pyöreä. Tässäkin lopputulos on pyöreä vaikka sydän on neliskanttinen. Valmiita havupalloja voi siistiä vielä puutarhasaksin, niin kuin itse tein.

Nämä havukoristeet matkaavat muille terasseille. Tällä kertaa en terassille niitä valmistakaan, sillä heiluvat ulkokoristeet aiheuttavat meidän valvontakameraan liikaa turhia hälytyksiä. Onkin keksittävä jotain, joka pysyy enimmäkseen paikoillaan.

Jää nähtäväksi keksiiköhän sitä jotain.

😊

Iloista loppuviikkoa jokaiselle!

Tallennettu kategorioihin Puutarha, Tee se itse | Avainsanoina , , , | Jätä kommentti

Halloweeni-metsä

Ne jotka ovat blogiani lueskelleet pidemmän aikaa, ovat saattaneet törmätä artikkeliini spooky. Siinä esiteltiin viimevuoden diy halloweenisomiste, joka sijoitettiin meidän lehtikuusimetsään. Tuo viikatemies tosin jäi seisoskelemaan ympärivuoden paikoilleen. Ajan patina muovaa siitä kokoajan enemmän, aidomman näköistä kummajaista.

Talvisin jalanjäljet lumihangessa kertoo siitä, että se houkuttaa myös rohkelikkoja vilkaisemaan vähän lähempää tuota kammottavuutta.

Onhan se herättänyt keskustelua.

Karmivaa eikö totta?

Nyt ei kannata jatkaa lukemista tai kuvien katsomista jos olet herkkä tällaisille kauhukuville, sillä meidän metsään tuli yksi hirmu lisää. Ehkä jopa vähän pelottavampikin.

Tämä hirvitys löytää kyllä tiensä myöhemmin, vähän enemmän metsän suojiin. Betonivalettu lakana kestää vuodenajan vaihtelut paremmin suojaisessa paikassa. Nyt se ajankohdasta johtuen möröttelee muillekin.

Lentävä creepy!

Pysyäkseen ilmassa on se köysikiinnitettynä puihin.

Puolisoni hitsasi tämänkin kummajaisen torson, jonka päälle betonoidut lakanat aseteltiin.

Kanaverkko tuo hartioihin ja käsivarsiin pyöreyttä.

Minimanin naamarivalikoimasta oli löytynyt kasvot kamaluudelle.

Tuo vesi-betoniseos sotkettiin muovisessa rakennuslaatikossa. Tässä vaiheessa minä tein osuuteni mörön luonnissa. Ihan vain kuivabetonia ja vettä lapiolla sekaisin. Seos saa olla melko löysää, että imeytyy lakanoihin. Astiassa oli myös sopivasti tilaa pyöritellä nuo vanhat 2 lakanaa betonisotkuun.

Tälläkertaa oli kumihanskat kädessä. Tuo betonivalu, kun ei tee iholle hyvää.

Yön yli kuivittelu tallissa ja hahmo oli valmis ulos kuljetettavaksi.

Tästä tulee meidän vuosittainen karmiva perinne. 1,5hehtaarin lehtikuusimetsä muuttuu kummitusmetsäksi pikkuhiljaa…

Näin loppuvuodesta, kun lehtikuuset ovat varistaneet oksansa paljaiksi, on metsä sellaisenaankin melko kolkko katsella.

Aivan siis oiva ympäristö tällaiselle hulluttelulle.

Ripustuspäivänä satoi ensilumi maahan, joka parin päivän kuluessa suli pois. Nyt on taas lämpöasteita, jotka hipoo 10 astetta. Vuoroin vettä ja loskaa. Kyllä se kylmyyskin vielä tulee, jäädäkseen.

Mutta onneksi ei vielä.

Tänään käytiin vielä ripottelemassa lyhtyjä puiden oksille sekä muutama patterikynttilä maastoon.

Niitä on nyt yhteensä 21 valonlähdettä.

Olisi niin monta pelottavaa ideaa lisäillä tuonne ohikulkevien ihmeteltäväksi. Toisaalta alue on sen verran pieni, että ei halua sitä aivan heti täyttääkään.

Katsotaan mitä ensi vuosi tuo sinne tullessaan.

Lakanat niskaan ja kahleet nilkkaan.
Nyt haamuillaan!

👻

Tallennettu kategorioihin Luokittelematon, Puutarha, Taide, Tee se itse | Avainsanoina , , , , , , , | Jätä kommentti

Kirjan sivuista kranssi

Paperikranssin teko vie aikaa jonkun tovin. Revit sivun kerrallaan kirjasta. Taitat neljään osaan, jakaat paperin kahtia, rypistät paperin nyrkissäsi ja taittelet taas uudelleen.

Taitoksen voi tehdä esim. kuten itse tein. Haitarityylillä, niin että paperi näyttää sivulta m kirjaimelta.

Sitten vain teet taiteltuun paperiin keskelle reiän ja pujotat paperin, johonkin tukevaan kranssikehykseen. Voit käyttää ohutta metallivannetta tai improvisoit, niin kuin meillä tehtiin. Minun kranssini on kasattu pariin, yhteen punottuun sähköjohtoon.

Vastaavasti kranssin voi koota ohuempaankin rautalankaan jos haluaa kranssista tehdä enemmän pallomaisen. Sen voi tuolloin kiristää tykyksi ympyräksi, jolloin keskelle ei jää silloin yhtään tyhjää tilaa.

Tätä askaresta voit tehdä samalla, kun katsot telkkarista lempisarjaasi tai kuuntelet korvanapeista podcasteja.

Tai, kun ihan vain haluat nollata ajatuksiasi.

Valmiiseen kranssiin kului kirjasta 235 sivua.

Tämä kranssi löysi paikkansa meidän kellarin ovesta. Paperikranssi on ajaton. Jouluisammaksi se on helppo muuttaa, vaihtamalla esim. rusetin punaiseen ja lisäämällä kranssiin pienet led valot.

Mennään kuitenkin yksi ajanjakso kerrallaan, eikä vielä hötkyillä jouluun.

Eihän 😊

Meidän Bella vahtitehtävässään.

Omaa väkeä häärää ulkoterassilla ja tämän pitää siitäkin ilmoittaa. Pikkuinen alkaa taas sopeutumaan kaverittomuuteen. Pitäisikin nopeasti löytää hälle uusi koirakaveri. Nalaan tottuminen vei sen verran pitkän ajan tällä neidillä, ettei haluaisi alkaa tuota totuttamista ihan alusta taas uudelleen.

Mukavaa loppuviikkoa! Sen voit viettää nyt vaikka kranssiaskartelun merkeissä!

😊

Tallennettu kategorioihin Askartelu, Sisustaminen, Tee se itse | Avainsanoina , , , | 2 kommenttia