Täällä ollaan elelty ns. vauvakuplassa viimeiset viikot. 22.12. Perheemme kasvoi yhdellä valloittavalla jäsenellä. Tuo energiapakkaus sitoo meidät koulutustehtävään melko tiivisti tämän kuluvan vuoden.
Viimevuosi kokonaisuudessaan koetteli erinäisin haastein ja kokemuksin. Aivan lähipiiriäni erityisesti terveydellisesti. Suunnaton määrä surua ja huolta piti arki välillä sisällään. Elämä koulii ja koettelee. Välillä sitä saa kannettavakseen enemmän kuin jaksaisi kantaa.
Vuosi toi konkreettisesti esiin elämän haurauden ja tunteen siitä, miten niin vähän pystymme itse vaikuttamaan elomme terveydelliseen kulkuun tai sen pituuteen. Jouduimme mm. seuraamaan rakkaittemme taistelua syöpää vastaan. Koronan vakavin muoto vei myös yhden hengityskoneeseen saakka. Suurta kiitollisuutta lääketieteelle ja hoitohenkilökunnalle saa osoittaa, että kaikki täällä vielä eloa jatkavat.
Surun ja huolen lisäksi saatiin vuoroin myös iloita selviytymisestä ja kaikki nuo kokemukset surusta iloon lähentivät perhepiiriä. On suunnattoman ihana tietää, että ympärillä on rakastava, välittävä tukiverkosto, joka kannattelee yli vaikeuksien.
Vuoteen sisältyi toki paljon hyvääkin ja ihania hetkiä ja muistoja mitä vaalia. Elämä kantaa ja jatkuu myös uudella vuosilehdellä.
Meidän uusi vuosi vaihtui tosiaan nyt koiravauva kuplassa. Amstaffipentu Luna saatiin kotiin vähän ennen joulua. Tuo pieni rakkauspakkaus saa meidät lellimään itsensä piloille. Voiko olla suloisempaa?…
Ei kyllä tähän hetkeen 😊
Viime menetyksen jälkeen toivommekin, että tämä tyttö saataisiin pitää ilonamme mahdollisimman pitkään.
Sitä harjoitellaan nyt ahkeraan sisäsiisteyttä, johon lumi ja pakkanen tuo omat haasteensa. Nimittäin Lunasta on välillä kivempaa lirauttaa lattialle, kun lähteä lumihankeen värjöttelemään. Ennakoiden ollaan toistaiseksi hyvin selvitty. Matot on vaihtuneet hetkellisesti pyykkikoneessa helposti pestäviin pikkumattoihin.
Öisin häkissä tosin odottaa pissu tai kakkapommi, kun tarpeesta ei vielä selkeästi osaa ilmoittaa.
Tasaväkisesti unta ja energiaa pikkukaverin päivään mahtuu. Välillä yöt menee paremmin ja herää kaipailuun vain pariin kertaan. Sitten taas kaipailee tiheämpään. Tätäkin opetellaan. Häkki on öisin paikka jossa Luna nukkuu ja ajan kuluessa siihen tottuukin.
Porteiksi kelpaavat tällä hetkellä vallan mainiosti pyykkitelineetkin, kun pikkuista pitää vahtia mitä tällä kertaa maistelee.
On ollut myös ihana huomata miten Luna on tuonut iloa myös meidän kääpiöpinserin Bellan elämään. Luna tosin ei tunnu hoksaavan, että toinen on jo vanha, kun haastaa tätä leikkiin mukaan. Opettavat toinen toistaan. Voi olla kyse myös mustasukkaisuudesta, mutta Bellakin majailee rapsutuksien läheisyydessä nyt alvariinsa.
Mahtuvat jo samalle peitollekin päikkäreille olin sitten välissä tai en.
Lempeää uutta vuotta jokaiselle ja kiitos, kun kuljette mukana ❤
