Uusi kalustehankinta työn alle

Eihän meille pitänyt enää muuta kalustetta mahtua.

Ei välttämättä mahdukaan, mutta mitä voi itselleen? En voinut olla tekemättä tarjousta tuosta vanhasta peilipöytäkaunottaresta, joka etsi uutta omistajaa torissa. Pyyntihinta melko sopiva pohtimaan tarvitsisinko sen, onko välttämättömyys, sopisiko se meille? Tyyliltään ainakin vakuutti minut. Mummopiironkini ja tuvankaappi suoranaisesti vaatii lisäämään tuon ”nukkekotimaisen,” siron kalusteen meidän kotiin. Hankit niitä ensin yhden ja sitten toisen. Lopulta et muuta tahdokaan. Yllättäen huomaatkin olevasi lumoutunut niistä niin, että massatuotantokalusteet alkavat näyttää hyvinkin persoonattomilta.

Mitä useammin torissa kävin peilipöytää ihailemassa sitä vakuuttuneemmaksi se minut teki.

Minulla ei ole peilipöytää tai omaa meikkinurkkausta. Talostamme löytyy vain yksi wc tila, jonka kaapistossa kosmetiikkani ja meikkituotteet säilytän sekä kihartimet yms. Viiden hengen taloudessa tuo varattu punainen väri lukossa on kuitenkin arkipäivää.

Jännä miten sitä huomaakin tarvitsevansa jotain, jota ilmankin on vuosikymmenet pärjännyt.

Meille ei toista vessaa varmasti kukaan tule rakentamaan lähiaikoina vaikka tila sille on jo olemassa. Projekti on ilmeisesti haudattu ajatuksissa kaukaisimpiin toteutettaviin projekteihin. Tuo meikki/kampauspöytä on helpompi sekä nopeampi toteuttaa jos haluan paikan, jossa voisin meikata tai hiukset laittaa aina kun haluan, ilman että joku kopistelee jatkuvasti oven takana ja huhuilee, et meneekö vielä kauan?

Eikä minulla yleensä kauaa menekään.

Käsityönä valmistettu, persoonallinen kaluste on myös viehättävä katsella. Toki kauneus on katsojan silmässä ja minusta nuo vanhat käsin tehdyt kalusteet ovat varsin kauniita.

Muutamia niitä on jo meille ehtinyt kerääntyä.

Tämä vinolipasto onkin siinä kunnossa kun se ostohetkellä oli.
Tälle senkille myyjä oli uusinut jo oven nupit. Minun tehtäväkseni jäi uudistaa maalipinta, joka oli naarmuilla.
Kuva ennen muutostyötäni. Kuultolakattu koivu.
Senkkiin tuunailin hieman sisäosiakin. Lisäilin kukkakuosia tapetilla.

Tämänkin piirongin suunnittelijalla on ollut silmää kauneudelle.

Mummopiirongin hioin ja maalasin. Uudet vetimet piti myös hankkia.
Alkuperäisessä asussa. Piirongista puuttuu lukot ja vetimet.

Voisiko kalusteilla olla sielu?
Vähän niin kuin vanhoilla taloillakin?
Minusta voi.

Vaikea selittää mitä tarkoitan, mutta niiden mukana tulee sellaista kodikkuutta, jonka voi tuntea. Enkä tarkoita nyt kummituksia 🙂

Tuvankaappi ennen muutostyötäni. Vanhan hajun poistoon sai tehdä enemmän työtä. Jotta tuvankaapista olisi tullut mummopiirongille kalustepari ostin siihenkin samanlaiset vetimet.

En ole varma onko nyt hankkimani peilipöytä vielä antiikin iässä, mutta ainakin lähellä sitä. Purkaessani lukkoja ja vetimiä irti ovista ja laatikoista, putosi jostain rakosesta markka vuodelta 1959. Eräänlaisia haavekuvia oli ikuistettu oven sisäosiin joita sutaten oli maalilla yritetty peittää.

Kuka rakastaa ketä?

Eräs naisen nimi oli haluttu kirjoittaa useampaa kirjoitustyyliä käyttämällä. Olisikin hauska tietää kuka Elisa on kyseessä?

Sukunimi ja paikkakuntakin oli kyllä kirjoitettu, mutta en niitä tässä sentään paljasta.

Myyntikuvassa peilipöytä vaikutti olevan hyvässä maalissa, vetimet paikoillaan ja suurin piirtein yhteneväiset. Jopa avaimet oli lukkoihin ja ne toimivat.


Tällaista yksilöä tuskin tulee toista vastaan viestin jälkeen ehdin jo hetken toivoa että saisin peilipöydän siinä kunnossa ettei se ehostusta tarvitsisi.
Ei kuitenkaan.

Paikanpäällä lähempi tarkastelu selkeytti kuvaa. Valkoisessa maalissa oli, mutta sävyä ainakin kolmea. Maalattu pensselillä ja telalla. Kuka voi maalata näin upean kalusteen jätskikuviopinnalla?

Sisäosat oli sen näköiset, että pöytä oli ilmeisesti säilönyt piirustustarvikkeita sisäänsä. Kynäjäämiä sekä musteläiskiä laatikoiden pohjalla. Reppana oli kaltoin kohdeltu. Peili on kuitenkin uusittu silikonikiinnityksestä päätellen.

Toisaalta harmittaa nähdä tuollaista. Vanhan kalusteen arvoa on alennettu tai sen todellista arvoa ei ole osattu oikein arvostaa. Se on myös tuunattu hutiloiden. Mielestäni kalusteen maalaus on turhaa jos et tee työtä kunnolla. Tuskin tuolla puusepälläkään on alkujaan ollut ajatuksena nikkaroida kalusteesta isoa kynälaatikkoa, jonka pintoja käytetään paperin korvikkeena.

No nyt se kaunistetaan arvoisekseen. Voin luvata sen. Ensimmäinen työosuus on saatu tehtyä. Parhaiten maalin sai irtoamaan taas kuumailmapuhaltimen ja lastan avulla. Tuo sulaneen maalin haju vain on niin voimakas, että ovi ulos avoinna piti työskennellä. 3M maski ei myöskään kaikkia hajuja suodattanut. Olisi varmasti järkevintä joskus vielä ostaa kunnon hengityssuojain. Nuo höyryt voivat olla varsin vaarallisia hengitellä.

Nyt maalista kaavittu peilipöytä odottaa seuraavaksi hiomista.

Lukot ja vetimet pitää myös puhdistaa maalijämistä. Siinäpä puuhaa seuraaville vapaapäiville.

Tämä projekti valmistuu kevään aikana. Sen nopeampaa aikataulua en sille aseta.

Lopullinen väri tulee ehkä kuitenkin olemaan jotain muuta, kuin valkoista tai mustaa.

Kategoria(t): Antiikkia, Shoppailu, Sisustaminen, Tee se itse Avainsana(t): , , , . Lisää kestolinkki kirjanmerkkeihisi.

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *

This site uses Akismet to reduce spam. Learn how your comment data is processed.