Talvipäivä kotikanalassa

Lunta putoo, lunta putoo, pilvi talvisukkaa kutoo…

Sitä on sitten saatu kunnon talvi, ilmeisestikin koko suomeen.

Välillä kipakkaakin pakkasta on ollut, mutta meidän Lillevillassa pieni kanalauma tarkenee, pakkaslukemasta riippumatta.

Lämpöä ylläpitää kaksi pakkasvahtia, joita ei ole tarvinnnut säätää millään tasolla tänä talvena. Oikeastaan, tarkemmin katsottuna, ovenpuoleinen (kuva1.) lämmitin onkin täysin minimissä. Lämpöä kuitenkin riittää.

Kertauksena, jos eksyit artikkeliini ensimmäisen kerran, niin kanala on ollut alkujaan leikkimökki. Lämmöneristeenä finnfoam. Mökin alle on myös jälkiasennettu styroxlevyjä. Ihan vain sillä, kun mökki on irti maasta ja pakkastuuli pääsee lattian alle puhaltamaan.

Ulkotarhoihin johtavat luukut on pitänyt sulkea talveksi.

Tuolla ei ole kanoille mitään tongittavaa. On kylmää ja niiden silmille ehkä liian valoisaakin.

Ne hassut pelkäävät puhtaita sahanpurujakin.

Tuosta kuvakulmasta näkee selvemmin, että on melkoinen tuuletusrako alla.

Vaikka Lillevilla on kevythirsirskennus, ei se kovin vakkaa tekoa ole. Puumateriaali ei ole paljoa lautaa paksumpaa.

Ilmanvaihtoräppänä näkyy harjaosassa. Hyvä ilmanvaihto on erityisen tärkeää pienessä mökissä.

Meidän mökissä se toimii. Kutterit pysyy kuivana, eikä kosteuden kanssa tule ongelmia. Kun kutteri pysyy kuivana ei tule hajuhaittoja niiden jätöksistäkään. Korvausilmaa vuotaa juuri sopivasti suljetuista ulkotarhaluukuista ja oven raoista.

Valaistus on säädetty ajastimella niin, että yöksi sammuu ja aamuvarhaisella syttyy. Näin kanoilla säilyy vuorokausirytmi ja ne tajuavat mennä pimeän tullen nukkumaan.

Kaamosaikaan, kun enimmäkseen on ulkona pimeää, onkin lamppu tärkeässä osassa rytmittämässä yötä ja päivää.

Lillevillassa on kyllä kaksi ikkunaakin. Kanat kuitenkin pöllyyttävät lattiakuttereita niin, että pöly peittää näkyvyyden.

Vesiastiaa täytyykin pitää silmällä ettei pääse tukkiutumaan, kun kanat innostuvat kuivapesemään itseään.

Orren takana oleva seinä paljastaa, ettei kanan kakka ole aina kiinteää. Oikeastaan, ikinähän se ei olekaan. Kanat eivät pisaa erikseen, vaan päästävät virtsan ulosteen mukana. Niillä on ns. yhteissuoli, josta putkahtaa ulos niin yhdistetty ruuansulatusjäte kuin munatkin.

Kotikanalan asukkaita on tällä hetkellä 4.

Neljäs vuosikin menossa, näin siipikarjatilallisena 😁

Roxy, Matrix, Valerie ja Fenix.

Kovin ahkeria munijoita nämä kotkottajat eivät enää ole. Munia tuleekin enää satunnaisesti. Vuoroin ovat sulkasadolla ja munintatauolla. Ikävuosia näilläkin 4, eli tuotteliaimmat ikävuodet taitaa olla takanapäin.

Jännän värisiä nuo munat ovat kuoreltaan edelleen. Vihertävistä lähes valkoiseen sävyyn.

Kuivaheinää ostan välillä kaupasta. Tarjolla on automaatista vettä, munintarehua, kauroja ja kalkkia. Joka toinen päivä vien ruuantähteitä. Suurustan teen veteen, jonne sotken sekaisin leipää sekä ruuantähteitä.

Ajatuksena on ensi kesänä hankkia mökkiin 2-3 nuorikkoa lisää, niin lauma olisi taas alkuperäislukuinen.

Kategoria(t): Eläimet, Kotikanala Avainsana(t): , . Lisää kestolinkki kirjanmerkkeihisi.

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *

This site uses Akismet to reduce spam. Learn how your comment data is processed.