Unisieppareita ja vaaleaa unelmatorttua

Keväisen auringon myötä sitä valoa ja tilaa janoaa kokoajan enemmän. Pari häiritsevää ja raskasta tunnelmaa aiheuttavaa juttua poistin makuuhuoneesta ja tunnelma on taas hiukan ”tilavampi”. Ainakin valoisampi.

Kierrätin olohuoneen verhot makuuhuoneen ikkunaan. Tykkään niiden mukana tulleesta valaisevasta muutoksesta.

Jotta kevyemmässä tunnelmassa voisi nukahtaa ja rauhalliseen uneen itsensä vaivuttaa, väsäilin ikkunalle pari unisiepparia.

Siinä samalla, kun tytölle hain ohjeita netistä kyseiseen askarteluun, innostuin itsekin niitä tekemään.

Yhden olen aikaisemmin joskus tehnytkin, mutta ei ole enää tallessa. Me hyödynnettiin näihin unisieppareihin omien kanojen sulkia joita jo viimekesänä kerättiin. Muunmuassa Dooriksen ja Buffyn sulkasatoa.

Sinooperista hankittiin valkoisia höyheniä, nauhaa ja helmiä. Nuo renkaat me tehtiin omasta metsästä haetuista pihlajan taimista, jotka kiinnitettiin metallilangalla renkaaksi. Mikä tahansa taipuisa puu tai oksa käy. Puun olisi voinut jättää myös näkyviin, mutta kiersin pintaan maalarinteippiä. Valkoisesta villalangasta punoin kerroksen päälle.

Puun oksasta ei saa täydellisen ympyrää, mutta ei sen tarvitsekaan olla tässä ikkunassa.

Näihin löytyy netin syövereistä loputtomasti ohjeita. Päädyin itse helposti toteutettavaan malliin, jossa lankaa kuljetetaan renkaan sisällä lenkittäen eteenpäin.

Kiinnitettyäni valmiit unisiepparit makuuhuoneen ikkunaan sain yön jälkeen aamulla todeta, että niiden vaikutus taisikin olla täysin päinvastainen. En mä oikeastaan usein painajaisia edes näe, mutta sattumalta juuri tuohon hetkeen ja yöhön ne hiipi mun uniin.

Unisieppari uskomuksen mukaan pitää pahat unet loitolla.

Viimeviikkojen arjen mukana kuljettamat odottamattomat tilanteet, tunnekuohut ja murheet elää tietysti unissakin.

Kuinka pysäyttävää ja sydäntä satuttavaa sitä voikaan kokea yhdessä hetkessä, kun sitä vähiten osaa edes odottaa?  Miten voimaannutaan uudelleen ja saadaan itsemme taas vahvaksi? Kuinka sitä pitääkin löytää itsestään voimaa puskea toivottomuuden tunteesta itsensä väkisin irti, jotta selviytyy siitä hetkestä seuraavaan päivään.

Onneksi nyt kuitenkin jo voin todeta, että suurin murhe on helpottamaanpäin vaikka huoli jäi vielä vieraaksi. Tästäkin selvitään.

Tuo aurinko patisti tänään hiihtolenkille. Ketäpä ei aurinko voimaannuttaisi? Nautin!

Kyläseura oli tehnyt lähipellolle joen molemmin puolin kiertävät hiihtoladut, jotka puolison kanssa kierrettiin. Se olikin tämän talven ensimmäinen hiihto ja mä luulen, että aamulla tuntuu, jossain piilossa olevissa lihaksissa.

Hiihdon jälkeen mikään ei olisi voinut maistua paremmalta kuin kuuma kahvi sekä ennen lenkkiä jääkaappiin leivottu ja hyytymään jätetty unelmatorttu ❤

Huomenna pitää leipoa lisää. Sen verran herkullista oli.

Resepti myös sinulle…


Vaalea mansikkaunelmatorttu

4 munaa, 1,5dl sokeria (vatkaa kuohkeaksi vaahdoksi)

2dl perunajauhoja ja 1,5 tl leivinjauhetta (sekoita sokeri-kanamunavaahtoon)

Levitä taikina leivinpaperilla vuoratulle uunipellille ja paista 175 asteessa uunin keskitasolla n. 10min.

Kumoa kypsä torttulevy sokeroidulle leivinpaperille ja jäähdytä pyyhkeen alla, ettei pinta kuivahda. Valmista täyte.

Täyte:

Pakastemansikoita (sulata) ja mansikkahilloa -》soseuta.

100g margariinia (pehmennä mikrossa)

1,5dl tomusokeria

1rkl vanilliinisokeria

Ripaus suolaa

Vatkaa tehosekoittimella pari minuuttia, vaaleaksi vaahdoksi.

Levitä jäähtyneelle torttupohjalle ensin ohut kerros mansikkahilloa ja sen päälle rasva-sokeriseos. Vähän haastavaa näin levittää, mutta vaivannäkö kannattaa.

Rullaa tortuksi ja anna unelmatortun jähmettyä jääkaapissa pari tuntia.

 Pinnan voi koristella oman mielen mukaan tai näinkin helposti. Sitten vain herkuttelemaan! ❤

Kategoria(t): Askartelu, Gluteeniton leivonta, Sisustaminen, Tee se itse Avainsana(t): , , , . Lisää kestolinkki kirjanmerkkeihisi.

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *

This site uses Akismet to reduce spam. Learn how your comment data is processed.