Kahden kerroksen koiruudet

Viimeviikon keskiviikkona meille asettui pidemmäksi vierailijaksi streptokokki. Kaataa kyllä sohvan pojalle, voin kertoa. Tässä nyt reilun viikon olen sairastellut. Oireena: kuume, kova kurkkukipu, pääkipu, nivelkivut ja jatkuva yskä. Niin ja ääni on totaalisen mennyt.

Tällähetkellä yskän pääpaino on viedä yöunet koko talon asukkailta ja ajaakin mut edelleen sohvalle nukkumaan. Tai no yrittämään nukkua ja räkimään nessuihin. Voiko makaamiseenkin väsyä? Kyllä voi.

Pelkäänkin sulautuvani lopulta osaksi tuota nahkaista Pohjanmaan kalustetta.

Joku sentään hoivaa muakin.

Pian 2-vuotias Luna (amstaffi) käy välillä lepuuttamassa kuonoaan mun kyljessä, kuin kertoakseen, että tässä olen ja tunnen kipuilusi.

Se makoileekin nyt erityisen paljon mun seurana pedissään. Makaa niinkuin minäkin. Aivan kuin toivoen, että tauti selättyisi nopeammin, kun myötätuntomakoilee.

Toinen makoilija löytyy yläkerrasta, Bella(kääpiöpinseri). Tuo 11-vuotias neiti ei niin myötätuntoinen osaa enää olla. Vaikka ikää on mittarissa, ei se juurikaan vanhaa neitiä näytä hidastavan. Haukkua ja energiaa riittää.

Yläkerta on Bellan valtakuntaa. Tämä kaksikko piti erottaa vuosi sitten. Vanhaneiti ei vain enää hyväksynyt taloon asettunutta amstaffia, eli toista narttua.

Se alkoi vuoden yhteisolon jälkeen hyökkiä isomman kimppuun. Siis, ihan kunnolla purren. Ison koiran egolla varustettu pikkukoira, ei ymmärrä jäävänsä taistelussa isommalle kakkoseksi. 2 vakavaa yhteenottoa riitti ja siitä lähtien nämä koiruudet ovatkin olleet portilla, häkillä tai aitauksella toisistaan eristettyinä.

Yläkerran aulasta löytyy pari kunnostamaani lipastoa. Ne kuuluukin mun listaan ”näistä en luovu”. Tuosta samassa tilassa olevasta rumpusetistä olenkin täysin eri mieltä. Ne on kategoriassa: asioita, joita on siedettävä.

Aluksi tämä kahden kerroksen koorat tuntui työläältä. Tässä vuoden sisällä järjestelystä on tullut kuitenkin enemmän normi. Siihen ovat sopeutuneet myös koiruudet.

Kesän aikana pihaan ilmestyi myös pieni aitaus, joka mahdollistaa ulkoilun osittain myös yhtä aikaa.

Vanhojen trampoliiniputkien kierrätystä.

Nuo putket nimittäin valettiin betoniin.

Hyvin pitävät aitaverkon suorassa, eikä ole pelkoa aitatolpan pettämisestä, kun ei ole maatuvaa materiaalia. Verkko kyllä pitää kaksikon erillään.

Me täällä jatketaan lepäilyä ja toivotaan, että ensiviikko toisi terveitä tuulia ja pääsisi jo kävelylenkillekin.

Tällä taudilla tosin on viikon itämisaika. Vanhin poika alkoikin kurkkukipuilla eilen. Jääkin nähtäväksi käykö pöpö lopulta talon asukkaat läpi yksi kerrallaan.

Eiköhän tämäkin selätetä, mutta terveenä on kyllä kivempaa.

Palaillaan!

Kategoria(t): Eläimet, Rakentelu, Tee se itse Avainsana(t): , , , , . Lisää kestolinkki kirjanmerkkeihisi.

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *

This site uses Akismet to reduce spam. Learn how your comment data is processed.