Kesä tuli kotikanalaankin

Lillevillan asukit kuopsuttavat tyytyväisinä multakuoppia uudessa ulkohäkissään. Kovaääninen kaakatus kuuluu varmasti 500m päässä olevaan naapuriinkin, vaikka laumasta se kukko puuttuukin. Ne saattaa välillä mieltään ilmaista tuolla ääntelyllään, kun joku käy munat pesästä tyhjäämässä. Kaakatus kuulostaa silloin siltä, että nyt ottaa kupoliin ja huudan sen koko maailmalle 🙂

Enimmäkseen ovat kuitenkin hiljaisia ja tyytyväisiä kanasia.

Vapuksi valmistunut aitaus toi niille runsaasti liikkumatilaa ja lisää virikkeitä.

Viimekesä kokeiltiin pitää vapaita kanoja. Nopeasti huomattiin, että lauman reviiri laajeni päivä päivältä. Lopulta niiden mielestä oli mukavampaa pyöräyttää munat kuusien alle kuin kanalan pahnapedille. Vielä tänäkin keväänä bongailtiin muutamia kanojen ”pesiä” metsästä joissa kanamunat oli talvikuukaudet säilyneet.

Vapun aikoihin myös yksi kanoista alkoi ylläen oireilla. Dooris, joka oli ollut lauman ”johtaja” alkoi varoa toista jalkaansa. Päivä päivältä jalan toimintakyky heikkeni. Kanahalvaus Marek ilmeisesti oli saanut siitä otteen. Oireista 2 viikkoa, niin kana löytyi lopulta kuolleena. Koko tuona aikana Dooris näytti hyvinvoivalta ja söi. Ainut oire tosin oli, että vasemman jalan toimintakunto oli mennyt kokonaan.

Kuva onkin napattu tuona päivänä, kun jalkavaiva huomattiin.

Olikin tarkoitus päästää tuo kaunis otus kanojen taivaaseen pian vapun jälkeen, mutta takatalvi viivästytti täytääntöönpanoa. Kana ei vaikuttanut kärsivältä siksi voitiin odottaa.

Luonnollinen poislähtö oli toisaalta helpotuskin. Oman lemmikin lopetus ei ole helppo tehtävä. Näihinkin otuksiin kiintyy aivan samoin kuin koiriin ja muihinkin kotieläimiin. Dooris saikin erityiskohtelua viimeisinä elinpäivinään. Se pääsi puutarhaan popsimaan kukkapenkkien kastematoja ja nurmelle päivää paistattelemaan. Muu lauma seurasikin sen paapomista kateellisina aitauksestaan, ymmärtämättöminä miksi heitä ei päästetä mukaan.

Lauma on nyt nelilukuinen, kuten sen alunperin pitikin olla.

Fenix uskaltautui lähikuvaan.

Lillevillan sisäosat on levytetty keltaisella maatilavaneerilla. Lattiassa on poistoventtiili josta pesuvedet saa valuteltua ulos. Noin kolme kottikärryllistä vanhoja pahnoja lapioin pois kanalan lattialta. Sen jälkeen lakaisin purut nurkista ja levitin fairy pesuveden katuharjalla seinäpinnoille ja lattialle. Vedellä huuhtelu ja hetken kuivaus niin sai lisätä puhtaat kutterit lattiaan.

Kanat on hassun pelokkaita otuksia. Vain yksi laumasta uskalsi siivouksen jälkeen heti palata mökkiin. Muut istuivat ulkohäkissä orrella vesisateessa yömyöhälle. Reppanat oli melko surkean näköisiä. Kylmyys varmaan lopulta nöyryytti ne suopumaan sisätiloihin.

Nyt ne vaikuttavat tyytyväisiltä ja onnellisilta kanoilta. Kanamunia tulee 3-4 päivässä.

Vesiastioita on useita, ulkohäkissä ja sisätiloissa. Kauroja saatavilla sekä kanarehua. Joka päivä saavat näin kesä aikaan kasat tuoretta heinää (talveksi varastoin kuivaheinää) ja välillä niitä kotiruan loppuja: keitettyjä perunoita, makaronia ja leipää suurustettuna veteen. Kanamunankuoria pienin myös ruoan mukaan vaikkakin täysrehu jo kalkin sisältääkin.

Kanat ovat mukavia hyötyeläimiä ja suhteellisen helppoja ylläpitää. Luomumunat ovat myös maukkaampia verrattuna kaupan kanamuniin.

Välillä munintataukojakin tulee, mm. silloin, kun ovat sulkasadolla. Hormonivaje vaivaa tuolloin ja kaikki energia meneekin uuden sulkakerroksen kasvatamiseen. Sulat vaihtuvat välillä parikin kertaa vuodessa.

Nyt vain odotellaan sitä säätiedotteissa luvattua helleaaltoa. Muistetaanhan huolehtia myös kotieläinten riittävästä nesteytyksestä 😊

Kategoria(t): Eläimet, kotikanala, Luokittelematon, Tee se itse Avainsana(t): , , , , . Lisää kestolinkki kirjanmerkkeihisi.

2 Responses to Kesä tuli kotikanalaankin

  1. Marika sanoo:

    Kanat jostain syystä pelkäävät uusia puruja – jos esimerkiksi siivotessa käyttää turvetta, niin uusi turve ei pelota lainkaan. Olen aina miettinyt, että mikähän tässä mahtaa olla syynä, mutta en ole ainakaan toistaiseksi keksinyt – siis sen oleellisen asian lisäksi, että puru on vaaleaa ja turve tummaa! 🙂

    Me ollaan meidän tontti (noin 2000) neliötä aidattu ympäriinsä, niin kanat saavat olla vapaana täällä. Meidän neitokaiset ovat hyvin tarkkoja, että pääsee juuri sinne omaan munapesään pyöräyttämään munan – jos ovi on kiinni, niin kova kaakatus käy että ”ovi auki, muna tulloo!” 😀

    • Tiina sanoo:

      Kiitos kommentistasi Marika. Niin se taitaa olla 😊 Itse olen käyttänyt meidän kanalassa vain tuota vaaleaa kutteria. Mietittiin myös viimekesänä tuota aitaamista, mutta kanat pyrähtelee vaan aika korkean aidan ylitse. Niillä oli viime kesänä aidattu alue ja verkon korkeus n.120cm niin pyrähtelivät vaivatta aina sen aidan yli. Nurmi on ilmeisesti vihreämpää aidan toisella puolen 😁 Oisi niin ihana pitää niitä vapaana, mutta tarvitsevat vaan aika korkean aidan. Ainakin meidän kanaset 😊🐓

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *

This site uses Akismet to reduce spam. Learn how your comment data is processed.