Peilipiirongille uutta pintaa

Tämä, niin kuin moni muukin minun kalusteprojekti sai alkunsa Tori.fi:stä.

Peilipiironkihaku toi näytölle ihastuttavan kalusteen. Juuri sen verran koristeellinen ettei mene överiksi, persoonallinen ja ikäänsä nähden suht hyvässä kunnossa. Kiinnostus kohdetta kohtaan vahvistui myös tiedolla, että ovien lukot toimii ja avaimetkin niihin on olemassa.

Alkuperäinen kuva katosi rikkoutuneen puhelimeni myötä. Peilipiironki oli kuitenkin valkoinen tai maalattu valkoisen eri sävyihin. Maalauskäsittely oli tehty pensselillä ja telalla, joka ei mielestäni tehnyt oikeutta tälle persoonalliselle käsityölle. Lipaston sisäosat olivat käsittelemättömät. Ajan saatossa puun luonnollinen väri vain oli hautautunut värikynien ja mustelättien alle. Sitä oli käytetty myös piirustuspohjana. Käyttöjäljistä pystyi päättelemään sen että kalusteen alkuperäinen käyttötarkoitus oli jäänyt unholaan vuosikymmenet sitten. Vaikka myyjä painotti kalusteen arvoa ei se mielestäni ollut sitä saanut osakseen.

Käynti ostokohteessa valotti myös ehostuksen jälkeä. Se ei ollut niin hyvässä kunnossa kuin myynti-ilmoitus oli antanut ymmärtää. Jos päätyisin kantamaan kalusteen autoon pitäisi tuolle huonekalulle tehdä ensin täydellinen käsittely, joka saattaisi olla työläs sekä aikaa vievä. Puhdistus, maalinpoisto, hionta, otsonointi, pohjamaalaus sekä pintakäsittely. Lukot ja helat piti myös puhdistaa maalinpoistoaineessa metalliharjalla. Hinnan sai sovittua sen verran alemmaksi, että lipasto lähti mukaan ja sitä ehostelin pitkin kulunutta talvikautta. Puhdistusoperaatiosta löytyy aiemmin tehtyä artikkelia josta näkee mm. mitä vanha maalipinta kätki alleen. Kurkkaa http://www.valiniemi.com/blogi/?p=2837

Hiottuna lipasto odotteli sitten pidempään uutta motivaatiota sekä lämmintä säätä. Tallissa maalauksen mahdollistaminen onnistuukin vasta pakkasten ohituttua.

Projekti valmistui lopulta kesään mennessä. Tähän tarvitsi oikeastaan ostaa vain tuon pintamaalin. Kaikki muu löytyi omasta varastosta, jotka olivat jäämiä muista kalusteprojekteista.

Tiesin oikeastaan heti ettei värisävy voi olla rakastamani kalusteväri musta. Eikä se voinut olla tavanomainen valkoinen joka latistaisi kalusteen ulkonäköä. Sen persoonallinen malli tarvitsisi loppusilaukseen väriä jossa olisi sopivasti lämpöä sekä kodikkuutta. Siitä tulisi myös tuohon huonetilaan se väripilkku jota tila tarvitsee.

Vaikka vihreään sävyyn lopulta varmana päädyin, piti kaupan värikoodiläpysköjä jonkin aikaa käsissä pyöritellä. Sävyjä oli niin monta. Joskus olen kuullut maalisävyn valinnan ohjeistukseen sellaisen ohjenuoran, että valitsemistaan top 3 sävyistä kannattaa päätyä lähes aina siihen vaaleimpaan vaihtoehtoon. Onneksi taas tein niin.

Kaluste on nyt meidän yläkerran aulassa. Käyttötarkoitus se alkuperäinen kampaus/meikkipöytä. Siihen sopiva tuoli saattaisi olla seuraava projektini, mutta tällähetkellä sen metsästys ei ole ajankohtaista. Aikani kuluu canvaspohjia väritellessä.

Käväisehän Vällylän etusivulla olevassa taidegalleriassani. Sinne tallettelen töitäni jotka ovat myös ostettavissa.

🌻

Kategoria(t): Antiikkia, Sisustaminen, Tee se itse Avainsana(t): , , . Lisää kestolinkki kirjanmerkkeihisi.

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *

This site uses Akismet to reduce spam. Learn how your comment data is processed.