Uutta pintaa

Keskeneräisten viimeistelyä ja käytettyjen uudistamista sekä vähän ulkohommiakin. Niistä on viime vapaat tehty.

Pienten muutostöiden valmistuminen innostaa jatkamaan ja lopulta sitä huomaa tuhraavansa uutta pintaa kalusteista seuraavaan.

Kuva ennen muutosta

Kotiutin meille kaksi siskoni vanhaa jakkaraa, joita oli käytetty viimevuodet huonekasvien alustoina. Kosteus oli tehnyt värimuutokset pintaan ja lakkaus hilseillyt osin pois.

Näille en halunnut entisenlaista kiiltävää pintaa. Kromijaloissa sitä olisi aivan tarpeeksi. Sensijaan sopivasti särmää ja lämmintä sävyä lähdin tavoittelemaan.

Hioin käsin, koska akkukoneesta oli paperit päässyt loppumaan. Meiltä on kauppaan sen verran matkaa, etten näin pienen työn vuoksi sinne kehdannut lähteä. Kun lakka lopulta lähti pinnasta, tein sitä ”särmää” istuimien pintaan metalliharjalla.

Vaha toikin naarmut esiin aivan kuten halusinkin.

Värisävy näytti lopulta niin kivalta, että muutama pannunalunenkin sai muuntautua samanväriseksi.

Ja eteisen kaksi talonpoikaistuolia…

Näiden tuolien kohdalla sävy jäi vähän liian tummaksi, kun unohdin niiden kohdalla käsittelyn viimeistelyn. 2 tunnin kuluttua pinnat jotka on pensselöity, pitäisi kuivalla liinalla kiillottaa. Ylijäämävaha pyyhkiytyy näin samalla pois.

Miten tuon sitten mahdoin unohtaa… Päätin ehtiä vielä ulkohommiin ja unohduinkin sitten istutushommiin.

Vanhempani muutettua pienempään vuokrahuoneistoon sain tehtäväksi uudistaa heidän uuden terassialueen kukkapenkin. Vanhat kuunliljat oli selvästikin vapaan kasvatuksen tulosta ja ne olikin vallanneet juurakoilleen koko kukkapenkiksi varatun alan. Valtavat, yhteenkasvaneet mättäät piti jakaa uusiin pistokkaisiin ja loppukasvit sain istuttaa meidän puutarhaan. Niillä reunustin kanalaan johtavan polun. Nyt sormet ristiin, että ehtivät juurtua ennen talvea.

Tykkään kyllä tästä tuolin tummanruskeasta sävystä. Wanha radio ei näytä enää niin yksinäiseltä, kun sai samansävyisen kalusteen viereensä. Mustan ja ruskean väriliitto vain toimii mielestäni mahdottoman hyvin.

Vahailun jälkeen kellarin käsittelemätön koivu vaneripintainen ovi alkoi näyttää kovin keskeneräiseltä. Niimpä keittiön väriteema sai luvan jatkua.

Kevyesti hioin oven ja sen pinnan ruiskumaalasin. Keittiökalustemaalia oli jäänyt juuri sopivasti tämän käsittelyyn. Oven puunsyyt erottuu edelleen. Tuo valkoinen ovenkahva vaihtuu heti kunhan sopiva jostain tulee vastaan.

Kellarinovi tuo itselleni mieleen ”tonttuoven” , mutta jättiversiona. Jouluksi vaan kranssia oveen ja muita somisteita. Halloween toki on tulossa ensin. Yhtälailla tuolloin ovi olisi helppo somistella kammotusoveksi 😁

Kategoria(t): Puutarha, Sisustaminen, Tee se itse Avainsana(t): , , , , . Lisää kestolinkki kirjanmerkkeihisi.

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *

This site uses Akismet to reduce spam. Learn how your comment data is processed.