Perennojen suursiivous

Nyt se vihdoin on valmis. Useampana päivänä helteestä huolimatta, urakoitiin villiintyneet istutukset selkeämpiin kokonaisuuksiin. Penkeissä on ollut paljon samoja ja liikaa kaikkea sikin sokin.

Joskus vielä minusta oli järkevää istuttaa sekapenkkejä sen enempää pohtimatta, viihtyykö kasvi kyseisessä paikassa tai onko se helposti kasvualaa valtaava. Ajattelin myös, että on vähemmän perattavaa. Lopputulos vuohenputki-rikkaruohon kanssa ”muhjua” niin kuin puolisoni sitä kuvaili 😄

Sama näkymä ennen. Toki tämä perennapenkki oli alkujaankin selkein. Paljon siitä kuitenkin jouti siirtääkin.

Entinen uima-altaan paikka on reunustettu nyt perennapenkein. Uutta multaa ja mikä parasta, vuohenputkea ei ole!

Kukkaset ovat nyt omissa ryhmissään, kaikki samaa lajiketta olevat vierekkäin.

Toisaalta, vaikka nyt on ollut järkyttävän kuuma tällaiseen työhön on siitä ollut hyötyäkin. Maa on niin kuivaa, että multa pölisee. Se helpottaa kasvien siirrossa, kun irtomaa lähtee juuristosta irti ravistelemalla. Multa on kuivana myös paljon kevyempää käsitellä.

Tältä pihatarha näytti ennen. Ei mitään logiikkaa.

Nyt tästäkin ruususta pääsin eroon. Kuvasta saa kyllä selville miltä muhju näyttää. Kaikki on kasvanut kiinni toisiinsa ja vähän yli.

Lopputulos on paljon kevyempi katsellakin.

Lähes kaikki kaivettiin ylös. Päätin, että köynnökset ja vuorenkilvet saavat tässä penkissä isomman jalansijan.

Vuorenkilvet vaativat nyt vain kastelua piristyäkseen. Puolisolle tärkeä katajakaan ei ole enää piilossa.

Kukkapenkki pieneni tarkoituksella jonkin verran.

Paikoilleen jäivät kyllä myös köynnösportin juureen pionit, jotka tänä kesänä vasta aloittelivat kukintaa.

Pelastin myös maksaruohon rikkaruohon seasta.

Perkaaminen on taas jatkossa paljon helpompaa ja ”toivomuskaivokin” näkyy taas 😊

Paarmoja pitää välillä päästä pakoon riippukeinuun, harsoverhon alle. Sen vuoksi putarharyhmä siirtyi ensimmäistä kertaa terassin pohjoispuolelle, jonne ilta-aurinko paistaa. Nämä kaksi kuvaa on otettu aamu-auringon paistaessa.

Eilen piti käydä vielä Biltemassa varjo-ostoksilla.

Nyt kun perennat ovat paikkansa löytäneet, niin jossain vaiheessa, on suunnitteilla vielä uusi alue rajata. Vaikka reunuskivillä.

Muutokseen olen kyllä hyvin tyytyväinen. Onneksi tämä tehtiin. Kiitos puolisolleni, jonka kritiikki entistä näkymää kohtaan vauhditti työn aloitusta. Tai oikeastaan sai sen aikaan 😁

Nyt on muuten kohta käsillä aika, jolloin kypsät mustikat odottavat metsissä poimijaa. Aivan samoihin lukemiin viimevuoden kanssa nyt ei päästä (yli 60 ämpäriä perattua mustikkaa). Sitä kerättiin koko loman aika. Nyt marjastetaan työn ohessa vain vapaapäivinä.

Eka ämpäri myyty. Sitä poimiessa oli kuitenkin todettava, että olen etuajassa. Sesonki alkaa meillä mahdollisesti kunnolla vasta viikon päästä. Sen verran raakaa marjaa oli vielä metsissä. Kuivuus näkyi myös sadon vähyytenä. Marjaa tulee vähemmän ja on pienempää, kuin viimevuonna.

Pari litraa jäi omaankin herkutteluun. On se vain niin herkullista tuo metsien sininen kulta 💙

Kategoria(t): Istutukset, Puutarha, Tee se itse Avainsana(t): , , , . Lisää kestolinkki kirjanmerkkeihisi.

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *

This site uses Akismet to reduce spam. Learn how your comment data is processed.