Syvälle sydämeen sattuu

Perjantaina ei vielä tiedetty, mitä tuleva yö tuo tullessaan. Olin varannut klinikalle sterilointiajan meidän 2-vuotiaalle Nalalle.

Päädyin sen jossain vaiheessa kuitenkin vaihtamaan, kunnanlääkärin praktiikalle. Nyt sitä vain itkee, kun tapahtui pahin ja kaikki meni pieleen. Rakas lemmikkimme ei koskaan herännyt nukutuksesta.

Mulle tuli heti alkuun paha aavistus paikasta jonne rakas saateltiin, varsinkin silloin kun Nala esilääkittiin. Nala vinkui ja oli pelokas. Aivan kuin olisi aavistellut, ettei reissu tiedä hyvää. Musta tuntuu niin pahalta näin jälkeenpäin ajatella, miten siliteltiin tietämättämme viimehetkiä hereillä olevaa ystäväämme. Rauhoiteltiin sanoin, ettei ole mitään hätää.

Suuri hätä kuitenkin oli.

Leikkauksen piti olla rutiinitoimenpide. Niitä paljon tehdään, joten eiköhän se olisi leikkaus vaan ja kotiin toipumaan.

Nala haettiin tunnin kuluttua leikkauksesta. Oli täydessä unessa, silmät pyörähtäneenä ylösalaisin. Pelästyin kyllä sitä näkyä ja koiramme reagoimattomuutta. Sai antibioottipiikin ja paareilla siirrettiin autoon. Leikkaavalla lääkärillä oli huono ulosanti, itse piti kysellä onko odotettavissa pahoinvointia, kun herää. Vastaus vain ei, se vaan herää. Saattaa useamman tunnin nukkua. Sen enempää ohjeita saaneena alkoi meidän matka kotiin.

Ei ollut tietoa, että usein tai yleensä leikkauksen jälkeen pistettäisiin vastalääke nukutukselle. Herätepiikkiä ei kuitenkaan koskaan saanut.

Apteekista noudettiin vielä ennen kotiin paluuta antibioottikuuri.

Kun päästiin kotiin, Nala siirrettiin kylpyhuoneen lattialle, paksujen peittojen päälle. Lattialämmitys pitäisi toipilaan myös lämpimänä. Odotettiin tunti ja kaksi, useampi. Silittelyä ja tarkkailua. Mua alkoi tosissaan huolettamaan neljännen tunnin kohdalla ja soitin päivystävälle lääkärille. Mieltä rauhoitti, kun sanottiin narkoosin kestävän pisimmillään jopa 12h. Palattiin tarkkailemaan toipilasta ja yritettiin jopa herätellä, ei reagoinut. Raajat velttona hengitteli syvään. Kynsien leikkuuseen reagoi vähän, samoin silittelyyn silmäluomet välillä räpsyi, mutta silmissä pysyi sama tyhjä katse tunnista toiseen. Hengitys muuttui koskettaessa, aivan kuin olisi tiedostanut meidät ja hiukan innostunut, yrittäen ehkä herätä. Soitimpa evidensiaankin, josta yhtä lailla sanottiin, että unta nyt tulee riittämään jos herätepiikkiä ei ollut saanut. 7h leikkauksesta alkoi säpsyilemään. Raajoihin tuli lihasnykäyksiä. Ajateltiin liittyvän heräämiseen. Todellisuudessa rakas koiramme teki tietämättämme kuolemaa.

Puolen tunnin kuluttua siitä Nala ei enää hengittänyt. Lapset oli nukkumassa. Puoliso aloitti heti elvytyksen, Nala oli vielä lämmin. Itsekin yritin osallistua, mutta paniikki iski niin lujasti päälle, kun tunsin miten kylmä kuono oli samoin raajat. Nalaa ei enää olisi. Rakas lemmikkimme oli poissa. Tilalla tuska sydämessä ja samalla niin tyhjä olo.

Kaikki oli tapahtunut niin odottamatta. Leikkaus tehtiin, että lemmikkimme voisi elää mahdollisimman pitkän ja terveen elämän. Meidän aikaisempi koira kuitenkin kuoli leikkaamattomana, joka johti märkäkohtuun. Tulehdus oli niin paha, että jouduimme valitsemaan eutanasian. Tuota kohtaloa ei haluttu Nalalle. Nala menehtyi nyt kuitenkin leikattuna. Joko leikkauksen jälkeiseen komplikaatioon tai lääkkeiden aiheuttamaan kuolemaan.

Elämä ei ole reilua!

Vuoroin kiukkua, vihaa ja katumusta tuota kaikkea tunnetta on suunnattoman surun keskellä.

Meille täydellinen ja niin lempeä ❤

Kuka olisi ikinä uskonut mitä viikonloppu tuo tullessaan. Vuorokaudet täynnä itkua ja surua. Tuota rakasta, leikkisää lemmikkiä, ei enää olisi. Väsymätön lenkkikaveri on poissa.

Nalalla oli hyvä elämä. Se oli onnellinen ja rakastava koira. Kummallista kyllä miten menetys nostaa kaikki omat teot negatiivisena mieleen. Torumiset tai hoputtamiset. Miksi silloinkin kiukkusin pienestä asiasta? Miksi kiire aiheuttaa äksyilyä, jota välillä puretaan myös lemmikkiimme? Kaveriin, joka pyyteettömästi rakastaa ja torumisen jälkeenkin tulee kättäsi tai poskeasi nuolemaan.

Antaisin mitä vaan, että Nalan saisin takaisin. Kaupankäynti yläkerran kanssa kuuluu myös suruun.

puolukanvarpukranssia askartelin tänään, kun piti metsään päästä rauhoittumaan. Nytkin syksy vei lemmikkimme. Demikin nukkui pois samoihin aikoihin vain pari vuotta takaperin. En voi iloita väriloistosta, jota luonto nyt tarjoaa. Sen sijaan lenkki metsässä tuo vähän lohtua. Nyt kaikki rakkaus ja huolenpito kohdennetaan meidän jäljellä oleviin lemmikkeihin.

Nala toimitetaan ruokavirastolle avaukseen. Huominen soitto selventää aikataulun. Toivottavasti nyyttimme saamme huomenna eteenpäin, nyt nukkuu ikiunta kellarissa peittoonsa käärittynä. Avaus ei tuo koiraamme takaisin. Haluan vain syyn selville ja sen myötä mielerauhan.

Kiitollisena kaikesta yhteisestä ajasta, joka jäi liian lyhyeksi. Kiitos Nala rakkaudestasi, että olit juuri sellainen, meille niin täydellinen.

💔

Kategoria(t): Tee se itse. Lisää kestolinkki kirjanmerkkeihisi.

2 Responses to Syvälle sydämeen sattuu

  1. Outi sanoo:

    Otan osaa syvään suruunne. Todella ikävä kohtalo on Nalalla, ei tuollaista kenellekään pitäisi tapahtua. Mutta kuten sanoit, elämä ei ole reilua. Lohduttavia sanoja on vaikea löytää, koettakaa jaksaa.

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *

This site uses Akismet to reduce spam. Learn how your comment data is processed.