Väriä kivikkoon

Viimeinkin!
Viimeisetkin, sinnikkäät jääkasat ovat tontilta kadonneet.
Jihuu! Kesä ja aurinko on täällä!

Tuo valon määrä aurinkoisina päivinä on taas niin nautinnollista ja odotettua pitkän talven jälkeen. Luonnon heräämistä on joka vuosi niin ihana seurata. Miten perennapenkkien mullasta taimet puskevat uuteen kasvuun ja maisema ympärillä värittyy lehtivihreään. Tuo lähimetsän monikirjava viserrys on myös musiikkia korvilleni.  (Hih!) Taidan olla luontoihminen!

Lumen alta paljastuivat myös jäänteet syksystä. Mm. pihatammen lehdet ja lumikuorman katkomat puiden oksat. Lumi ehtii tulla aina ennenkuin ne tammen lehdet syksyllä maahan putoaa. Nyt nekin on saatu haravoitua metsän energiatarpeeksi. Maalla asumisessa on etunsa.
Metsän ympäröimänä, kun asuu niin lehtikasoja ei kovalla työllä ole tarpeen hävittää tai kuljettaa kaatopaikalle. Tuo oma pikkumetsä kyllä peittoaa ne tehokkaasti näkymättömiin.

Kaikki viime kesän väkerrykset eivät pakkasta kestäneet. Nuo punalakit menettivät värikerroksensa. Väri on rapissut pois lähes kokonaan. Muuten ehjänä säilyneet. Spraymaali ja lakka korvataankin seuraavaksi betonimaalilla.

Tänävuonnakaan en osta perennoja lisää. Keskityn pitämään talvesta selvinneet hengissä ja satsaan kasvimaahan. Nyt on lannoitettakin tarpeeksi. Kiitos kotikanalan.

Ennen kuin perennat venähtävät täyteen pituuteensa on puutarhassa vielä melko väritöntä.

Kuukauden sisällä humalanversot puskevat ojarummuista korkeuksiin.

Make a wish!

Toivomuskaivo on täytetty.
Saas nähdä toteutuvatko tämän kesän haaveet?

Ekotikkaat sentään kesti talven. Tikkaat piti vaihtaa varjoisalle puolelle, koska pihapihlaja ei anna enää suojaa. Toki paikoilleen kuivahtanut puu ei olisi sitä virkaa onnistunut täyttämään muutenkaan. Niin se vain aina, vähän maisema muuttuu. Nurmialueelta poistettiin myös yksi villiintynyt valkokirjokannukka.

Roskakatoksen sammalkattokin on paikoillaan. Kieltämättä tekisi mieleni kylvää sinne jotain värikästä kukkivaa… Mutta taidetaan tuolla pinnalla kuitenkin mennä, vielä tämä kesä.

Paljonkaan ei pihapiirissä vielä väriä ole. Siitä syystä askarrelltiin tytön kanssa punatiilille uusi, hauska ulkomuoto. Näillä on sitten kiva väritellä, vielä lähes tyhjiä penkkejä.

Tekemiseen on hyvä käyttää varaston vanhoja maalin loppuja. Eikä tekeminen saa olla liian vakavaa. Rouhea pinta ei onnekseen vaadi viivasuoraa pensselinvetoa,
ainoastaan paljon väriä!

Tekeminen vie mukanaan. Yhden valmiin jälkeen maalaa toisen ja kolmannen…
Ja kiviähän onneksi  riittää.

 

Kategoria(t): Askartelu, Istutukset, Puutarha, Tee se itse Avainsana(t): , , , , , . Lisää kestolinkki kirjanmerkkeihisi.

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *

This site uses Akismet to reduce spam. Learn how your comment data is processed.