Trikookuteesta matto makkariin ja kotipitäjä kehyksiin

Tämän trikookudematon mallin löysin Lankavan sivuilta nimellä juhannusruusu. Maton reunaosuuden kuitenkin tein ohjeesta poikkeavalla tavalla, joten samalla nimellä sitä ei enää voi nimittää.

Ihana, kamala kude!

Arvatkaas, voiko mattoa virkata ja purkaa saman verran, että se valmistuisi?
-Kyllä voi 🙂

Puolison naureskellessa vieressä, vakuuttelin maton kyllä valmistuvan lopulta. Ei aivan niin hyvä kuin halusin, mutta keskivertoa parempi. Olihan tämä vasta toinen mattoni. Vaatii siis vielä koukuttamista harjoituksen vuoksi.

Keskisen Kyläkauppaan päädyttiin osin tämän käsityön vuoksi. Ajattelin saavani sieltä tasalaatuisempaa kudetta, kuin esim. MiniManin tarjouslaarista. Niin väärässä taas olin että! Mustia keriä olivat kaikki, mutta kuteen vaihteleva paksuus sekä huomattavat sävyerot kerässä tekivät tästä matosta osin liukuvärjätyn ja raidallisen. Aluksi harmitti, mutta työn edistyessä sainkin todeta että hyvä vain, kun matto raidottuu itsekseen. Täysin yksivärisenä mustana olisi saattanut ollakin hiukan liian synkkä.
Maton ohjetta muutin sillä, että halusin matosta isomman kuin ohjeessa oli. Lopulta sain todeta, että kude ei riitä päättelemään matonreunaa samoin. Pitkä matka Keskisen Kyläkauppaan sitä hakemaan ei myöskään houkuttanut.

Tämän maton paikka oli aluksi suunnitteilla keittiöön, jossa se olikin muutaman päivän. Muiden jalat ei kuitenkaan tottuneet tepastelemaan päällä ja mulle vinkattiin kerran jos toisenkin, miten epäsopiva materiaali trikookude mattona on. Reunat kääntyy helposti ylöspäin sen yli kävellessä. Korjasin vian useampaan kertaan. Myönnän, että aaltoileva kuvio nostaa reunoja edelleen vähän ylöspäin.
Sille piti etsiä paikka jossa ei kävellä…

No makkariinkin pitää kävellä, mutta halutessaan maton voi myös sujuvasti ohittaa 🙂

Uusi perspektiivi kuviin. Nämä makkarikuvat on kuvattu peilin kautta.

 

Maton valmistuttua tämän pikkuhuoneen ahtaus alkoi häiritä, kun uutta lipastoa täyttelin. Vähän piti muutaman huonekalun ja kukan sijoitusta pohtia uudelleen. Seinustalla ollut vanha sähköpiano sai väistyä nyt olohuoneeseen ja pari ruukkukukkaa tuli pianon paikalle.

Siinä samalla, kun vanhoja valokuvia selasin ja niitä muita lipastossa säilytettäviä asioita niin löysin aarteen.

Papereiden seasta löytyi meidän kotipaikan vanha aluekartta. Ihastuttavissa väreissä ja heti halusinkin sen säilöä kehyksiin. Aiemminkin olen tähän törmännyt ja tietoisesti säilönyt muistoihin, mutta nyt näin siinä ensikertaa jotain sisustuksellistakin 🙂


Vähän liian suuri olemassa oleviin kehyksiin, mutta taittelulla sain sen sinne mahtumaan. Ihastuin. Vähän niin kuin alkujaan tänne kylään muuttaessanikin. Jotenkin sitä vain tiesi silloin juuri kortin saaneena, kun poikakaverin luo piti hiekkatietä ajella.
Mun sydämeni tänne jää ❤

Talo jonne jäin on juurruttanut minut vahvasti paikoilleen. Pariin kertaan koetellut rakenteitaan vesivahingolla ja osaamattomilla timpureilla. Liialla luottamuksella, huonolla tuurilla, tehty, purettu ja korjattu useasti. Vähän samaan tapaan kuin tuo mun maton valmistuminenkin (tehdään ja puretaan…) ?

Puolison syntymäkoti ja meidän lasten samoin. Suojaa ja turvaa puoliksi purettunakin antanut, sillä ne remontit on koettu sen keskellä asuen. Lasten ei ole koskaan vielä tarvinnut muuttaa. Edessä sekin kokemus on sitten, kun omat siivet siihen kantavat. Kaikki aikanaan.

 
Soitin, joka kuuluu kalustukseen vuosikymmenienkin vaihtuessa.

Ikean Billy kirjahyllyt on aseteltu meidän olohuoneen nurkkaukseen. Köynnöskasvit tekevät siitä samalla osittain viherseinän. Ja elossa onneksi ovat edelleen.

Nuo kirjat kotiutin työkaverilta ja tekeillä onkin niistä eräänlaiset sisustus jutut. Eivät siis jää hyllyyn vaan jotain aivan muuta. Siitä lisää myöhemmin, kunhan valmistuvat ensin.


Lattiavalaisin antaa kasvuvaloa näin alkutalven pimeyteen.


Ja onneksi se päivänvalokin välillä ikkunoista pilkahtelee.

Ihanaa loppuviikkoa!

 

Kategoria(t): Askartelu, Käsityöt, Sisustaminen, Tee se itse Avainsana(t): , , , . Lisää kestolinkki kirjanmerkkeihisi.

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *

This site uses Akismet to reduce spam. Learn how your comment data is processed.