Maalaus inspiraatio palasi

Nuorena tyttönä aloitettu maalausharrastus vei pitkän tauon jälkeen taas mukanaan.

Tuota harrastusta olen kokeillut aloitella uudelleen menneinä vuosina muutamia kertoja. Siihen yksittäistauluun se puuha on kuitenkin aina jäänyt. Metsäneläimet aiheella mm. testailin hankkimiani akryylivärejä. Onneksi nuo maalit sentään ovat säilyneet, tässä kunnon innostusta odotellessa.

Tämä talitintit oksalla-taulu onkin se viimeisin eläinaihe.

Akryylimaalit oli siis jo tullut koekäytettyä, mutta nyt vasta polte tuohon harrastukseen heräsi uudelleen eloon. Talviloma oli ilmeisesti tarpeeksi pitkä, kun kaksi viikkoa sai kotostella. Aika tuottoisa tuo loma lopulta olikin, kun neljä talvimaisemaa sain maalattua. Tallissa oli vielä liian kylmä kalustemaalaukseen. Siellä se peilipöytä odottaa ja senkin aika tulee vielä.

Mitään sen kummempaa talvilomasuunnitelmaa ei ollut. Kotona siis pääsääntöisesti oleilua, vähän koululaisten kuljettamisia koululle tai kotiin ja ulkoilua. Paljon aikaa jäi myös maalaustelineen ääressä istumiseen. Sitä siinä istuessa hurahtaa tunti, kaksi ja kolme helpostikin.

En tiedä miksi aikoinaan kyllästyin maisemamaalaukseen. Sitä ei vain huvittanut enää lasten synnyttyä tehdä. Harrastus toki vaatii sitä aikaa, mitä tuoreella äidillä ei ollut ylimääräistä. Koko maalaustaidon uskoin myös jossain vaiheessa kadottaneeni. Ajattelin aina, että viimeistään eläkeiässä tuota harrastusta sitten ehkä jatkaisin. Oikeastaan nyt ajateltuna yhtään vanhempi ei sovikaan olla. Maalausta tekee tunteja istuen, selän, käsien sekä hartioiden on hyvä olla kunnossa, että kestäisivät epäergonomisia asentoja.

Pakko myöntää, että se maalaustaito ruosteessa olikin. Taulu taululta kuitenkin muistuu eri tekniikat ja värisekoitukset mieleen. Jännä miten sen inspiraation iskiessä hommaa haluaa vaan jatkaa ja jatkaa kunnes kangas on kauttaaltaan täyteen maalattu. Tätä harrastusta olisi vain on ylläpidettävä, jos siinä kerran haluaa kehittyä ja tulla paremmaksi.

Tämänhetkinen aika tuntuu olevan nyt otollinen tälle puuhastelulle. Äitiä tarvitaan toki vielä keittiöön säännöllisesti kokkailemaan, mutta muuten tuo nuoriso tuntuu vetäytyvän, kukin omiin oloihinsa ja huoneisiinsa mm. pelikoneiden ääreen.
Minulla on nyt aikaa omalle harrastukselle, vaikka se olisikin aikaa vievää. Nuorimmaiseen taisin kuitenkin jo ehtiä tartuttaa maalausinnon. Yhdessä ollaan nyt jaettukin meidän ateljee-huone.

Tuo talolaajennuksen yhteydessä tehty olohuoneen jatke, on ollut epäkäytännöllisyytensä vuoksi ja oikeastaan koko aikansa, muuttuvassa käyttötarkoituksessa. Nyt siitä tehtiin ateljee/galleria 🙂

Huoneesta poistettiin mm. puolison vanha perintösoitin (sähköurut). Ompelukonepöytä poistuu varmaan seuraavana, jotta saadaan tila toisellekin maalaustelineelle. Toistaiseksi tyttö haluaa maalata pikkutaulujaan pöytätasolla.


Aika ihana, eikös vain? 🙂

Minut tyttö täysin yllätti lahjoillaan. Pensselityöskentely tuntuu sujuvan luonnostaan.

Miten mukavaa itsestäkin on taas saada jonkinlaisia maalauksia aikaan. Itseluottamus ja usko tuohon onnistumiseenkin palailee pala kerrallaan.

Maalailuharrastus vaatii huoneen, jossa on riittävästi tilaa taiteilulle ja tarvikkeille. Tietysti myös riittävästi sitä omaa rauhaa syventyä tuohon puuhaan. Luonnonvalo on hyvin tärkeässä osassa sekä valaistus yleensä, että värisävyt pysyvät kontrollissa. Huoneen valaisimet eivät toki vielä ole siihen tarpeeseen sopivia.

Onneksi tuossa pikkuhuoneessa on riittävän kokoinen ikkuna. Vanha vinolipasto on saanut nyt toimia maalipöytänä, jossa akryylituubit sekä pensselit pysyvät järjestyksessä. Muutama uusi värisävy löytyy jo pöytäpinnasta. Saatiinpas tuokin kaluste lopulta hyötykäyttöön. Ja siihen jo ilmaantuneet maalipisarat saa piiloon, kun lipaston kannen nostaa ylös 🙂

Tuohon samaiseen huoneeseen asettelin valmiita tauluja esille, säästelemättä seinäpintaa. Kiinnitysruuveja iskin vähän sinne tänne. Kun huoneessa kerran taiteillaan niin saa se ateljeelta näyttääkin.

Kotona onkin jatkossa aina oma pieni näyttely meneillään.

Nuo akryylimaalit ovat onneksi hajuttomia ja vedellä laimennettavia. Kenenkään ei pitäisi siis allergisoitua niistä. Hajut oli aikoinaan aivan toista luokkaa öljyväreillä ja tinnerilaimennoksin tehtäessä, huh huh.

Nuo akryylimaalaukset kuivuvat myös mukavan nopeaan. Taulun työstäminen helpottuu, kun tekee kohtia jotka vaativat tarkkaa pensseliotetta. Kättä voi siis huoletta lepuuttaa maalauksen päällä noita tarkkoja maalauskohtia tehtäessä. Nuo valmiit taulut spraykäsittelen vielä myöhemmin taulufixatiivilla. Se kiinnittää maalin sekä syventää värejä.

Jatkossa, kunhan ehdin niin tallettelen tänne blogiin myös omaa art gallerya, jonne pääset tahtoessasi piipahtamaan suoraan blogin etusivulta.

Kategoria(t): Sisustaminen, Taide, Tee se itse Avainsana(t): , , , , , . Lisää kestolinkki kirjanmerkkeihisi.

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *

This site uses Akismet to reduce spam. Learn how your comment data is processed.