Torkkupeiton kokoamista

Sain äidiltäni tehtäväksi koota yhteen hänen kutomansa neuloskaitaleet.

Äitini aloitti torkkupeiton kutomisen muistaakseni vuoden alusta. Tuolloin hän ei vielä tiennyt mitä terveydellisiä haasteita kevät tuo tullessaan. Rinnassaan oli tuntenut jotain outoa jo pidemmän aikaa. Säryn lisääntyessä alkoi vasta huolestumaan. Kaikki sisarukset kyllä vuorollaan yritti patistaa lääkärissä käyntiin. Aina vastaus oli kyllä minä menen, sitten kun… Asian hoitaminen vaan olikin helpompaa suunnitella, kuin toteuttaa. Lopulta uskoi veljeäni ja diagnoosi mammografian ja ultran jälkeen oli ennakkon pelätty, pahanlaatuinen.

Diagnoosi oli kaikille kuitenkin shokki ja pelko suunnaton siitä jaksaako iäkäs äitini hoidot. Edessä oli leikkaus, lääkinnälliset hoidot ja lopulta sädehoidot.

Syöpä koskettaa koko perhettä, ei vain sairastunutta. Sairaus konkretisoitui heti ensimmäisten soluhoitojen jälkeen, kun hiukset lähtivät tuppoina äitini päästä ja pahoinvointi otti merkittävän jalansijan päivittäiseen oloon. Minun tehtäväkseni jäi ajella tukka sentin mittaan. Paljon auttoi oman ajatuksien käsittelyyn tuo äidin asennoituminen hoitoon. Olikin enimmäkseen positiivisin mielin. Toki kevät ja kesä oli yhtä tunteiden vuoristorataa, hoitojen vaikuttaessa fyysiseen kuntoon negatiivisesti. Oli myös hetkiä jolloin pohti hoitojen keskeyttämistä. Välillä kuitenkin oli hyviä pitkiäkin jaksoja, jolloin hän innostui uudelleen kudontaa jatkamaan.

Neljä tilkkutäkin kaltaista neuloskaistaletta valmistuikin. Niiden yhteen liittäminen uskottiin minun tehtäväkseni, koska joskus olen tilkkutäkin virkkaillut kasaan ja se oli äitiäni miellyttänyt.

Tämän tein mielelläni vaikka en niin käsityöihminen olekaan.

Neulekaistaleet neuloin yhteen käyttäen paljon noita päättelylankoja. Vuorotellen oikealta ja vasemmalta läpi vieden neulaa noista reunasilmukoista.

Kun peitto oli yhtenäinen ja päätelty virkkasin yhtymäkohtaan ketjusilmukkaa. Lankaa kuljetetaan tuossa työn alla niin, että nurjalle puolelle tulee katkoviivaa ja päällyosaan ketjusilmukkaa.

Yövuoron hiljaisina hetkinä virkkasin kiinteällä silmukalla ensin reunat ja jatkoin pylväällä vielä pari kierrosta. Lopulta virkkasin reunapitsin (piilosilmukka, kiinteäsilmukka, 2 pylvästä, kiinteäsilmukka ja piilosilmukka). Välillä jätin pari silmukkaa nostamatta, ettei reunasta tulisi liian aaltoileva.

Reunapitsiin käytin moniväristä 7-veljestä lankaa. Siitä tulikin mielestäni hauskan värinen viimeistely.

Värikästä retroa, jossa pinkkikohdat tekevät tästä lopputuloksesta erityisen, muistuttaen roosanauhan väritystä.

Vaikka syöpähoitojen välinen aika ei niin iloista aikaa ollutkaan, ei se lopputuloksessa näy. Tilkkujen värikirjo on enemmän valoisan puolella.

💜

Kategoria(t): Käsityöt, Tee se itse Avainsana(t): , , , . Lisää kestolinkki kirjanmerkkeihisi.

2 Responses to Torkkupeiton kokoamista

  1. Olipa koskettava päivitys elämästä ja sen yllätyksellisyydestä.
    Tunsin siinä jotakin niin tuttua edesmenneen anopin osalta.
    Tuttua ja raastavaa.
    Ja tuo peitto kuin elämän helminauha.
    Erivärisinä soljuvat päivät ohitse. Ja nuo ketjusilmukat olivat kuin pieniä sydämiä peräkkäin. Sopivat täydellisesti tuohon kohtaan.

    Voimia teille molemmille toistenne rinnalla! <3

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *

This site uses Akismet to reduce spam. Learn how your comment data is processed.