Lipaston värin vaihto ja uusia työkaluja

Kalusteiden maalaus on yksi harrastuksistani. Hassua miten huonekalujen kunnostus voi olla niin mielekästä, että sitä haluaa edetä vaan projektista toiseen, yhä uudestaan. Joka kerralla se on yhtä antoisaa. Vaikka hiomakoneella pinnat käsittelenkin, ei työ käden käänteessä käy. Useampi tunti ja päivä kuluu, että kaluste on lopulta siinä pisteessä, että sitä voi alkaa pintakäsittelemään. Hyvinkin pölyistä ja aikaa vievää puuhaa on tuo pohjatöiden teko. Lopputulos sitten palkitsee, kun on jaksanut ahkeroida.

Enimmäkseen omia kalusteita käsitelleenä olen muutamat kalusteprojektit tehnyt vanhemmilleni ja anopilleni. Tämä lipasto tuli värin vaihtoon veljeltäni. Eli perhepiirissä pysytellään nytkin.

Uudet perhekuviot ja uusi kodin värimaailma. Sinne ei ollut sijaa ruskealla lipastolla.

Onnekseni huomasin, että lipasto oli kasattu niin, että se oli helppo purkaa osiin. Ilman liimaa toisin sanoen. Se oli alun perin petsattu hyvin tummanruskeaksi. Koristekaiverrukset ovissa oli jätetty hämmentävän karheiksi. Noihin uriin ei ollut asiaa hiomakoneella. Ne hioin käsin ja sen myötä karheuskin poistui.

Lipaston kannen sekä etuosat hioin lähes petsittömäksi. Umpipuu mahdollisti sen. Halusin sillä taata, että lopputulos olisi varmasti valkoinen. Ruskea väri istui melko lujassa. Vähän kuin purkka tukassa 😅

Uskomatonta kyllä, mutta sain Ryobistani taas laakerit hajoamaan! En tiedä mitä teen väärin? Vai, olisiko hiomakone tarkoitettu vain pieniin hiontahommiin? No takuuseen meni. Kestihän se puolivuotta. Edellisen hiomakoneen rikoin, kun uudistin vanhempieni Acaziakalusteita.

Tuon Ryobin pyhitänkin vastaisuudessa pikkuhommiin. Tilattiin nimittäin hiomakone, jonka pitäisi kestää ahkerampaakin käyttöä.

Uusi kone vaikuttaa sopivalta käteen ja on tosi hiljainen. Tällä hion seuraavat projektini.

Työn alla olleen lipaston hioin kuitenkin loppuun vaihtotakuuseen menneellä Ryobilla.

Tuo tumma petsi on kyllä yllättävän työläs peittää. Jo ensimmäinen pohjamaalikerros riitti houkuttelemaan jäljelle jääneen petsin esiin vesivärin tavoin. Toisin sanoen petsi likoaa maalin läpi. Ensin harsokerros, jonka jälkeen peittävä kerros. Kuivaukset tietysti välissä. Litra pohjamaalia riitti lopulta pitämään aisoissa, tuon maalin läpi puskevan punertavan.

Maalauksien välissä kuivattelin kalusteosia hallilämmittimellä. Ilman sitä maalin kuivumista pitäisi odotella päiväkausia.

Maalaan paineilmaruiskulla. Sen käytön perusteet olen omaksunut puolisoltani. Toki aika usein saan myös kritiikkiä siitä, etten kovin kuuliainen oppilas ole ollut. Jotkut tietyt asiat jää aika usein testaamatta ennen maalausta, esim. toimiiko ruisku, onko varmasti kaikki valot päällä. Mä olen vähän hätäinen ehkä ja haluan vain saada homman hoidettua nopeasti pois alta. Sitten se kostautuu.. ruiskuun on saattanut jäädä viimemaalauksesta maalijämiä ja homma ei etenekään. Lähes joka kerralla mulla onkin ollut ongelmaa tuon vanhan ruiskun kanssa.

Nyt sitten päätettiin tilata uusi maaliruisku, ettei tarvitse enää vanhan kanssa takuta.

Malttaakohan tuota kaunokaista maaliin sotkea. Toivottavaa on tietysti, että jatkossa taistelut maaliruiskun toimivuudessa on historiaa.

No millainen lipastosta sitten tuli?

Siitä tuli valkoinen, niin sisältä kuin ulkopuoleltakin ja lopputulos oli ilmeisen tykätty. Jännä miten muutostyötä tekee toiselle paljon kriittisimmin silmin. Virheitä ei saa tulla ja sen maalipinnan pitää olla oikeasti täysin tasainen.

Kiitokset Jarmolle kuvista. Toivotaan kalusteelle pitkää käyttöikää.

Lipastoon kului litra pohjamaalia ja 2 litraa kalustemaalia. Kiiltoisuusluokka: puolikiiltävä.

Laulumaan lipasto sai kasvojenkohotuksen.

Näin tuli taas yksi kiva projekti loppuun taputeltua.

Kategoria(t): Huonekalujen kunnostaminen, Tee se itse Avainsana(t): , , . Lisää kestolinkki kirjanmerkkeihisi.

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *

This site uses Akismet to reduce spam. Learn how your comment data is processed.