Pieni ekoteko

Jonkin aikaa sitten iltapäivälehti uutisoi yhden somejulkkiksen ekoteosta. Hän oli uudistanut itse maalaten vanhan kaapin. Kaunis kaappi olikin. Tuon artikkelin jälkeen sitä tuli ajatelleeksi hetken myös omaa kulutusta. Itseasiassa hetken pohdinnan tuloksena sitä melkein ihmettelee miten asian laita on. Mähän olen yllättävänkin ekologinen aatteiltani ja valinnoiltani tällä hetkellä! Missä välissä elämää ajatukset ja teot muutuivat oman kulutuksen myötä?

Vielä 10 vuotta sitten sulloin kaikki roskat samaan roskapussiin enkä kuljettanut lajittelupisteisiin kartonkeja, lehtiä, lasitavaraa tai mitään muutakaan. Helppo vedota siihen, että asuu maalla. Etappi laskuttaa kuitenkin kierrätysmaksun laskun yhteydessä ja nehän ne lajitteleekin lopulta roskat. En toki enää ajattele noin. Vanhetessa sitä ilmeisesti vähän myös viisastuu.

Kyllähän täälläkin omat kierrätyspisteet on ollut jo vuosia. En tiedä missä vaiheessa omat valinnat muutuivat niin rajusti, että nykyään lajittelu käy luonnostaan sitä sen enempää miettimättä. Harmittaa myös sellainen asia miten muovia ei pysty lajittelemaan. Sille ei löydy lajittelupisteeltä omaa konttia ollenkaan. Kaupasta ruokatarvikkeet kulkeutuu kotiin kestokasseissa (tästä muutoksesta se ajatus lajitteluunkin tais lähteä). Mikään mahdoton shoppailija en koskaan ole ollut, ostan vain tarpeeseen. Nykyään mietin myös pidempään ennenkuin ostan, yleensäkin mitään. Tarvitsenko oikeasti? Ja onko ostoksesta hyötyä pidempään?

Noita vanhoja kalusteita olen maalaillut ja uudistanut jo muutamia vuosia. Omaan käyttöön teen ja luonnonvaroja säästyy ostamalla käytettyä. Maalihankintoja tehdään vasta, kun vanhat on varastohyllyiltä hyödynnetty.

Niin nytkin.

Viime kirpparikierroksesta oli päässyt vierähtämään aikaa ainakin puolisen vuotta. Yhtenä perjantaina sitten siskoni kanssa, pyörähdettiin muutamilla Seinäjoen kirppareilla. Lakeuden shoppiksella silmiini osui tämä tuolivanhus. Se olikin ainut ostos, jonka tuona päivänä tein. Mä en nytkään hoksannut ottaa kuvaa ennen kuin aloin tätä työstämään. Tuoli ei ollut antiikkia, mutta malliltaan viehätti ja tukevaltakin vaikutti. Tuon tuolin hioin lähes maalittomaksi. Siitähän ei sitten kuvaa olekaan.

Värisävyn sekoitin mustasta ja valkoisesta. Tarkoitus oli tehdä piironkiin sopiva tuoli ja vihreäksi maalata. Kympin tuoliin en halunnut uutta maalipurkkia investoida, kun omasta takaakin maalia oli. Väri vain oli jotain muuta. Meidän kodissa ei tiettyä värikoodia noudateta niin miksipä ei tuoli voisi olla harmaa? Harmaata löytyy nykyisen makkarin lattiasta ja seinistä. Huone on esikoisen entinen ja odottaakin tapetointi inspiraatiota.

Noista tekstitapeteista pitää päästä eroon!

Tuolin pohjassa oli kannakkeet. Yhden ruuvinkohdan piti vaihtaa ”hengettömän” tilalle. Jalan ja istuinosan irvistelyn sai loppumaan sillä, että kumivasaralla naputtelin liitoskohdan kiinni. Ruuvien kiristys akkukoneella viimeisteli pysyvän sauman.

Eräänlainen ekoteko siis tämäkin ostos ja uudistus oli.

Kategoria(t): Shoppailu, Sisustaminen, Tee se itse Avainsana(t): , , , . Lisää kestolinkki kirjanmerkkeihisi.

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *

This site uses Akismet to reduce spam. Learn how your comment data is processed.