Talonpoikaistuolin muutos

Nämä kaksi vanhaa tuolia ovat netin sivuston mukaan 1800 luvulta.

Ihan oikeasti antiikkia!


Ne kotiutui meille jo syksyllä. Anoppi lähetti kyseisen kuvaviestin tekstisaatteella: haluaisinko? Arvata saattaa miten vastaus kuului 🙂


En tiedä missä vaiheessa tuo tapahtui, kun aloin hamuta meille vanhoja, jopa antiikkisia huonekaluja.
Huonekalu toisensa jälkeen on vain löytänyt paikkansa meidän kodin nurkissa. Lapset toki eivät huoli näitä huoneisiinsa, mutta muut huoneet ovat vapaata vyöhykettä näille persoonallisille kalusteille. Nämä vanhat ihanuudet vain vievät mennessään. Niiden uudistaminen on ilmeisesti minun tapani palautua työn tai muiden arjen ikävien asioiden aiheuttamasta stressistä. Toiset urheilee, minä hion ja maalaan.


Hiukan eri kokoluokkaa ovat toisistaan nämä tuolit ja malli osittain poikkeaa. Tuolien jalat ovat kuitenkin samaa mallia. Luulisin niiden kuitenkin olevan palonpoikaistuoleja.

Näiden valkoiseksi käsitelty pinta oli jäänyt pehmeäksi sekä tahmeaksi.

Selvää oli, että maalin ensin poistaisin. Kuitenkin, pelkästään puun sävyyn jätettäväksi tuoleista olisi ollut jokseenkin tylsät. Niihin pitäisi saada jäämään myös jokin uudistettu ilme.

On helppoa pohtia projektin alussa mikä lopullinen väri tulee olemaan. Työn edetessä kuitenkin niinkin selvän päätöksen halusin muuttaa. Näistä piti tulla chalk paintilla punaiseksi maalatut, mutta hiottuani tuolit maalittomiksi halusin puun sävyn jäävän ehdottomasti näkyviin. Voisihan ne sitten myöhemmin maalata, jos tämä sävy ei sopisikaan.

Vanha patina jäisi kyllä näkyviin, jos tuolin käsittelisi vaikka pinnasta polttaen.

Jäihän se.
Kaikkia koloja en pois hionutkaan. Maalipintoja oli kolme: punainen, turkoosi ja valkoinen. Paikoin turkoosin väri oli imeytynyt puuhun syihin saakka ja jätti kivan vihertävän värivivahteen hiotulle tuolille.
Meillä on muutenkin valtavirrasta poikkeavia kalusteita, niin joukkoon sopii aina pari persoonallista tuoliakin.

Hauskaa puuhaa tuo toholla liekitys. Haastavinta vain oli aluksi tasaisesti kuljettaa kalusteen pinnalla, ettei palaisi liikaa.

Jännä huomata miten tuo liekitys samalla poisti kalusteesta vanhan hajun. Näitä ei siis enää tarvitsisi otsonointikoneella käsitellä. Mahdolliset tupajumit paloivat aivan varmasti samalla käsittelyllä.
Edessä on enää päätös haluaako nämä vielä lakata tai käsitellä kaluste-öljyllä. Tuota jälkimmäistä jo toki ostettiin, mutta ehkä vielä pohdin asiaa jonkin aikaa. Öljytyt kalusteet on jatkossakin öljyttävä eikä niissä enää samalla tavalla kalustemaali tulisi pysymään.

Välttämättä mitään muuta käsittelyä puupinta ei edes tarvitse. Nämä jää eteiskalusteeksi, jos kenkiä jonkun pitää istuen asetella jalkaan. Siinä käytössä tulevat kestämään käsittelemättöminäkin.

Saa nähdä mitä löytöjä ja tuunailuja uusivuosi tuo tullessaan.
Sitä ennen Vällylä blogi hiljenee joulun viettoon.

Rauhallista ja tunnelmallista joulua!
Kategoria(t): Antiikkia, Sisustaminen, Tee se itse Avainsana(t): , . Lisää kestolinkki kirjanmerkkeihisi.

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *

This site uses Akismet to reduce spam. Learn how your comment data is processed.