Tuunaten ”omaa” kalustesarjaa

Puoliksi valmis.

Hankin Torilta loppuvuodesta vanhan tuvankaapin, jonka tuunailin ”samaan kalustesarjaan” kuuluvaksi piironkini kanssa.

Kaappi näytti myyntikuvassa tältä.

Nopeasti silmäiltynä kuvassa kaappi on kaunis sellaisenaan. Kuitenkin lähempi tarkastelu osoitti silmiin pistäviä puutteita.

Ovet eivät menneet kiinni. Kaksivärisyys häiritsi sekä tuon vaalean maalipinnan viimeistely. Pensselinvedot ei minusta kuulu näkyä valmiissa kalusteessa.

Olisin toki jokatapauksessa maalannut tämän piironkini kaltaiseksi, olisi maalipinta sitten ollut tasaisempi tai ei. Sillä ei siis lopulta olisi ollut mitään väliä.

No joo ja musta tästäkin piti tulla. Tuota väriä yritin olla lisäämättä sisustukseen ja vaihtaa valkoseen, mutta se ei käykään niin helposti. Minusta ne ei vaan voi näyttää valkoisina niin hyvälle kuin mustana. Ehkä mussa on piilossa myös pimeämpi goottipuoli 😄

Kuvittelin saavani tuon maalikerroksen tästäkin kaapista kuumailmapuhaltimella ja lastalla irti. Ei lähtenyt. Maali lämmetessään vain venyi purkan tapaan. Olisin voinut kokeilla myös maalinpoistoainetta, mutta päädyin hiontaprosessiin. Hiomakoneella läpi kävin jokaisen irroitetun osan. Ensin karheammalla hioin lähes koko maalipinnan pois. Sitten tasoitushionta hienommalla hiekkapaperilla.

Tässä vaiheessa kaappi otsonoitiin. Vanha haju katosi ja ne mahdolliset vanhan kalusteen tupajumit.

Valkoisen pohjamaalin sävytin mustalla kalustemaalilla harmaaksi.

Välihionnan jälkeen viimeistelin sillä mattamustalla, Helmi kalustemaalilla.

Vanha ajan patina saa minusta näkyä kalusteessa. Niimpä tätäkään en lähtenyt kitillä tasoittelemaan. Vanhat käyttöjäljet tuovat mielestäni kalusteelle särmää. Tähänkin, sitä jäi ❤

Tässä tuvankaapissa oli tälläkertaa lähes kaikki osat vetimiä myöden paikoillaan.

Toisen laatikon alta löytyy jopa leikkuulauta.

Vaikka puuvetimet olivat alkuperäiset halusin ne vaihtaa noihin messinkisiin.

Eihän kaappi muuten näyttäisi olevan samaa sarjaa peilipiirongin kanssa.

Väliaikaisesti kaappi saa kuivahtaa nyt tuossa olkkarin nurkassa. Kunhan yläosa valmistuu niin tämän kaapin paikkakin sitten vaihtuu. Toki se jää olkkariin, mutta vie sitten viimeisenkin Ikeakalusteen paikan. Valmiilla kaapilla tulee olemaan korkeutta 199cm.

Nyt ovet menee kiinni ja laatikot luistaa auki (vanhan kalusteen tapaan). Hioin kynttilää laatikon pohjaosiin luiston parantamiseksi. Yllättävää kyllä se toimii!

Tuo niksi oli mulle kuulemma vinkattu jo ajat sitten ja useampaan kertaan, kun ihmettelin miksi tästä ei ole valaistu mua aiemmin. Joko mulla on valikoiva kuulo tai liikaa ajateltavaa niin ettei uusille asioille ole enää sijaa.

Taitaakin olla tuleva talviloma enemmän kuin tarpeen tähän hetkeen.

Hyvää viikonloppua!

 

Tallennettu kategorioihin Antiikkia, Sisustaminen, Tee se itse | Avainsanoina , | Jätä kommentti

Haju pois antiikista

Ihana vanha huonekalu, mutta voi tuota hajua!!!

Sitä ei halua kotinsa tuoksuvan samalle kuin antiikkikauppa tai metsämökki, jonne home on asettunut asumaan.

Kuitenkin sitä haluaisi noita aarteita ehostaa tälle vuosituhannelle ja kalustaa niillä samalla (hajuttomasti) kotiaan.

Nenäni on tullut erityisen herkäksi noille ”ei toivutuille hajuille.” Tähän tilanteeseen johdatti tietysti oma altistuminen.  Altistaja oli samalla meidän kodin viimeisimmän talorempan aiheuttaja.

Tiedä sitten onko tulevaisuudessa herkkänenäisyydestä enemmän haittaa kuin hyötyä.

Päivittäin, niin töissä kuin kaupoissa asioidessa tulee vastaan tilanteita, jolloin ääneen tekisi mieli huudahtaa: täällä on kosteusvaurio tai hei ohittamani henkilö, kodissanne on suurella todennäköisyyllä HOMETTA!

 

Siinä remontin yhteydessä hyväksi todettiin otsonaattori, joka puhdisti meidän kodin sääsyneen irtaimiston. Samalla nuo aiemmin hankkimani vanhat aarteet tulivat hajuttomiksi. Myös tuo ompelukone pöytineen, jonka tuulahdus toi aiemmin mieleen sen homeisen pienen mummonmökin.

Niin toimivaksi laite todettiin, että se hankittiin. Yksin sijoitus olisi ollut kallis ja ehkä liian vähäisellä käytölläkin. Sen vuoksi päädyttiin hankkimaan perhetutun kanssa otsonointilaite puoliksi.

Tykkään kovasti uudistaa noita vanhoja persoonallisia kalusteita. Nyt kalusteet voi valmistuttua kantaa kotiin, ilman pelkoa siitä, tuoksuuko koti huomenna antiikkiputiikille vai ei.

Ei tuoksu ☺

Tuo otsonointikaasu tappaa samalla käsittelyllä kaiken elollisen. Eli mahdollinen tupajumikin katoaa samalla.

 

Nuo käyttöohjeet tulee lukea tarkkaan ennen laitteen käyttöä. Aina kun kaasujen kanssa ollaan tekemisissä niin turvallisuus ennen kaikkea.

Laitteen käyttö vaatii ilmatiiviin tai suljetun tilan. Sellaisen, jossa ei käsittelyn aikana ole ihmisiä, eläimiä tai mitään muutakaan elollista. Meillä tuota käytetään lämpimässä autotallissa. Valitset halutun ohjelman sen pituuden mukaan.  Käynnistät laitteen ja poistut paikalta.

Käsittelyn jälkeen on huolehdittava niin otsonoidun kalusteen, kun otsonointitilan kunnollisesta tuuletuksesta. Jälkikaasut voivat aikaan saada pitkään pysyvän päänsäryn.

Laite poistaa hajut erittäin hyvin kovilta kalustepinnoilta. Tekstiileihin tehoaa huonommin. Toki autosta poistaa tupakan tai koiran hajun, mutta käsittelyn joutuu todennäköisesti uusimaan jossain vaiheessa.

Paremmat ohjeet ja laiteselvitys löytyy tämän linkin alta.

 

Vinkkasipa eräs rouva tässä hiljattain myös, että turhaan sitä kallista otsonointikonetta hankkii, kun edullinen ruokasooda ajaa saman asian. Monikäyttöinen sekin ja varmasti toimii hajun poistajana jossain määrin. Kuitenkaan en usko soodan hajunpoistavaan voimaan siinä määrin, että uskoisin sen se tehoavan mihinkään antiikkiseen huonekaluun.

Niistä homeista sekä mahdollisista  puuosiin muuttaneita öttiäisistä, kun samalla haluaa eroon, niin sooda ei siihen ikävä kyllä enää riitä.

 

 

 

 

Tallennettu kategorioihin Luokittelematon | Jätä kommentti

Olohuoneen taulukollaasi ja pari mattoa lisää

Meidän olohuone on ollut pitkään ilman tauluja. Remonttiväsy ehkä osittain viivästytti viemään sisustusta päätökseen.

Pitkään olen kuitenkin tiennyt, että tauluissa hyödynnettäisiin tuota puolison harrastusta. Vaikeammaksi valinnaksi kuitenkin osoittautui kuvien valitseminen. Tuo keskimmäinen iso mäntykuva on kuitenkin mielestäni näiden kuvien helmi, jonka ympärillä voi sitten vaihtuvaa kuvitusta pitää yllä. Ifolor:illa teetetyille kuvajulisteille ei paljoa hintaa kertynyt. Edulliset kehykset löytyi Minimanista sekä Prismasta. 

Eikä se remontti vielä täysin valmis nytkään ole. Ei tunnu vain olevan paukkuja kellään viedä yläkerran vessaremonttia eteenpäin, vaikka aloitettu kyllä jo on. Tuo olisikin yksi asia toivottavasti, niiden toteutettujen töiden listalla ensivuonna.

Pari trikookudemattoakin valmistui tässä joulun kynnyksellä. Sinistä ja valkoista. Melkeinpä suomi 100-v. henkeen sopivaa.

Keittiöön päätyi sininen. Tämä on pehmeästä ja melko ohuesta kuteesta tehty matto. Siihen ei kompastella, mutta on niin kevyt ettei se pysy meidän kääpiöpinserin vauhdissa paikoillaan. Ehkä, joku liukueste voisi olla paikallaan tuon maton alle.

Tuo kuteesta virkkaaminen kuuluukin tämän vuoden opittuihin uusiin juttuihin. Toivottavasti taas ensivuonnakin, jotain uutta oppii käsillään tekemään.

Valkoinen matto jo aran värinkin vuoksi piti sijoittaa olohuoneen yhteydessä olevaan tilaan. Tuossa huoneessa sijaitsee alakerran vanhat aarteet. Siitä päästäänkin aasin siltaa hankintaan, jonka tein tällä viikolla. Näitä vanhoja kalusteita tulee ensivuonna myös olohuoneeseen sillä löysin tuvankaapin Kurikasta. Sen työstämiseen menee varmasti koko talvi. Sen verran kookas on ja pohjia myöden uudistettava. Tällä hetkellä kaikki ovet ei mene edes kiinni, joten sillekin ongelmalle täytyy tehdä jotain. Työläs muutos, mutta olen silti innoissani. Ja kun itselle tekee, niin takarajaa valmistumiselle ei tarvitse määrittää. Joka on myös plussaa. On myös taas jotain uutta postattavaa ensivuodelle ☺

Siinä tuvankaapissa on samakaltaiset ovet, kuin tuossa mun viimeisimmässä työssäni (peilisenkki). Samaa kalustetyyliä noudattaen teen tälle vanhukselle sopivan kalusteparin.

Mä tiedän ettei meillä ole tilaa, mutta olenkin luopumassa olkkarin Ikea kalusteista. Ainoat tätä päivää oleva kalustus tuleekin olemaan olkkarissa tuo meidän ihana punainen  sohvaryhmä.
Lapset vähän ihmettelee miksi pitää kaikki olla vanhaa. Lapset kasvaa ja omaa huonetta sekä tulevaa asuntoaan saavat kalustaa sitten mieleisekseen. Mä luulen, että ne ymmärtää mun ”vanhoihin villiintymisen” viimeistään sitten, kun ovat päässeet tähän ikään.

Meillä joulu on kerätty jo muulta osin pois.

Joulukuusta jaksaa vielä hetken katsella.

Kulunut vuosi kohteli mua hellin käsin. Varjeli onnettomuuksilta sekä menetyksiltä. Näin joulun alla uutisotsikoissa olleet tragediat havahduttaa mielen käymään omaa elämää läpi. Miten hyvin sitä asiat onkaan. Miten pienistä vastoinkäymisistä voi oma maailma romahtaa tai tuntua raskaalta, vaikka todellisuudessa sitä ei oikeasti ole mitään niin raskasta koskaan joutunut käsittelemään tai kokemaan.
Uusi motto uudelle vuodelle voisi olla sama kuin kuvakollaasiimme kehystetyssä Anna-Mari Westin kortissa.

Mun kuluneen vuoden isoimpiin saavutuksiin kuuluu ehdottomasti työpaikan vaihto. Miten iso kynnys on loikata lähes 9 vuoden jälkeen erilaiseen, uuteen työympäristöön. Ja miten hämmentävää oli siinä samalla huomata uuden työpaikan sopivan itselleen niin totaalisen hyvin, että tietää olevansa perillä. Tätä mun kuuluu tehdä! Ensimmäistä kertaa lähes 20-vuoden työkokemuksen aikana voin varmuudella näin todeta. Hämmentävää ja samalla helpottavaakin.

Samalla elämässäni on nyt ystäviä tuolta työpaikasta, josta oli ehkä senkin vuoksi niin haikeaa lähteä. Ihana kuitenkin huomata, että yhteys pysyy vaikka ei töitä enää yhdessä päästäkään tekemään.

Viime kesä toi meille myös uusia kotieläimiä. Kotikanalan ylläpitoa on harjoitettu nyt puolivuotta ja omavaraisia ollaan nyt munien osalta. Jänniä otuksia ovat. Niiden hoito vaatii toki oman aikansa ja viitseliäisyytensä, mutta ilo ja hyöty niiden olemassaolosta on isompi. Onneksi hankinta tehtiin.

Kesä toi mukanaan uuden urheiluharrastuksen, jota on kiva puolison kanssa tehdä yhdessä. Pyöräily. Sellaisista kilometrimääristä mitä ehdittiin ajelemaan sadesäiden tauottua en olisi voinut aiemmin edes haaveilla. Kun on kunnon harrastevälineet niin tekeminen on ihan erilaista ja mielekästä. Ensi kesää jo kovasti odotellessa ❤

Taidettiimpa tänä vuonna vasta huomata miten mukavaa on yhdessä käydä myös konserteissa ❤

Vuosi on mennyt nopeaan. Yhdessä perheen kanssa se taas koettiin ja saatiin erinäisiä asioita aikaiseksi. Hermo samalla piti kaiken teiniangstin ja murkutuksen keskellä.

 

Tulkoon uusi vuosi ja uudet haasteet. Olen siihen taas vähän valmiimpi ☺

 

 

 

 

 

Tallennettu kategorioihin Antiikkia, Käsityöt, Sisustaminen, Tee se itse | Avainsanoina , , , , | Jätä kommentti

Kirjat kehyksiin

Vanhoja kirjoja uusiokäyttäen valmistui nämä huoneentaulut. Ideavinkin sain työkaverilta, joka puolestaan oli törmännyt käsityömessuilla näitä myyvään kojuun. Aivan yhtä näyttävää, kuin alkuperäistaiteilija en onnistunut näistä tekemään. Mutta omaksi versioksi kelpaa ihan hyvin.  Nuo kirjat tähän sain toiselta työkaverilta. Kiitos Aila!

Näitä alkuperäisä aitoja taideteoksia (joista mallia otin) valmistaa Katri Oikarinen. Tuosta linkistä pääsee ihastelemaan niitä ihanuuksia.

Tuo kirjojen muotoilu oli tässä askartelussa haastavinta. Kangaspäällysteinen kirja meinasi räjähtää käsiin ensiyrittämällä, kun sirkkeli haukkasi siihen kiinni. Luulin jo rikkoneeni koko sirkkelin. Tuloksena repaleinen kirja, paljon paperisilppua ja savupilvi. Sen verran jännittävää puuhaa, että päätin työskentelyn siihen. Ajattelin tarvitsevani sormiani myös tulevaisuudessa 😉

Jatkoin sitten ihan käsipelillä, eli saksia käyttäen. No ei sekään parin kirjan jälkeen enää huvittanut sillä tuo on hyvä konsti saada sormet rakoille. Lyhennetty kirja ei ole myöskään kovin tasainen tuon jälkeen. No, pienemmät ja ohuemmat kirjat voi näin toki leikata.

Puoliso tuli lopulta apuun ja onnistuneesti sirkkelöi mulle nuo loppukirjat kädenkäänteessä. Hengityssuojain on hyvä olla kasvoilla, kun tuota tekee. Muuten saa lämmönerityksen keuhkoihinsa. Pölisee todella!

Nuo taustalevyt otin vanhoista naarmuuntuneista valokuvakehyksistä. Ohutta puukuitulevyä (ehkä). Ne maalattiin mustalla maalilla.

Kehykset tehtiin harmaantuneesta laudasta, joita en käsitellyt sen kummemmin.

Kirjat kiinnitin Pattexilla.

Kiinnityspidikkeet ovat molemmissa sisäkulmaosissa joita yhdistää rautalanka. Näin painava ja epätasapainossa oleva taulu on helppo asetella suoraan.

Taulut yhdistyy mielestäni ihan kivasti nyt vanhan sähköurun värisävyihin.

Tallennettu kategorioihin Askartelu, Rakentelu, Sisustaminen, Tee se itse | Avainsanoina , | Jätä kommentti

Kotikanalan tuotanto käynnistyi

Viime kesänä hankittiin lauma Ilmajoen maatiais nuorikoita, isännän lämmöneristämään leikkimökkiin. Isänpäivänä ensimmäinen kana pyöräytti munan ja nyt yli puolet kanalaumasta pyöräyttelee munia päivittäin.  Päivän saldo 4-5 munaa.
Eli, harjoittelevat vielä.

Sinällänsä hauskaa, kun ainut ”varma” kukkokin alkoi munimaan.
Meidän Matrix (kuvassa oik. alin), jonka pelastin lopetusuhan alta olikin sattumoisin kana.

Eipä mökistä kiekumista ole kuulunut. Eikä varmaan tule kuulumaankaan, sillä toinenkin kukkoehdokas on nähty jo pesässä istuskelemassa.
Kanalauma on nyt puolitusinaa.
Kunhan niistä tulee täysikasvuisia, saattaa meidän kanalassa olla kohta ylituotantoa.
Ihanaa kuitenkin saada oman kanalan tuotoksia!

Hauskat otukset ovat tottuneet nyt ”omaan” väkeen. Enää ei pyristellä orsille kaakattaen pakoon. Innoissaan lähestyvät vierailijaa, josko jotain nokittavaa toisi.
Äiti ja sisko innostui kasvattamaan ohraa niille, joten saavat tuorettakin heinää taas viikottain.

Pieniä munat on vielä, mutta hyviä. Käyvät hyvin keitettäväksi sellaisenaan, laatikkoruokiin, lättytaikinaan tai kokkeliksi. Vielä en ole kokeillut leipoa niistä mitään. Ehkä tässä lomaviikolla nyt joku päivä ehtii.

Kanalanpito vaatii lämpimän paikan ja lämmöneristetty mökki ei yksin riitä. Meidän Lillevillassa pakkasvahti pitää mökissä tasaisen lämpötilan. Noilla kaakattajilla on mökissä säästä huolimatta 12-14 astetta lämmintä. Tykkäävät välillä pyörähtää pienessä ulkotarhassakin pakkasesta huolimatta. Joka aamu pitää valot käydä laittamassa päälle klo 7-8 välillä. Juomavettä lisätä ja tarkistaa/täyttää rehuautomaatti. Päivittäin saavat aamusta myös leipää (vaaleaa sekä tummaa), kaurapuuron loput sekä kauroja. Makaroniruokien jämät kelpaa näille myös loistavasti. Kalkkia ja soraa on myös noilla kokoajan saatavilla. Pariin kertaan päivän aikana on hyvä käydä pesät tarkistamassa ja samalla kerätä munat talteen. Mökistä löytyy neljä pesää tuolle laumalle. Valinnanvaraa olisi, mutta tykkäävät käyttää samaa pesää muiden kanssa. Illalla klo 20-21 käydään sitten valot sammuttamassa, että ymmärtävät käydä orsille nukkumaan.  Säännöllisyys näidenkin päivittäisissä rutiineissa auttaa pitämään munantuotannon tasaisena.

Kanoista on tosi vaikea saada kuvaa, kun niiden päät kääntyilee ja nytkähtelee lähes kokoajan. Kuitenkin, kirjavia on kolme ja kolme täysin mustaa. Ilman kukkoakin noista välillä ääntä pääsee. Toisaalta tällä hetkellä olenkin hyvin tyytyväinen, kun niitä kukkoja ei nyt ollutkaan. Ja mä luulen, että naapurit on myös tyytyväisiä 😉 Heikinmäeltä kantautuu naapuripihoihin siis jatkossakin vain vaimeita kaakatuksia.

Dooris  vasemmalla (ensimmäinen munija), Matrix oikealla ja taustalla Valerie. Nämä kolme päättivät olla kuvauksellisimpia 🙂

Joku noista mustista kanoista pyöräyttää tuollaisia kummallisen värisiä munia.  Onko tuo nyt sitten harmaa vai vihertävän harmaa? Muuten munat ovat tuollaisia ruskehtavia.

Täytyy vielä laittaa loppuun kuvaa mun Amatsoninliljasta. Pelkäsin sen aivan kuoleentuvan, kun lehdet nuupahtivat yksi toisensa jälkeen. Joku vaalea kasvipunkki yritti myös tuon viherkasvin tuhota. Nyt mä uskallan jo varovaisesti uskoa sen selvinneen, kun alkoi kukkimaankin.

Aika kaunotar,

eikös vain?

 

Tallennettu kategorioihin Luokittelematon | Avainsanoina , , , , , | Jätä kommentti

Trikookuteesta matto makkariin ja kotipitäjä kehyksiin

Tämän trikookudematon mallin löysin Lankavan sivuilta nimellä juhannusruusu. Maton reunaosuuden kuitenkin tein ohjeesta poikkeavalla tavalla, joten samalla nimellä sitä ei enää voi nimittää.

Ihana, kamala kude!

Arvatkaas, voiko mattoa virkata ja purkaa saman verran, että se valmistuisi?
-Kyllä voi 🙂

Puolison naureskellessa vieressä, vakuuttelin maton kyllä valmistuvan lopulta. Ei aivan niin hyvä kuin halusin, mutta keskivertoa parempi. Olihan tämä vasta toinen mattoni. Vaatii siis vielä koukuttamista harjoituksen vuoksi.

Keskisen Kyläkauppaan päädyttiin osin tämän käsityön vuoksi. Ajattelin saavani sieltä tasalaatuisempaa kudetta, kuin esim. MiniManin tarjouslaarista. Niin väärässä taas olin että! Mustia keriä olivat kaikki, mutta kuteen vaihteleva paksuus sekä huomattavat sävyerot kerässä tekivät tästä matosta osin liukuvärjätyn ja raidallisen. Aluksi harmitti, mutta työn edistyessä sainkin todeta että hyvä vain, kun matto raidottuu itsekseen. Täysin yksivärisenä mustana olisi saattanut ollakin hiukan liian synkkä.
Maton ohjetta muutin sillä, että halusin matosta isomman kuin ohjeessa oli. Lopulta sain todeta, että kude ei riitä päättelemään matonreunaa samoin. Pitkä matka Keskisen Kyläkauppaan sitä hakemaan ei myöskään houkuttanut.

Tämän maton paikka oli aluksi suunnitteilla keittiöön, jossa se olikin muutaman päivän. Muiden jalat ei kuitenkaan tottuneet tepastelemaan päällä ja mulle vinkattiin kerran jos toisenkin, miten epäsopiva materiaali trikookude mattona on. Reunat kääntyy helposti ylöspäin sen yli kävellessä. Korjasin vian useampaan kertaan. Myönnän, että aaltoileva kuvio nostaa reunoja edelleen vähän ylöspäin.
Sille piti etsiä paikka jossa ei kävellä…

No makkariinkin pitää kävellä, mutta halutessaan maton voi myös sujuvasti ohittaa 🙂

Uusi perspektiivi kuviin. Nämä makkarikuvat on kuvattu peilin kautta.

 

Maton valmistuttua tämän pikkuhuoneen ahtaus alkoi häiritä, kun uutta lipastoa täyttelin. Vähän piti muutaman huonekalun ja kukan sijoitusta pohtia uudelleen. Seinustalla ollut vanha sähköpiano sai väistyä nyt olohuoneeseen ja pari ruukkukukkaa tuli pianon paikalle.

Siinä samalla, kun vanhoja valokuvia selasin ja niitä muita lipastossa säilytettäviä asioita niin löysin aarteen.

Papereiden seasta löytyi meidän kotipaikan vanha aluekartta. Ihastuttavissa väreissä ja heti halusinkin sen säilöä kehyksiin. Aiemminkin olen tähän törmännyt ja tietoisesti säilönyt muistoihin, mutta nyt näin siinä ensikertaa jotain sisustuksellistakin 🙂


Vähän liian suuri olemassa oleviin kehyksiin, mutta taittelulla sain sen sinne mahtumaan. Ihastuin. Vähän niin kuin alkujaan tänne kylään muuttaessanikin. Jotenkin sitä vain tiesi silloin juuri kortin saaneena, kun poikakaverin luo piti hiekkatietä ajella.
Mun sydämeni tänne jää ❤

Talo jonne jäin on juurruttanut minut vahvasti paikoilleen. Pariin kertaan koetellut rakenteitaan vesivahingolla ja osaamattomilla timpureilla. Liialla luottamuksella, huonolla tuurilla, tehty, purettu ja korjattu useasti. Vähän samaan tapaan kuin tuo mun maton valmistuminenkin (tehdään ja puretaan…) 😉

Puolison syntymäkoti ja meidän lasten samoin. Suojaa ja turvaa puoliksi purettunakin antanut, sillä ne remontit on koettu sen keskellä asuen. Lasten ei ole koskaan vielä tarvinnut muuttaa. Edessä sekin kokemus on sitten, kun omat siivet siihen kantavat. Kaikki aikanaan.

 
Soitin, joka kuuluu kalustukseen vuosikymmenienkin vaihtuessa.

Ikean Billy kirjahyllyt on aseteltu meidän olohuoneen nurkkaukseen. Köynnöskasvit tekevät siitä samalla osittain viherseinän. Ja elossa onneksi ovat edelleen.

Nuo kirjat kotiutin työkaverilta ja tekeillä onkin niistä eräänlaiset sisustus jutut. Eivät siis jää hyllyyn vaan jotain aivan muuta. Siitä lisää myöhemmin, kunhan valmistuvat ensin.


Lattiavalaisin antaa kasvuvaloa näin alkutalven pimeyteen.


Ja onneksi se päivänvalokin välillä ikkunoista pilkahtelee.

Ihanaa loppuviikkoa!

 

Tallennettu kategorioihin Askartelu, Käsityöt, Sisustaminen, Tee se itse | Avainsanoina , , , | Jätä kommentti

Kesä purkkiin

Kukapa ei välillä haluaisi haaveissaan palata kesään tai matkustaa jo ensikesään.
Miettiä seuraavia kevään projekteja tai muuten vain muistella valoisaa, kesän yötöntä yötä.

Oman kesäni purkitin jo ennen ensilumia.

Eihän se talvi tännekään vielä asettunut.  Ja tilalla on nyt musta, märkä maa ja ne tammen varisseet lehdetkin on vielä nurmikolla. Nyt en vain anna niiden häiritä itseäni. Siellähän suojelee nurmea hallaöiltä.

Mitä isompi lasipurkki sitä näyttävämpi lopputulos olisi ollut. Melko pienillä purkeilla nyt mentiin. Yksi isompi lasipurkki oli onneksi säästynyt kaapin perukoille. Eikä nuo pikku-purkitkaan oikeastaan hassummalta näytä.

Sisään tein tieopasteet, että haaveilla olisi sitten oikea suunta 😉

Lasipurkin pohjalla on suodatinhiekkaa ja kiviä. Niiden päälle asettelin sammalta ja varpuja. Pikkukävyt on lehtikuusimetsästä, sopivan pieniä tällaisiin mini maailmoihin. Akryylivärillä maalasin kyltit ja kävyt. Noihin lasipurkkien kansiin oli jäänyt sopivasti vielä valkoista kalkkimaalia. Peittokyky on kyllä erittäin hyvä edelleenkin tuolla maalilla.

Ilmatiiviit kannet pitävät sisällä olevat kasvit pitkään kosteana. Näidenkin kohdalla pätee sama kultainen sääntö, kuin viherkasveilla yleensä: -”ei saa kastella liikaa”. Oikeastaan aika pienellä vesimäärällä nämä pysyvät hengissä.  ”Yli” kastellen sammalet alkavat varmasti maatumaan. Tuskin kukaan haluaa olkkariin kompostia lasipurkkiin. No mä en ainakaan 🙂

Purkkeihinhan olisi voinut istuttaa myös mehikasveja. Oikeastaan mitä vain. Mielikuvitus toimii taas vain rajoittavana osana.

Yläkerran aulaan lisäsin myös pienet vihersomisteet.

Näihin en laittanut  hiekkaa pohjalle laisinkaan.

Sisältö näillä kynttilänjaloilla on vaihtuva, mutta nyt ne on täynnä läpi elämän johdattavia ”punaisia lankoja” 😉

 

Tallennettu kategorioihin Askartelu, Istutukset, Sisustaminen, Tee se itse | Avainsanoina , | Jätä kommentti

Koivunoksista kranssi

Syksyn ensimmäinen kranssi valmistui.

Jotenkin hassua kirjoittaa syksystä, kun maa on valkeana.

Varsin talvista on ollut jo useamman päivää ja kertaalleen on piha kolattukin. No, syksykuukausi kuitenkin virallisesti pitäisi olla ja talvi tuskin aivan vielä on tullut jäädäkseen.

Olisihan se helpottavaa jos syksyn loputkin lehdet jäisivät tuonne, lumihangen alle piiloon. Aina kevääseen saakka. Tuo tammi, kun päättää luopua lehdistään vasta vihonviimeisenä. Silloin, kun muut lehdet on jo pois haravoitu.

Mun puolesta talvi voi jo tulla ☺

Lumi lisää valon määrää. Kun on valoisaa, niin on mukava puuhastellakin jotain.
Tällä kertaa puuhastelin helpon kranssin.

Oman pihan koivusta katkoin sopivan määrän oksia tätä kranssia varten. Oksakimppua kiersin aluksi nippuun niin, että oksat asettuivat paremmin toistensa lomaan. Nipussa pysymisen varmistin kiertämällä ympärille ohutta metallilankaa.

Tuo metallilanka mahdollistaa samalla helpon muotoilun. Kimpun taivutus kranssiksi käy helposti ja haluttu lopullinen muoto myös pysyy.

Jos kranssin haluaisi jättää  luonnolliseen väriin, niin kannattaa metallilangan sävykin valita oksien värin mukaan.

Meidän varastosta löytyi ainoastaan tuota kultasävyistä. Ihan sama minkä värisellä sitoo jos tarkoitus on käsitellä kranssi maalaten.

Ensin pyöräytin metallilangalla nidotun risunipun ympyräksi. Sen lisäksi kokosin ohuemman nipun, jonka taivuttelin rusetille. Rusetin kiinnitin kranssiin myös sillä metallilangalla. Askartelu risuista kannattaa toteuttaa ulkona sillä oksien taivuttelusta ropisee moskaa melkoisesti.

Kalkkimaalia oli jäänyt purkin pohjalle sopiva määrä. Paksulla pensselillä huiskin kalkkimaalin kranssin pintaan. Talvinen look tulikin kertakäsittelyllä. Tuo kalkkimaali peittää kyllä loistavan hyvin.

Maalattu kranssi ei mielestäni muuta koristetta kaivannut. Lisäsin ainoastaan lumihiutalekuvioista kangasnauhaa.

Tämä tekele pääsi kuistin seinää koristamaan.

Oveen jää vielä tila vehreämmälle koristeelle.

Nuo meidän karvakamut pääsivät kuvaan mukaan. Mä luulen, että ne (Bella ja Hani) ei iloitse yhtä paljon tuosta lumikerroksesta kuin minä.

 

Tallennettu kategorioihin Sisustaminen, Tee se itse | Avainsanoina , , , , , | Jätä kommentti

Ilmoitustaulu ja uudelleen kukkiva orkidea

Vanha taulukehys on kulkenut jo vuosikymmenen meidän ”varastotavaroiden” mukana.

 Yksi niistä säilytettävistä tavaroista, joita ei niin tarvitse, mutta ei raaski poiskaan heittää. Ja ainahan näitä vain kerääntyy, vaikkakin vannoisit: ”ettet säilytä jos et käytä”.

Välillä tämäkin kehys on käväissyt jonkun hyllyn päällä lisäsomisteena, mutta melko pian hylätty takaisin varaston perukoille. Kuitenkin, joku tuossa värissäkin on täytynyt miellyttää, kun en ole kehystä malttanut hävittääkään tai muuksi maalata.

Mä olen kyllä tietoisesti vähentänyt tavaroiden ostelua. Nuo vanhat huonekalut onkin mun heikkouteni johon nyt on ehkä nuo tietyistä asioista säästämät rahat huvenneet. Halpoja, mutta kunnostamiseen se raha sitten kuluukin.

En muista milloin olen käväissyt viimeksi kirpparilla. Jossain vaiheessa kirpparikierros oli tehtävä viikottain vaikka mitään löytöjä ei tehnytkään. Varmaan myös pakon sanelemana sitä nyt kiertää vain saman ruokakaupan pari kolme kertaa viikossa. Ihan vain sillä, kun kaikki mitä tienaa, menee arjen pyörittämiseen (ruokaan ja laskuihin).

Hetkellinen homehelvettikin omalta osalta opetti välttämään tuota tavarapaljoutta.

Kun pitää olla säästeliäs niin välillä näiden tavaroiden säilyttämiselläkin on järkeä. Ja voihan ne välillä tuunailla aivan johonkin muuhun tarkoitukseen. Niin kuin nytkin.

Hioin kehyksen kevyesti ennen spraymaalausta.

Kanaverkosta leikkasin sivuleikkureilla kehyksiin sopivan palan. Sen myös maalasin, mutta mustalla (molemmin puolin).

 

 

 

Yön yli annoin kuivaa, ennen kuin nidoin verkon kehyksien takaosaan kiinni. Sitten kiinnitettiin ripustimet kiinnitysruuveille mollemmin puolin ja ilmoitustaulu oli valmis seinälle ripustettavaksi.

Ja ajan myötä tuo täyttyy varmaan kaikesta tarpeellisesta 😉

Säästeliäisyydestä ja kärsivällisyydestä voi poikia joskus jotain odottamisen arvoista.

Pari vuotta se vei, mutta nyt on orkidea uudelleen kukassa. Mitään sen kummempaa ravinteita saaneena kuin muutkaan viherkasvini (Substral).

Ja kukkii näinkin runsaasti.

Tuo kukkavarsi oli päässyt kasvamaan vähän varkain. Kertaalleen sen jo katkaisin huolimattomuuttani, kun kukkia kastelin. Tämä yksilö ei siitä kuitenkaan loukkaantunut, sillä se kasvattaa jo kolmatta kukkavartta.

Sen varren mä jo hoksasin tukea pystympään.

Ihana väriläiskä syksyn harmauteen.

Jatketaan siis samaan säästäväiseen malliin.

 

 

Tallennettu kategorioihin Sisustaminen, Tee se itse, viherkasvit | Avainsanoina , , | Jätä kommentti

Uudistettu vitriinisenkki

Valmista tuli!

Nimittäin autotallissa ollut projekti siirtyi eilen sisätiloihin. Tämäkin kuuluu siihen kategoriaan, joita kutsun ”nukkekodin” kalusteiksi kodissamme. Pientä ja kaunista.

Näissä vanhoissa huonekaluissa ja käyttötavaroissa on vain sitä jotain selittämätöntä, joka lumoaa ainakin minut.

Tämäkään senkki ei varsinaisesti ollut tilauksessa eikä etsinnässä.

Osui vain silmiini torilla (edelleenkin) sitä mediakalustetta etsiessäni.

Pyyntihinta oli aika paljon siihen nähden mikä huonekalun kunto oli.

Vetimet puuttui samoin lukkohelat. Lukkopesät olivat tallessa ja paikoillaan, mutta lakattu umpeen. Eikä tietenkään avainta kyseisiin lukkoihin ollu. Halkeamaa löytyi sieltä täältä ja peilin alaosa oli kosteudesta alkanut pullistumaan.

Silti näin tämän kalusteen uudistamisen vaivan arvoisena.

Uskaltauduin tarjoamaan senkistä reilusti alle pyyntihinnan. Ja kaupat lyötiin lukkoon.

Mutta kyllä se niin on, että jos jotain haluaa edullisesti uudistaa tulisi kalusteen olla ostohetkellä priimakunnossa. Siis sillä tavalla, ettei siihen tarvitsisi uudistaa muuta kuin sen maalipinnan.

Tähän tuunaukseen piti hankkia pohjamaali sekä pintamaali. Saranoita sekä uudet vetimet. Alkuperäinen ostohinta näin tuplaantui.

Ennen maalinpoistoa irroitettiin ovet, saranat, lasit ja peili pois. Myös lasiosat tuli puhdistaa lakkamaalista.

Vanha maalin poisto vaati useamman vaiheen ja hiontatunnin. Ensin kuumailmapuhaltimella lämmittelin lakkapinnan irti ja kittilastalla kaavin pois. Tämän jälkeen hioin senkin osa osalta.

Vanha hintalappukin löytyi lukkopesän takaa. Senkki on muuttanut aikoinaan jonkun kotiin Sokokselta. Tai sitten tuo hinta on lukoille, kuka tietää?

Kun hiontaurakka valmistui oli vuorossa ”antiikkisen” hajun poisto. Yön yli tallissa otsonaattori myrkytti homeen ja mahdolliset muut epätoivotut jutut senkistä. Ainakin vielä vaikuttaa siltä, että kertakäsittely oli riittävä.

Näppärä laite tuo otsonointilaite. Siitä kertomiseen tulisi kuitenkin tehdä oma artikkelinsa. Ehkä siihen palataan vielä.

Hionnan ja otsonoinnin jälkeen pohjamaalasin osat pariin kertaan. Ja pohjamaalin kuivuttua käsittelin osat myöskin kahteen kertaan Helmi (mattamusta)kalustemaalilla.

Vetimien kiinnityksessä käännyin puolison osaavien käsien puoleen, koska lukkopesät jäi edelleen senkkiin. Olisi ollut liian työlästä ne poistaa ja ovet niiltä osin sitten vahvistaa. Vetimien ruuveille vain porattiin reiät lukon läpi.

Tämä oli melkoinen projekti. Ei niitä nopeimpia tuunauksia, mutta vaivan arvoinen.

Maalipinnan tulee kuitenkin kuivahtaa vielä tovi sisätiloissakin, ennen kuin senkin voi ottaa kunnolla käyttöön.

 

Ja tuunauksen jälkeenkin tuon vanhan kalusteen lumous on läsnä edelleen.

Tallennettu kategorioihin Antiikkia, Sisustaminen, Tee se itse | Avainsanoina , , | Jätä kommentti