Köynnösportti nuotiopaikalle

Nyt meidänkin puutarhasta löytyy köynnösportti.

Kierrätettiin vanhat lapetikkaat tähän. Lapetikkailla siirrettiin aikoinaan uutta kattopelliä tallin katolle.

Useamman vuoden ne onkin lojuneet puupinossa harmaantumassa.

Isännällä on taito saada ruostuneet naulat irti puista (niitä puita rikkomatta) ja niin saatiin materiaali hyötykäyttöön. Mä kyllä yritin, mutta en onnistunut. Mun tehtäväksi jäi mittaus, sahailu ja  portin kokoaminen.

Isäntä oli tuossa vaiheessa neuvoja antava osapuoli. Kyllä se sitten maahan kiinnittämisessä vielä auttoi, kun piti löytyä voimaa noiden metallikenkien maahan upottamiseen.

Jännä juttu, että niitä isoja kiviä ja kalliota tuntuu maa olevan täynnä. Varsinkin aina ne kohdat mihin pitäisi jotain saada asennettua tai kaivettua.

Portti kestää tietenkin näin asennettuna pidempään, kun sen jalat ei heti ala maatumaan. Niin kävisi jos ne sellaisenaan maahan upottaisi.

Terassiöljyllä käsittelin puuosat säänkestäväksi. On nyt samaa sävyä sitten talon ja terassinkin kanssa. Jos tarve vaatii voi porttiin lisätä myöhemmin metalliverkkoa, vaikka noihin sivuosiin.

Loppukesästä tuohon porttiin on myös kiva lisäillä lyhty tai valosarjaa, kun taas saapuu pimenevät illat.

Oman perennan siirrolla vältyttiin Multarormessa käynniltä. Aika näyttää miten köynnös kiipeää tuota tukeaan pitkin ja tarvitseeko se sitä verkkoa portin valtaamiseen.

Tänä kesänä joitain muitakin perennoja on ollut pakko siirtää tilanpuutteen tai liian paahteisen paikan vuoksi. Mitään sen isompaa perennapenkkimuutosta en kuitenkaan ole tehnyt. Jatkossakin laajennan vaan noita olemassaolevia.

Puutarhaportti johdattaa meidän nuotiopaikalle.

Tänä kesänä ensimmäistä kertaa kuvauspäivänä nuotiossa paloi valkea.

Kuivan kesän vuoksi vain kaasugrilli on ollut käytössä.

Tuo kuva vääristää niin, että nuotio näyttäisi olevan kuusiaidan alla. Matkaa noiden välillä kuitenkin on tarpeeksi turvalliseen nuotion pitoon. Sitä poltetaan muutenkin vain tyynellä säällä.

Ja vielä on kesää jäljellä vaikka loma loppuukin.

Tuonne nuotiopaikalle aseteltiin puupölleistä jakkarat. Kiitos niistä Markulle!

Nyt en enää muista ovatko haapaa vai leppää, mutta pihkaa niistä ei kuitenkaan saada vaatteille. Anopin Ikean tuliaisia ovat nuo harmaat istuinpehmusteet. Ja juuri sopivat näille jakkaroille.

Tallennettu kategorioihin Istutukset, Puutarha, Rakentelu, Sisustaminen, Tee se itse | Avainsanoina , , | Jätä kommentti

Hyönteishotelli

Kukat ja kasvit tarvitsevat kasvunsa aikana pölyttäjiä kukintaan sekä mahdollistamaan sadon.

Noille hyötyötököille puuhastelin hyönteishotellin vanhasta ulkoilmoitustaulusta.

Näin maalla itikoita kyllä riittää, mutta onko niitä hyötyötököitä sitten tarpeeksi, niin sitä en osaa sanoa.

Kohta hotellista lisää, mutta kurkataan kasvimaalle ensin.

Tomaatin taimet ovat alkaneet kukkimaan. Niiden seuraksi ostin pari kasvihuonekurkkua.

Istutin ne vanhaan kassiin. Pohjasta löytyy muutama reikä, josta liika vesi pääsee valumaan pois.

Viinirypäleen taimet ruukutin kokeilumielessä.

Jännä kesä. En muista yhtäkään kesälomaa, jolloin vettä ei olisi satanut näin niukasti kuin nyt. Siis ei kertaakaan niin, että maa olisi kastunut!

Tätä on odotettukin kunnon talven jälkeen, mutta kuivuus alkaa tehdä oikeasti jo vahinkoja luonnossa.

Pihamaan kasvit kaipaa myös vettä. Päivittäinen kastelu tuleekin tehdä jos kerran perennat haluaa nähdä vielä ensikesänäkin.

Kaikki toistaiseksi elossa tai sinnittelee.

Mansikat ovat juurtuneet uuteen paikkaan ja kukinnasta päätellen ne ei ole moksiskaan alkukesän penkkisiirrosta.
Nyt vain niitä makeita herkkuja odotellaan.

Ruusuja ei voi olla koskaan liikaa puutarhassa ja kukkivat kasvithan houkuttelee niitä perhosia puutarhaan.

Viehättävän yksinkertainen, vaaleanpunainen kukinto. Tämän ruusun alun kävin lapioimassa metsätien varresta. Nyt vain ahkeraa kastelua niin pääsee juurtumaan.

Niin ja ilmoitustaulun lisäksi löysin tälläisen istutusastian.

Roskakasaan hylätty oli tämäkin. Kantorivat molemmin puolin. Jonkun romu on toisen aarre.

Metallipohja poistettiin rälläköiden. Rosoinen ulkomuoto on plussaa. Onhan tuossa mun kasvimaan ympärillä muitakin samantyyppisiä (vanhoja ja ruosteisia) kavereita sille.

Ehkä vähän myöhässä olin tämän raparperin siirron suhteen. Mutta uskon  senkin siitä selviävän.

Kuten jo tuosta alkupään kuvista käy ilmi, tämä hyönteishotelli laitettiin kasvimaan läheisyyteen.

Tältä se alunperin näytti.

Muutama paneeli irronnut, samoin tukijalat. Niittejä paljon, mutta kääntöpuoli oli siistissä kunnossa.

Tiedä sitten onko syvyys riittävä ötökkähotelliin, mutta voihan ne halutessaan asettua myös tuonne rungon sisäosiin. Alapuolelta, kun on sinne vapaa pääsy.

Käpyjä ja sammalta sekä viimekesän törröttäjiä (onttovartinen korte) tuonne asettelin. Klapihommissa syntyneitä puukiekkoja hyödynsin tähän tehtävään. Porasin kiekkoihin vain reikiä, joihin voisi vaikka perhosen toukat asettua.

Pätkä juuttinarua alaosassa pitää nuo ontot varsiosat paikoillaan.

Kanaverkko päälle ja hotelli on valmis ötököitä majoittamaan.

Toimiihan tuo samalla pihan koristeenakin.

 

 

 

Tallennettu kategorioihin Istutukset, Rakentelu, Tee se itse | Avainsanoina | Jätä kommentti

Kukkalauta hyllyksi ja kiitos 10 vuodesta

Tasan kymmenen vuotta samalla työnantajalla. Palveluammatissa, johon hakeudutaan kutsumuksesta ja halusta auttaa eikä sen palkkatason vuoksi.

10 vuotta työpaikkauskollisena ja voit valita itsellesi joko kylpytakin tai peite/pöytäliinan.  Kymmenlahjaa hakiessani minulle muistutettiinkin, että tämä lahja on itse ansaittu. Sinä olet ansainnut sen työlläsi.
Miksi siis torkkupeite ei sillä tavalla tunnu saavutukselta?
Miksi se herättää minussa enemmän katkeruutta kuin iloa?

Se ei näy palkassani olenko kuinka ammittaitoinen ja palveluhenkinen ihminen. Osaamistasolla ei ole mahdollista edetä palkkakuopasta eteenpäin. Olet kuin kuka tahansa juuri ammattiin valmistunut tai pari vuotta alalla työskennellyt sillä KVTS määrittelee palkkasi. Oli kokemusvuosia sitten 0-30v.

Pitkään olen samalla alalla työskennellyt. Uskon saavuttaneeni moninkertaisesti kohdallani ne asiat, jotka 20 vuotta sitten oli opiskeluni alkaessa tavoitteita.  Ylittänyt ja haastanut itseni, oppinut valtavan paljon ja kohdannut erilaisissa elämäntilanteissa olevia ihmisiä. Niin iloisissa kuin surullisissakin hetkissä. Työ on antoisaa ja kasvattavaa. Se pitää ajatukset realistisina ja opettaa olemaan kiitollinen niistä näkymättömistä ja tärkeistä asioista elämässä joita ovat terveys ja läheisten tuki.
Torkkupeite ei ole saavutus ammattitaidostasi vaan se kiitollisuus, joka sinulle osoitetaan suoraan tehdystä työstä. Kukaan ei omasta tahdostaan makaa sairaalavuoteella. Sinne tullaan lääkärin määräyksestä. Se, että hoitamasi asiakas antaa suoran ja kiitollisen palautteen saamastaan ammatillisuudesta, ihmisyydestä, läsnäolosta ja avusta mitä on saanut, se koskettaa. Ja kun palautteen antaja on vilpittömästi aito voi olla varma, että kiitos on ansaittua.
Suora palaute koskettaa ja ilahduttaa enemmän, kuin torkkupeite joka muistuttaa lähinnä työnantajan kitsastelusta.

No, on tässä  Ruut-peitteessä (joka voi siis olla myös pöytäliina) jotain hyvääkin. Nimittäin, se on kotimainen Lapuan Kankureiden tuote.

Värivaihtoehtoina valittavana oli valko-pellava tai valko-musta. Valitsin tietenkin jälkimmäisen. Lapuan Kankureilla värisävyjä tällä tuoteella on enemmän. Tästä löytyy myös sävyt valko-mustikka ja valko-roosa.

Se sopii todella reilun kokonsa puolesta niin pöydälle liinaksi kuin sohvalle peitteeksikin. Molemmissa päissä on hapsut.
Koko 140 x 240cm.

Meillä tämä käväisi vain kokeiluluontoisesti pöydällä. En ehkä halua siihen jatkossa kahvitahroja, joten se toimii meillä parhaiten olohuoneessa peitteenä.

Kyllä tuohon peitteeseen kelpaa itsensä kietoa niinä hetkinä, kun sohva vetää laiskottelijaa puoleensa.

 

Meidän eteiseen loihdittiin lisähylly entisestä kukkalaudasta

 

Kiinnitysapua puolisolta. Toimintaa edelsikin kysymys: jaksaisiko hän asentaa sen vai asentaisinko itse hyllyn huomenna, vinoon?

Tuo hylly on pikkuveljen kädentaitoa yläasteen puukäsityötunnilta. Kukkahyllynä aikoinaaan olikin keittiön lasin edessä. Siitä se taisikin siirtyä makuuhuoneen hyllyksi vuodepäätyyn ja nyt eteiseen. Hiukan vain uudistettuna tähän hetkeen ja käyttötarkoitukseen.

Luulin jo kadottaneeni tämän aarteen, mutta olikin onneksi varastoitu vain hyvään talteen.
Värisävynä oli ajanmyötä tummentunut lakkaus. Liian tumma sopimaan yhteen tuon oven (joka mahdollisesti myöskin muuttaa värisävyä) tai rappusten kanssa.
Joten hioin ja maalasin sen. Tuonne hyllyyn pitää ehdottomasti saada vielä joku roikkuva viherkasvikin.

Hyllypidikkeiksi valikoitui samanlaiset, kuin keittiön avohyllyilläkin.

Kameran kanssa hääräily eteisessä ihmetytti meidän Bellaa.

Haluatko nettiin? Ja vastauksesksi toinen pomppii innoissaan ihan intopiukeena.

Tallennettu kategorioihin Sisustaminen, Tee se itse | Jätä kommentti

Kasvimaan muutos ja kotikanalan kuulumisia

Mulla on nyt oma pikku kasvihuone!

Kasvimaa koki yllättäen uudistuksen. Se ei ollut siis suunnittelulistallani tälle kesää, mutta yllättävä ja ihana lisätyö kuitenkin.
Miten muuten voi vastata, kun kysytään haluaisitko kasvihuoneen? Tottakai haluan! 🙂 Tämä on juuri sopivan kokoinenkin. Ei siis aiheuta enää hurjasti lisätyötä kun pohja- ja pystytystyö on tehty.

Alunperinkin kasvimaani oli pikkuinen, vain muutaman laatikon verran.

Laatikko herneille, mansikoille ja salaatille ja sipulille.

Laatikot piti vain tyhjätä, siirtää ja kaivaa tilalle vaaterissa oleva maakerros. Pintaan pressu ja sen päälle sorakerros. Päivän urakka auringonpaahteessa. Yllättävän työläs sellainen.
Alueen viimeistelisi nätisti kuorikatekerros, mutta enpä malta siihen satsata. Jossain vaiheessa varmasti meidän hakettimeen löytyy silputtavia oksia omaltakin tontilta, jotka sitten päätyvät näiden kasvulaatikoiden ympärille.

Nyt voinkin kokeilla tuota tomaattikasvatusta ensikertaa. Kunhan työntäyteinen viikko on ohi eletty, niin tarkoitus olisi hakea kasvihuoneeseen vielä täydennystä. Vieläkö kurkun taimet ehtisi istuttaa? Salattia ja joitain yrttejä laitan varmasti vielä ruukkuihin.

Mistä sitten sain tuon kasvihuoneen?

Puolisoni äiti oli päättänyt luopua omasta kasvihuoneestaan ja kasvihuone päätyikin sitten minulle. Mulla on huippu anoppi ❤ On aina ollut 🙂

Vaikka kasvihuone on pieni, niin purkamatta se ei olisi mahtunut peräkärryyn tai pakettiautoon.
Kovassa tuulessa se purettiin kasaan pala palalta. Onneksi puoliso on näppärä kokoamaan mitä vain. Tämänkin uudelleenkasaus sujui ongelmitta. Joillakin vain on ihailtavan tarkka valokuvamuisti. Kasvihuoneen taakse laitoin riviin kasvulaatikot ja niiden laitamille pystytin kasvulavani. Tämä lava olikin viimekesän meidän terassin seinustalla. Pari nuorta koivurunkoa jaloiksi ja tarpeeksi pitkiä ruuveja kiinnitykseen.

Lavaan löytyi tallista koukkusarjakin pitämään työkalut käden ulottuvilla.

Tuohon lavaan haen vielä niitä valmisyrttiruukkuja kaupasta.

Kasvimaan laidalla tepastelee meidän kotikanalan asukitkin

 Niiden verkkoaita piti viritellä uudelleen, kun tonkivat pihakuusen juuriston näkyviin.

Pelko tietysti, että puu kaatuisi tuulessa kanalan päälle.

Vaikka alue on ”uusi,” tekee nuo karkulaiset edelleen ylilentoja aidan ylitse. Ruoho on yllättävää kyllä ”vihreämpää” aidan toisella puolen.
Noi on täystyhoja! Päivällä, kun olin saanut herneet kylvettyä multaan oli pari karkuria jo iltapäivästä tonkimassa samassa laatikossa. Perennapenkitkin varmaan hävittäisivät.

Kyllähän kanoja vapaana voisi pitääkin, mutta tuon täystuhoisuuden lisäksi pelkään niiden katoavan metsään kettujen suihihin. Varsinkin, kun lukumäärältään lauma (6kpl) on pieni.
Kovasti tulisi suru puseroon luopua yhdestäkään.

Meidän 5 henkilön talouteen nuo kaakattajat tuottavat munia tarpeeksi ja vähän ylikin. N. 15-30 kpl munia on aina ylimääräistä kellarin kylmiössä. Tässä on oltu nyt reilu puoli vuotta omavaraisia kanamunien suhteen. Viimevuonna isänpäivänä pyöräyttivät ensimmäisen munan.
Näille riittää ravinnoksi: munintarehu, rehukaura, heinä, kalkki, kotitaloudesta puuron-, makaronin- ja leiväntähteet. Ja puhdasta vettä tietenkin, pitää olla koko ajan saatavilla.

Kyllä noiden kuopsuttajien nyt kelpaa. Niiden lillevillalle tehtiin myös suursiivous. Talven aikana oli päässyt kerääntymään pehkukerrosta 3 kottikärryllistä. Kylmä talvi, niin kutteria piti lisätä runsaalla kädellä. Nyt riittää ohuempikin kerros, kun maakuopissa ulkona pääsevät pyristelemään. Joka päivä, kun jaksaa jätökset mökistä siistiä, pysyy hajukin loitolla. Enimmäkseen nyt ”miinoittavatkin” tuota pihatarhaansa.

Ulkosalla nauttivat nekin nyt auringonpaisteesta. Vuorotellen sitten piipahtavat pesäkolossa pyöräyttämässä munan. Hyvin usein samaan pesään.

Kukon puuttuminen laumasta on huomioitu.  Kovaäänisiä ovat välillä ja ilmeisesti niillä on myös välillä kinaa siitä, kuka laulaa kovemmin
tai komeammin.

 

 

 

 

 

Tallennettu kategorioihin Eläimet, Istutukset, kotikanala, Puutarha, Rakentelu, Tee se itse | Avainsanoina , , , , | Jätä kommentti

Ei yhtään pöllömpää!

Viimeartikkelissa maalailin tytön kanssa tiiliä ja taisin mainita, miten myös kiviä riittää…

Pyöreä kukkapenkki sai vuorostaan oman yksilöllisen patsasryhmänsä.

Tuo lintuviehätys on tullut mulle jäädäkseen ja jatkuu nyt puutarhaankin. Sileät kivet maalattiin tälläkertaa pöllöaihein. Eikä väriäkään taas säästelty.

Kalustetuunailuista jääneitä maalinloppuja on hyvä hyödyntää tähänkin puuhasteluun. Aurinko kuivatti nämä ennätysajassa. Taas oli nopeasti etenevää ja kivaa tekemistä. Josta on silmäniloa pitkään.
Nyt on ollut niin ihana sää puuhastella ulkona, ettei mitään rajaa!

Maalauskaveriksi innostui tyttökin lopulta, vaikka alkuun äidin puuhastelu ei niin innostanutkaan. Pöllökivet oli aluksi niin tylsän mustavalkoiset. Hetipäs tarttui siveltimeen, kun kuuli että sulkiin pitää saada paljon eri värejä. Pirteän värisiä pöllöjä niistä tulikin.

Edustalla oleva pöllö onkin hänen värittämänsä. Paras yksilö, edustuspaikalla 😊

Nuo pöllöjen rinnassa olevat sulat maalattiin ensin valkoisella. Niiden kuivuttua lisättiin akryyliväriä pintaan. Näin väri tuli paremmin esiin, kun että olisi suoraan akryylimaalia laittanut kivipinnalle.

Pesän, pöllöt sai kuivahtaneesta mustikanvarpukranssista.

Meidän puutarhasta ei löydy, kun kaksi kaupan patsasta. Nekin äidiltä saadut. Kyllä niitä joka kesä puutarhamyymälöissä on katseltu. Mutta ne ovat aina olleet jotenkin niin teollisen näköisiä kaikki.

Mä enemmänkin viehätyn näistä vanhoista  käyttöesineistä.

Miten ruostunut ajan patinoima maitotokka voikin olla niin ihastuttava!?

Ja yksilöllisempää voi halutessaan tuottaa itse.

Nautitaan kesäpäivistä!

 

 

 

Tallennettu kategorioihin Askartelu, Puutarha, Tee se itse | Avainsanoina , , | Jätä kommentti

Väriä kivikkoon

Viimeinkin!
Viimeisetkin, sinnikkäät jääkasat ovat tontilta kadonneet.
Jihuu! Kesä ja aurinko on täällä!

Tuo valon määrä aurinkoisina päivinä on taas niin nautinnollista ja odotettua pitkän talven jälkeen. Luonnon heräämistä on joka vuosi niin ihana seurata. Miten perennapenkkien mullasta taimet puskevat uuteen kasvuun ja maisema ympärillä värittyy lehtivihreään. Tuo lähimetsän monikirjava viserrys on myös musiikkia korvilleni.  (Hih!) Taidan olla luontoihminen!

Lumen alta paljastuivat myös jäänteet syksystä. Mm. pihatammen lehdet ja lumikuorman katkomat puiden oksat. Lumi ehtii tulla aina ennenkuin ne tammen lehdet syksyllä maahan putoaa. Nyt nekin on saatu haravoitua metsän energiatarpeeksi. Maalla asumisessa on etunsa.
Metsän ympäröimänä, kun asuu niin lehtikasoja ei kovalla työllä ole tarpeen hävittää tai kuljettaa kaatopaikalle. Tuo oma pikkumetsä kyllä peittoaa ne tehokkaasti näkymättömiin.

Kaikki viime kesän väkerrykset eivät pakkasta kestäneet. Nuo punalakit menettivät värikerroksensa. Väri on rapissut pois lähes kokonaan. Muuten ehjänä säilyneet. Spraymaali ja lakka korvataankin seuraavaksi betonimaalilla.

Tänävuonnakaan en osta perennoja lisää. Keskityn pitämään talvesta selvinneet hengissä ja satsaan kasvimaahan. Nyt on lannoitettakin tarpeeksi. Kiitos kotikanalan.

Ennen kuin perennat venähtävät täyteen pituuteensa on puutarhassa vielä melko väritöntä.

Kuukauden sisällä humalanversot puskevat ojarummuista korkeuksiin.

Make a wish!

Toivomuskaivo on täytetty.
Saas nähdä toteutuvatko tämän kesän haaveet?

Ekotikkaat sentään kesti talven. Tikkaat piti vaihtaa varjoisalle puolelle, koska pihapihlaja ei anna enää suojaa. Toki paikoilleen kuivahtanut puu ei olisi sitä virkaa onnistunut täyttämään muutenkaan. Niin se vain aina, vähän maisema muuttuu. Nurmialueelta poistettiin myös yksi villiintynyt valkokirjokannukka.

Roskakatoksen sammalkattokin on paikoillaan. Kieltämättä tekisi mieleni kylvää sinne jotain värikästä kukkivaa… Mutta taidetaan tuolla pinnalla kuitenkin mennä, vielä tämä kesä.

Paljonkaan ei pihapiirissä vielä väriä ole. Siitä syystä askarrelltiin tytön kanssa punatiilille uusi, hauska ulkomuoto. Näillä on sitten kiva väritellä, vielä lähes tyhjiä penkkejä.

Tekemiseen on hyvä käyttää varaston vanhoja maalin loppuja. Eikä tekeminen saa olla liian vakavaa. Rouhea pinta ei onnekseen vaadi viivasuoraa pensselinvetoa,
ainoastaan paljon väriä!

Tekeminen vie mukanaan. Yhden valmiin jälkeen maalaa toisen ja kolmannen…
Ja kiviähän onneksi  riittää.

 

Tallennettu kategorioihin Askartelu, Istutukset, Puutarha, Tee se itse | Avainsanoina , , , , , | Jätä kommentti

Meidän parvekkeella

 

Parveke kesäksi hyötykäyttöön.

Sinne nimittäin päätin uudestaan sijoittaa meidän kesäkeittiön. Varaudun jo sateiseen kesään…

Grillaillaan jatkossa suojassa sateelta ja tuulelta, kun
viimekesän rentola muutti vastaavasti ulkoterassille.
Riippumatossa on nimittäin parempi tuntea se kesän lempeä tuuli ja auringon säteiden lämmittävä kosketus.

Haaveillaan vaan vielä hetki ja toivotaan intiaanikesää kunnon talven jatkeeksi.

Kesäkuun lomaviikotkin sieltä lähestyvät. Ja todennäköisesti ennemmin, kuin kesä pääsee edes kunnolla vauhtiin.

Saisi jo lämmin tuuli saapua jäädäkseen, niin uima-altaan kasauspuuhiinkin päästäisiin.

Kertaalleen Atrian tuotteet ovat grillissä jo tirisseet. Nyt sitä lämpöä kuitenkin tarvittaisiin enemmän. Myöskin siksi, että parvekeruokailu olisi mielekästä. Lasiseinät suojaa kyllä, mutta ulkona vallitseva kylmyys hohkaa niistä ja moninkertaisena. Lämpimällä säällä, luonnollisesti päinvastoin.

Tänään taas tarkenee.

 

Keittiön vanhat tuolit palvelee edelleen. Pöytä on muuten muinaisjäännös ulkokalustesarjasta, jonka tuolit ja penkki ovat hajonneet vuosia sitten. Aikaisemmin ruskeita kaikki.

Joo, yllätys!
Mustan pinnan ovat ajan myötä nekin saaneet.

Tässä olisi nyt muovipussimatto n. 2.

Prisman muovipussia meni tähän Aura mattoon 35 kpl. Kokoa tälle matolle tuli 103cm näin muovipussikudetta käyttäen. Ohjeen mattoon löydät täältä.

Virkkasin vähän muutakin…


Valkoisesta puuvillalangasta ja valmistuu kädenkäänteessä. Lasinalusia.  Näihin malleja löytyy jos jonkinlaisia netistä. Tämän mallin kopioin Prinsessajuttu blogista. Siellä on paljon muitakin ihania ohjeita, joita varmasti vielä kokeilen toteutella.

Viimekesän pienen pudjetin viirinauha sai jäädä kattoon.

Jotta kaikki ei olisi mustaa niin löytyypäs punainen grilli! Tuon vanhan grillin maalailin viimekesänä kalkkimaalilla. Maalipinnan lopuksi vahasin. Tuo onkin grillin puurungolle oikeastaan jo kolmas väri. Puu käyttöesineenä on pitkäikäinen, kun se on aina uudelleen maalattavissa.

Tuota punaista väriä löytyy talosta muistakin tiloista. Väripilkkuna ajatuksella. Ja nyt sitä on sitten parvekkeellakin.

Orvokeille löytyi paikka somistetikkaista. Nuo juuttinarulla kiinnitetyt korit voi täyttää kesän kuluessa vaihtuvilla kukkasilla tai vaikka yrttiruukuilla.

Pari sisäkukkaa pääsi myös parvekkeelle elpymään.

 

Räsymatto sekä muovimatot, saavat tuoda mukanaan tähän tilaan rentoa kesämeininkiä.

 

Yksi verho riittää, kunhan se asetellaan nätisti. Muuten ei (kohta) metsän valtaavaa vehreyttä lähdetäkään peittämään.

Tervetuloa kesä ja grillauskausi!

 

 

 

Tallennettu kategorioihin Sisustaminen, Tee se itse, viherkasvit | Avainsanoina , , , | Jätä kommentti

Muovipussista matoksi sekä keväiset terveiset meidän kotikanalasta

 

Onko muita, joille kauppareissuilta kasautuu muovipusseja liiaksikin?

Kolme kertaa viikossa kauppaan ja jokaisella kerralla 2 – 4 muovipussia ostetaan näiden ostosten kuljettamiseen. Useimmiten, muovipussit ovat puhki jo ennen kotiin pääsyä.

Miten se onkaan niin vaikeaa ottaa kestokassi mukaan? Sellaiset on joskus ostettu ja myös lahjaksikin saatu.

Tiedän. Maailma hukkuu muoviin ja mä olen sitä myös omalla vastuuttomalla toiminnallani edesauttamassa! Voin vakuuttaa, että en iloitse siitä. Voisin vain yrittää olla ostamatta enää ainuttakaan kertakäyttökassia kassalta. Tämän vuoden tavoitelistalleni sen lisään. Lupaan!

Nyt kuitenkin, kun varaston sopukoihin on kasautunut noita pusseja, täytyy niitä yrittää hyötykäyttääkin. Muistan lapsuuden kodissa, meillä joskus olleen eteisessä sekä kodinhoitohuoneessa muovipusseista (mattopuilla) tehdyt ”räsymatot”.  Taipuu se muovikude virkkuukoukullekin.

Näistä tekee kyllä käden käänteessä kudetta.
Aloita pussin leikkaaminen spiraalimaisesti pohjaosasta, edeten aina ylös asti (niihin kantoripoihin). Niitä en hyödyntänyt.

Käytin samaa virkkauskoukkua, kun muihinkin tekeleisiin. Koko 7.
Yllätyin, miten kivan näköinen mielestäni lopputuloksesta tuli. Muovipussissa oleva printti tekee mattoon kivan kuviolisän. Helppo ja nopea virkata. Tuon päättelynkin saa unohtaa lähes kokonaan. Kudesoirot solmitaan yhteen ja leikataan tasan. Työtä virkatessa voi edetä niin, että solmukohdat jäävät maton takaosaan piiloon. Itse tein niin. Ainoastaan loppusoiron päättelin tässä matossa.

Tämä oli kokeilukappale, joten aluksi en yrittänytkään rytmitellä tasaraitaa. Niin ja keltaisia pusseja oli vain yksi. Yhden randomipussin jälkeen toinen, kunnes raita alkoikin näyttää niin kivalta, että sillä sitten jatkoin.

Matto ei varmastikaan pölyä. Toki tuo pusseihin painettu printti ei myöskään kestä voimakasta pesua. Mutta matto on kuivassa paikassa kuitenkin pitkäkestoinen.

Pusseja jäi vielä.
Parvekkeelle pari pitäisi vielä tehdä 🙂

Lankavan sivuilta löytyy tuo juhannusruusu matto-ohje.

Kun on virkkausintoa, niin keksii kyllä ennen pitkää mitä kaikkea voi siihen hyödyntää. Näiden muovipussien silppuamisen aikana mielessäni jo tulevassa, leikkasin vanhat pussilakanatkin kuteeksi. Eli virkattavaa riittää.

Myös jätesäkki käy kuteeksi.

Valmiiseen neliökoriin kului yksi iso sellainen.

Pyöreisiin koreihin löytyy kyllä paljon ohjeita, mutta ei niinkään noihin kulmikkaisiin. Netistä lopulta löytyi blogi, josta poimin tähän ohjeen.  Tein aloitukseen 6 ketjusilmukkaa, jotka suljin renkaaksi. Ainakin näin muovikuteella vähempikin aloitussilmukkamäärä olisi riittänyt. Työ eteni, kuten tuon linkin takaa paljastuva ohje neuvoo. Ainoastaan noita reunoja tehdessäni kavensin parilla kierroksella koppaa.

Tässä kuvassa aloitan reunojen tekemisen. Kokonainen kierros tehdään kiinteää silmukkaa, jolloin silmukat poimitaan niiden takaosasta. Tuon kierroksen jälkeen jatketaan poimien aina kokonaan silmukat. Ja pikkuhiljaa reunat alkavat kohoamaan.

 

Ihan kiva kokeilu tämäkin ja maksoi vain tekemisen vaivan.

?

Tällä viikolla ollaan saatu ihailla näyttäviä kevättulvia alle puolen kilometrin päässä kotoa. Miten ihanaa olisikaan jos kesäisin, tuon lähes kuivan joenuoman tilalla olisikin tällainen järvinäkymä.

Aurinko paistaa. Ilman täyttää kurkien, joutsenten ja muiden muuttolintujen äänet.

 

Mun sielu lepää tuossa maisemassa!

Tulvat edesauttavat vesistöjen rehevöitymistä. Kuitenkin, tuossa kevään tulossa on jotain niin valtavan kaunista ja maagista, että tuota ilmiötä ei voi kuin sydän avoinna ihastella.

Meidän kanalassakin käy keväinen kaakatus.

Nuo Lillevillan pikkuasukkaat pääsivät ulkotarhaan tonkimaan.

Siellä kuoputtavat: Matrix, Roxy, Buffy, Valerie, Fenix ja Dooris.

Multa lentää!

Nopeasti tonkivat maahan kuopat ja sitten alkoikin sulkien pesu tuolla turvemullalla. Kevätauringosta nekin täysin rinnoin näyttivät nauttivan.

Pakkasvahdit vielä sisätilaa lämmittää. Yölämpötila kun vielä laskee pakkasen puolelle.

Talven aikanakaan ei näistä kukaan kukoksi muuttunut.
Ei tämäkään (Matrix), vaikka varmana kukkona meille kotiutuikin. Munii sekin.
Kuluneen talven jossakin postauksessani olikin kuva munasadosta, joita kanala tuottaa. Pastellinsävyiset munat ovatkin nyt tasoittuneet väriltään ruskehtaviin. Kaksi erikoisemman näköistä yksilöä (Matrix ja Roxy) munii edelleen vihertäviä munia.

Kevät on tullut vauhdilla. Nyt on aikaa nauttia auringosta, sillä kevätpuuhat vielä puutarhassa antaa odottaa.

Mutta kyllä se kesäkin sieltä tulee. Viimeistään pääskyjen mukana.

Tallennettu kategorioihin Eläimet, Käsityöt, Sisustaminen, Tee se itse | Avainsanoina , , , | Jätä kommentti

Arjen pientä luksusta

Pari kertaa kuukaudessa meillä tehdään kodin perusteellinen siivous. Väliajalla imuroidaan ja ylläpidetään vaan järjestystä. Niin ja sitten pitäisi pestä myös silloin tällöin tämä kylpyhuone-/wc tilakin.

Eilen hoidin kaiken muun, niin tänään oli vuorossa tuon tilan pesupäivä. Mielelläni siirtäisin tätä hommaa aina seuraavaan päivään, kunnes lopulta on pakko tarttua siihen pesurättiin ja harjaan.
On asioita joita tykkää tehdä ja asioita, joita on pakko tehdä. Varsinkin, kun kukaan muu ei niitä hoida.

Taas saa olla tyytyväinen lopputulokseen. Miksi tämä homma vain on aina niin vaikea aloittaa?!

Muistan ajan lapsuudesta, jolloin meillä usein tuuletettiin ja vanhemmat tekivät joka viikko suursiivouksen. Muistan joka kerta kyseenalaistaneeni sitä, miksi on pakko koko ajan siivota?! Andyn tuoksuinen raikas koti oli kyllä kiva, mutta onko vapaa-ajan pakko kulua tuota hommaa tehdessä?

Oman perheen myötä moni lapsuuden ihmetys onkin itselleni kirkastunut ja huomaan toistavani vanhempieni tapaa toimia tässä hetkessä.

Puhdas koti on kunnia asia.

Koska sitä siivousurakkaa sitten tekisi jos ei vapaalla?
Aamuvuoron jälkeen ei jaksa ja iltavuoroon mentäessä, aamun tunnit ei riitä siivoukseen. Kyllä tämä onkin usein sitä vapaapäivän urakkaa, johon kuitenkaan kaikki vapaat eivät onneksi kulu.

Meidän kylpyhuonetta en olekaan esitellyt aiemmin. Laajennusosa vanhaan 50-luvun 1 ½ kerroksiseen taloon tehtiin v. 2011-2012 välisenä aikana.
Tuolloisen remonttipainajaisen paras osuus onkin tässä osassa taloa.

Tuota ennen meillä oli vain pieni wc/suihku tila, josta käynti oli lähes yhtä pieneen saunaan. Ja sen saunan lattia jäätyi aina talvipakkasella.

Tuo olikin syy, joka vauhditti lapsiperheen tilaamaan laajennus ja perusparannusurakkaa ulkopuoliselta tekijältä. Remontti saatiin, ei niinkään ammattilaisilta ja tuosta alkoikin talon rakenteellisten ongelmien kasautuminen. Vaikka aikaa on kulunut niin tuosta tunteesta ei pääse eroon.

Ehkä joskus vielä avaudun aiheesta enemmän oman selkeyttävän artikkelin muodossa. Mutta nyt fiilistelen tätä meidän puhdasta ”Spa:ta”.

Illalla kädet hoidetaan Spa tyyliin saunan lämmössä.

Arjen pientä luksusta!

Puolison uusi treenipyyhe. Jokipiin pellavan tuotantoa. Kotimaista ja aivan ihanaa materiaalia. Kuminauhalenkki on ommeltu pyyhkeeseen niin, että se on helppo pyöräyttää kerälle ja napata treeneihin mukaan. Pellavatekstiilit hyvin hoidettuina ovat myös kestävää materiaalia. Se, että ne on valmistettu luonnon hienoimmista tekstiiliraaka-aineista niin ne ovat myös luonnollisen kauniita pitää esillä.

Laudeliinoina meillä on Jokipiin pyyhkeet, jotka ovat nimikoitu isälle ja äidille.

Porealtaasta haaveiltiin, kun haluttiin laajennusvaiheessa kotiin hieman luksusta luoda. Allas jäi lopulta hankkimatta, kun järki ja käytännöllisyys astuivat onneksi esiin.

Suihkukaapissa on kyllä pieni allastilakin, mutta jo ainoastaan sen jatkuva täyttäminen viiden hengen taloudessa, lisää melkoisesti käyttövesikuluja. Aluksi allasta käytettiinkin, mutta ei enää aikoihin. Toisaalta kenelläkään ei ole enää aikaa makoilla tuolla. Hierovat suuttimet ja kaksi erilaista suihkua (kattosuihku sekä perinteinen) löytyy kaapista. Sieltä löytyy myös tuuletin, led-valaistus sekä radio.
Siivouskin sujuu musiikkia kuunnellen kevyemmin 😉

Nyt osa perheestä käyttää suihkukaappia, kun osa tykkää käydä tavallisessa suihkussa. Tavallinen suihku  sijaitsee tuon kaapin ja ikkunaseinän välissä.

Suihkukaappi sekä tavallinen suihku sijoitettiin samaan tasoon. Sillä aikanaan, kun suihkukaapista pitää luopua, niin tilassa on sitten kaksi vierekkäistä suihkua. Niin kiva, kun suihkukaappi onkin, niin sen lasipinnat ovat kyllä painajaista pitää puhtaana.

Suihkutilasta on käynti tällähetkellä talon ainoaan vessaan. Se toinen on edelleenkin vasta purettuna.
Totuushan on, että yksi vessa on liian vähän tämän kokoisessa taloudessa. No mulla on vähemmän pestävää, jos asiasta pitää löytää se positiivinen puoli 🙂

Sen verran iso tila, että pyykkihuolto mahtuu samaan.
Kaikki tarpeellinen eikä mitään muuta.

Tuo pyykkikoneen vieressä oleva kaapisto on koottu keittiöstä poistetusta kaappiosuudesta. Ovet vain maalattiin valkoiseksi. Puulaatikko, joka aiemmin säilöi hellapuut ja poltettavan pahvijätteen, kerääkin nykyisin pestävät pyykit sisäänsä. Yläkaapista löytyy kaikki tarpeelliset pyykinpesu- sekä kodin siivousaineet.

Esillä olevat paperirullat muistuttavat ajoissa, milloin kaupasta pitää tuoda täydennystä.
Sen verran lisää säilytystilaa pitäisi kehitellä vessaan, ettei pyykkikoneen päällä tarvitsisi pitää hiusharjoja yms. tykötarpeita säilövää koria. Yksi siihen auttava ratkaisukin on jo olemassa. Katsotaan koska ehtii toteuttamaan. Ellen sitten löydä halvalla jostain valmista sellaista.

Kylpyhuoneesta tuli selkeämpi ja samalla silmälle siistimpi, kun uudistin perheen kylpypyyhkeet. Uskomattoman paljon noinkin pieni asia vaikutti, kun vain poisti eriparipyyhkeet telineestä.
Yhtenäinen värimaailma rauhoittaa.
Nämä pyyhkeet ovat Jotexin valikoimasta.

Pari uutta pellavaista käsipyyhettäkin löytyy.

 

Näille seinäkoukku löytyykin lavuaarin luota.

Pyyhkeisiin on hauskasti nimikoitu niiden käyttötarkoitus, joka tuskin jää keneltäkään epäselväksi 🙂

 

Tallennettu kategorioihin Sisustaminen | Avainsanoina , , , | Jätä kommentti

Kateliinoja ja kukkien keväthuoltoa

Mitä tehdä ohuella trikookuteella? 

Vaikka kateliinoja!

Noita mattoja on niin kiva tehdä, mutta ikävästi kudelaatu välillä vaihtelee. Ainakin noissa ostamissani kerissä.

Mitään tiettyä merkkiä en nimeä, sillä ainakin kolmessa eri valmistajan kuteessa olen törmännyt samaan ongelmaan. Päällisin puolin kaupassa kerät näyttävät samalta. Kuitenkin kerän huvetessa siinä virkkaustyön lomassa huomaatkin, että puolikerää onkin puolet ohuempaa, kuin työtä alottaessa. Tai jopa vieläkin ohuempaa!

Matto-ohjeita etsiessäni tuli netistä vastaan kateliinan ohje. Tallensin sen muistiin odottamaan kalastajalangan hankintaa. Nyt, kun osaan lukea maton virkkausohjeita,  niin miksi ei myös pöytäliinakin onnistuisi.

Viime vapailla välähti kuitenkin kokeilla kateliinaohjetta tuolla ohuella ylijäämäkuteella.

Aika kivat itseasiassa!

Toisen tein osittain Asteri-maton ohjeella. Pienempi liina on Lankavan metsätähti ohjeella tehty.

Tarkoitus on kyllä hankkia sitä oikeaa lankaakin ja tehdä vielä jossain vaiheessa ne kunnon kateliinatkin keittöön.

Nuo kateliinat valmistuivat niin nopsaan, että tuo homma voisikin olla sopivaa puuhastelua yövuorossa. Niinä harvinaisina ”hiljaisina” tunteina. Ensin on vain hankittava sitä värillistä kalastajalankaa.

Mä olen niin tyytyväinen, kun pesin kaikki ikkunat jo tammikuussa, jolloin saattoi olla yhtenä päivänä se sopiva hetki tarttua luutuun ja ikkunalastaan. Tarpeeksi lämmintä, ettei pesuvesi jäätynyt ikkunaruutuun kiinni… Nyt sopii kevätauringonkin kurkotella ikkunoista sisään!

Kevät on myös kukkien huoltoaikaa

Omat viherkasvini alkoivat näyttää jo aika kituvilta yksilöiltä. Jatkuva takan lämmittäminen kuivattaa huoneilmaa. Viherkasvit kaipaisivat sitä sumuttelua päivittäin. Vaihtelevasti tuota kuitekin muistin tehdä.

Mullan, joka näytti jo melko ravintoköyhältä ja sopivamman ruukun vaihto oli nyt ajankohtaista. Ilman tuota  puuhastelua ei yksikään kukistani olisi kesään mennessä enää hengissä.

Myönnettäköön, että kaikki ei  nytkään selviytyneet.

Substral ravinnetta kasteluveteen nyt vain enää lisäillen.

Toivonkin kukkieni innostuvan taas uuteen kukoistukseen.

?

 

Tallennettu kategorioihin Käsityöt, Sisustaminen, Tee se itse, viherkasvit | Avainsanoina , , , , , , | Jätä kommentti