Värikästä kudetta ja syyspuuhia

No nyt on värikästä!

Aloitin tämän maton tekemisen jo alkukesästä. Halusin välillä hieman värikkäämpää, mutta nyt saattoi mennä väripaletti jo liiankin pirteäksi.

Tarkoitus oli tehdä tuota aina kierros kerrallaan, eikä väliä milloin valmistuisi. Pari kerää kerrallaan ja lopputulos onkin tällainen (hupsista!)

Jotta keittiössä olisi muutakin värikästä niin virkkasin samalla parit pannun/kattilanaluset.

Matto on tehty Lankavan Asteri-matto ohjeella. Loppukierrokset vain jatkoin ohjeesta poiketen pylväillä. Pitsireunusta en halunnut tällä kertaa mattoon.

Tytön mielestä näyttää pääsiäismatolta ja kieltämättä, taidan olla samaa mieltä.
No, olkoot nyt kuitenkin tämän värikkään syksyn ajan tuomassa pirteyttä myös sisätiloihin ja erityistesti meidän pieneen keittiöön. Voi olla, että lähestyvä joulunaika tuokin mukanaan jouluisempaa väriä.

Ulkona vastaavasti säästelin väreissä ja istutuksissa, sillä nyt on luonnossa itsessään niin paljon ihasteltavia ruskan sävyjä.

Kukkaruukut täytin ainoastaan vaalealla sammaleella. Ja keväällä tyttären kanssa maalatut puutarhapöllöt pääsivät sammalpedille kurkkimaan.

Syyskukkien aika on niin hetkellinen.

En myöskään halua harmitella yöpakkasia, jotka veisivät kuitenkin nopeasti kukkaloiston ruukuista.

Sammal kestää kylmyyden ja näyttää siistiltä omassa yksinkertaisuudessaan.

Puutarhatyöt tuli tehtyä lomaviikon aikana. Edessä on enää haravointi, mutta onneksi ei aivan vielä.

Meidän pihatien varteen tein tuijan oksista pikkuisen puun metalliämpäriin. Laitoin vain puuvarren hiekalla täytettyyn ämpäriin ja juureen sammalta.  Tuijan oksista tein pieniä yksittäisiä kimppuja, jotka sidoin metallilangalla puuvarteen kiinni.

Istutus kestää varmasti syksyn ja pian saapuvan talvenkin.

Tähän viileyteen en vain tahdo millään taas tottua 😉

 

Tallennettu kategorioihin Istutukset, Puutarha, Sisustaminen, Tee se itse | Avainsanoina , , , | 2 kommenttia

RAHI, made by me

Rahia ei meillä ole ollut vuosiin.

Nyt on. Sillä päätin sellaisen tehdä aivan itse.
Se meilläkin aikoinaan ollut rahi oli yksinkertaisesti toteutettu. Kevyesti pehmustettu, pyöreä styroksilieriö, jonka pinnalla oli muotoonommeltu nahkahuppu. Eli DIY rahikin olisi varmasti helppo toteuttaa.
Niinhän se olikin.

Tämän toteutusta kypsyttelin mielessäni pidemmän aikaa ja pääsipä tuo välillä unohtumaankin. Ehkä mun vapaa-aika on kulunut suuresti myös virkatessa. Toisinaan on pidempiä aikoja, jolloin ei sisustusta mieti laisinkaan.
Näin lomalla kuitenkin on enemmän aikaa ja varastossa muistin myös tuon kannellisen lieriön sijaitsevan. Samassa hoksasin, et nythän mulla on periaatteessa kaikki siihen rahiin tarvittavat materiaalitkin kasassa!
Sitten vain tuumasta toimeen.

Tuon kannellisen pyöreän astian, on puolisoni joskus töistä tuonut. Se on ollut alkujaan kai jarrulevysarjan myyntipakkaus.

Juuri sopivan kokoinen pikku jakkaraksi tai rahiksi kunhan sen ensin täyttää jollain.

Styroksilevyyn piirsin ensin pari ympyrää, käyttäen tuota muoviastiaa sabluunana. Terävällä puukolla leikkasin kiekot irti ja veistelin astiaan sopiviksi. Tuohon mahtui 2 normaalia styroksikiekkoa ja yksi finnfoam-levystä leikattu.

Se että rahiin saisin jonkinlaiset jalat kiinnitettyä, täytyi siihen leikata myös jotain puuosaa. Lastulevystä tein sitten tuon pohjakerroksen. Sitä pitikin sitten kauemmin kuviosahata, että sain sen pohjaan istumaan. Mitäs otin mitan päällyosasta pohjan sijaan 🙂

Noita jakkaran jalkoja ei ollut valmiina sopivaaa pituutta. Metallijalat, joita kyllä varastosta olisi löytynyt olisi muutenkin olleet ehkä, vähiten mihinkään sopivat. Tuohon vaaleaan neulottuun päälliseen sopisivat ehkä paremmin puiset jalat. Ne piti tehdä itse. Viimekesän kuivahtaneesta koivuklapista pätkin sirkkelillä  kolme saman kokoista tappia. Halusin veistää vielä koivupinnan näkyviin ja niistähän tuli lopulta tosi sopivan näköiset tähän jakkaraan. Mä alan ehkä edistyä tuon mittanauhan käytössä, sillä rahi ei oikeasti keiku mihinkään suuntaan!
Ettei jalat halkeaisi kiinnitettäessä, niin porasin niihin reiät ruuvikiinnitystä varten.

Jakkara oli nyt pintaa vaille valmis.
Varastosta löytyi sopivan vahvuisia vaahtomuovilevyjä. Se, että sain pehmusteen muotoon piti sitä muutamalla ompeleella parsia kokoon. Pattex-kontaktiliimalla kiinnitin paikoilleen. On parempi, että pehmusteet pysyvät käytössä paikoillaan. Eikä liimatuubin kyljessä turhaan muuten lue, että käytettävä hyvin tuulettuvassa tilassa.

Ja koska virkkaamisesta on tullut harrastus niin virkkasin Strömsö ontelotrikoolangasta siihen pehmeän hupun.

 


Nuo kuderullat anoppi oli sujauttanut kotimatkalla mun ostoskassiin (huomaamatta), kun  kesällä tehtiin  asuntovaunumatka lankakauppaan ❤

Tuohon asti riitti kaksi rullaa Novitan Strömsö ontelotrikoolankaa. Yhdessä kerässä on kudetta 150g.  Ihanan pehmeää kudetta, jonka sisällä on kevytvanu.

Pylväsvirkkauksella tulikin mukavan pehmeä päällinen rahiin. Erittäin miellyttävä materiaali virkata ja onneksi Prismasta löysin samaa sävyä tuohon loppuosaan. Tasainen kudemateriaali tekee rahista laadukkaamman näköisenkin.

Tähän päälliseen kului siis kolme kerää (yht.450g) Novitan Strömsö ontelotrikoolankaa. Päällisen toteutin ilman ohjetta. Sormituntuman mukaan, ensin pieni lankalenkki, johon lisäilin kiinteitä silmukoita. Kun aloituskierros oli valmis jatkoin pylvässilmukoilla. Pylväitä lisäilin välillä kahta pylvästä yhteen silmukkaan, jolloin silmämääräisesti pyöreä malli ja neulos eteni tasaisena.

Lopuksi hupun alareunaan tein ketjusilmukkalenkkejä (3 kjs kolmanteen silmukkaan) joista pujottelin virkkaamani narun.

Tuota narua kiristämällä päällinen istuu rahiin kuin sukka.

Huopatassut laitoin vielä jalkaosiin, ettei rahi käytössä naarmuta lattiaa.

Oi että mä olen niin tyytyväinen lopputulokseen!

 

Parasta tällaisten puuhastelujen jälkeen on se fiilis, kun on itse onnistunut tekemään (omasta mielestään) onnistuneesti jotain tosi  siistiä.

😊

 

Tallennettu kategorioihin Käsityöt, Rakentelu, Shoppailu, Sisustaminen, Tee se itse | Avainsanoina , , , , | Jätä kommentti

Laturit järjestykseen

Tiedättekö sen fiiliksen, kun keittiössä on laskutilaa vähän ja se vähänkin on epämääräisten tavaroiden peitossa?

Avaimet, laturit, postit yms. ne vain on helppo heittää siihen samaan paikkaan, josta niitä ei tarvitse huomenna etsiä.  Mutta kun keittiö on kyllä pieni, niin tuo sotkuinen pöytätaso saa mut aina välillä kiehumispisteeseen.
Ei sillä, että olisin järjestyksestä liian tarkka, mielestäni vain tietyt tavarat ei kuulu keittiöön. Tai jos ne on siellä pakko pitää, niin voisiko ne olla jotenkin siistimmin tai kokonaan piilossa?

Pitkän kirppistauon jälkeen suuntasin Seinäjoen Ullakolle. Mun ei oikeastaan tarvinnut kiertää sitä edes kokonaan, kun silmiini osui kapistus jonka voisin tuunata.
Muuta en oikeastaan tarvinnutkaan. Jos mä jotain kirppikseltä etsin, niin se on juurikin tämän kaltaista. Puuta, joka on maalattavassa ja käyttöesine jota on myös kiva katsella.

Tuo pöytälokerikko saattaa olla alun perin jonkun koulutyö. Siististi kuitenkin tehty. Kouluarvosana olisi minulta se kiitettävä 9. Miinustava tekijä ainoastaan lakkavalumat.

Nyt hiukan tuunattuna, pitää sama lokerikko meidän keittiössä, nuo kaaosta luovat nippelit ja pöydällä lojuvat tavarat järjestyksessä.

Tältä se näytti ensin.

Oikeastaan aika hyvän kokoinen. Useampi laturi mahtuu noihin lokeroihin ja jää vielä tilaa niille postin kuljettamille kirjeillekin. Laatikkoon mahtuu takuulla myös talon kaikki avaimet.

Tämäkään ei tarvinnut kuin kevyen pintahionnan. Tasaisen maalipinnan sai aikaan spray maali. Ensin kerros harmaalla pohjamaalilla, joka peitti tummuneen puun sävyn. Sitten pintaan maalarin valkoista.

Uusi vedin on Minimanin valikoimasta ja tarrakirjaimet olen joskus ostanut Clasulta.

Puisen laatikon liikkuvuutta paransin taas kynttilällä. Eli pohjan reunaosiin lisäämällä ohuen talikerroksen, saa laatikostot liikkumaan sulavammin. Toimii hyvin noissa käsin tehdyissä vanhoissa kalusteissakin, joissa ei ole nykyaikaisia laatikkokiskoja.

Pöytätelineen pohjaan laitoin vielä 4 kumista tassua (ovien väliin tarkoitettua iskun vaimentajaa). Ne pitää telineen hyvin paikoillaan, eikä se luista mukana kun laatikon aukaisee.

Kerrankin on teline kännyköille, joka oikeasti saattaa myös käytännössä toimia.

Mukavaa syksyistä viikkoa sinulle!

 

Tallennettu kategorioihin Kirppislöydöt, Shoppailu, Sisustaminen, Tee se itse | Avainsanoina , , | Jätä kommentti

Pienen kaapin uusi elämä


Oikean ranteen jännetulehdus iski pari viikkoa sitten. Ilmeisesti liiasta virkkailusta. Käsi oli jo vähän kipeytynyt, kun parina hellepäivänä päätin vielä mustikoita poimia.

No joo, niiden jälkeen käsi olikin toimintakyvytön ja aika rasittavan kipeäkin. Toki ei täysin kunnossa ole vieläkään, mutta kestää jotain tehdä.

Viime maanantaina tehtiin parturireissu Lapualle. Esikoinen oli päättänyt saada sinisen tukan (ja sen sai). Sillä välin tytön kanssa kulutettiin aikaa kaupoissa kierrellen sekä Jokilaakson puutarhassa, joka on aina yhtä hurmaava paikka kesästä toiseen.

Lapualla poikettiin myös Piritan basaarissa. Siisti kirpputori aivan tuomiokirkon läheisyydessä.

Sillä silmää kierrettiin, että ostetaan tavaraa, jota voi jatkojalostaa tai uudistaa. Sitten näin tämän.

Pieni kaappi kaipasi vain uuden maalipinnan. Kaapin maalipinnan hioin kevyesti. Pensselöin kalustepohjamaalin ja viimeistelin spraymaalilla.

Pelkkä valkoinen kaipasi mielestäni vähän lisäväriä.

Vaikkakin koristelut jää piiloon on kaappiin kivempi nyt kurkistaa. Tiedä vaikka sieltä livahtaisi ulos pari lintua joku kerta 😉

Liisterillä kiinnitin tuon tapettipinnan kaapin sisäosiin.

Kaappi saa toimia tarvikekaappina, joka säilöö sisäänsä mm. taskulamput ja patterit. Ei tarvitse aina juosta alakertaan niitä hakemaan.

Syyspimeät lähestyy ja sähkökatkon tullessa onkin ikävä kipitellä alakertaan sokkona. Nyt on kaappi, josta valot löytyy jatkossa turvallisemman matkan päästä.

Kiva pikkuprojekti pitkästä aikaa!

 

 

 

Tallennettu kategorioihin Kirppislöydöt, Shoppailu, Sisustaminen, Tee se itse | Avainsanoina , , | Jätä kommentti

Köynnösportti nuotiopaikalle

Nyt meidänkin puutarhasta löytyy köynnösportti.

Kierrätettiin vanhat lapetikkaat tähän. Lapetikkailla siirrettiin aikoinaan uutta kattopelliä tallin katolle.

Useamman vuoden ne onkin lojuneet puupinossa harmaantumassa.

Isännällä on taito saada ruostuneet naulat irti puista (niitä puita rikkomatta) ja niin saatiin materiaali hyötykäyttöön. Mä kyllä yritin, mutta en onnistunut. Mun tehtäväksi jäi mittaus, sahailu ja  portin kokoaminen.

Isäntä oli tuossa vaiheessa neuvoja antava osapuoli. Kyllä se sitten maahan kiinnittämisessä vielä auttoi, kun piti löytyä voimaa noiden metallikenkien maahan upottamiseen.

Jännä juttu, että niitä isoja kiviä ja kalliota tuntuu maa olevan täynnä. Varsinkin aina ne kohdat mihin pitäisi jotain saada asennettua tai kaivettua.

Portti kestää tietenkin näin asennettuna pidempään, kun sen jalat ei heti ala maatumaan. Niin kävisi jos ne sellaisenaan maahan upottaisi.

Terassiöljyllä käsittelin puuosat säänkestäväksi. On nyt samaa sävyä sitten talon ja terassinkin kanssa. Jos tarve vaatii voi porttiin lisätä myöhemmin metalliverkkoa, vaikka noihin sivuosiin.

Loppukesästä tuohon porttiin on myös kiva lisäillä lyhty tai valosarjaa, kun taas saapuu pimenevät illat.

Oman perennan siirrolla vältyttiin Multarormessa käynniltä. Aika näyttää miten köynnös kiipeää tuota tukeaan pitkin ja tarvitseeko se sitä verkkoa portin valtaamiseen.

Tänä kesänä joitain muitakin perennoja on ollut pakko siirtää tilanpuutteen tai liian paahteisen paikan vuoksi. Mitään sen isompaa perennapenkkimuutosta en kuitenkaan ole tehnyt. Jatkossakin laajennan vaan noita olemassaolevia.

Puutarhaportti johdattaa meidän nuotiopaikalle.

Tänä kesänä ensimmäistä kertaa kuvauspäivänä nuotiossa paloi valkea.

Kuivan kesän vuoksi vain kaasugrilli on ollut käytössä.

Tuo kuva vääristää niin, että nuotio näyttäisi olevan kuusiaidan alla. Matkaa noiden välillä kuitenkin on tarpeeksi turvalliseen nuotion pitoon. Sitä poltetaan muutenkin vain tyynellä säällä.

Ja vielä on kesää jäljellä vaikka loma loppuukin.

Tuonne nuotiopaikalle aseteltiin puupölleistä jakkarat. Kiitos niistä Markulle!

Nyt en enää muista ovatko haapaa vai leppää, mutta pihkaa niistä ei kuitenkaan saada vaatteille. Anopin Ikean tuliaisia ovat nuo harmaat istuinpehmusteet. Ja juuri sopivat näille jakkaroille.

Tallennettu kategorioihin Istutukset, Puutarha, Rakentelu, Sisustaminen, Tee se itse | Avainsanoina , , | Jätä kommentti

Hyönteishotelli

Kukat ja kasvit tarvitsevat kasvunsa aikana pölyttäjiä kukintaan sekä mahdollistamaan sadon.

Noille hyötyötököille puuhastelin hyönteishotellin vanhasta ulkoilmoitustaulusta.

Näin maalla itikoita kyllä riittää, mutta onko niitä hyötyötököitä sitten tarpeeksi, niin sitä en osaa sanoa.

Kohta hotellista lisää, mutta kurkataan kasvimaalle ensin.

Tomaatin taimet ovat alkaneet kukkimaan. Niiden seuraksi ostin pari kasvihuonekurkkua.

Istutin ne vanhaan kassiin. Pohjasta löytyy muutama reikä, josta liika vesi pääsee valumaan pois.

Viinirypäleen taimet ruukutin kokeilumielessä.

Jännä kesä. En muista yhtäkään kesälomaa, jolloin vettä ei olisi satanut näin niukasti kuin nyt. Siis ei kertaakaan niin, että maa olisi kastunut!

Tätä on odotettukin kunnon talven jälkeen, mutta kuivuus alkaa tehdä oikeasti jo vahinkoja luonnossa.

Pihamaan kasvit kaipaa myös vettä. Päivittäinen kastelu tuleekin tehdä jos kerran perennat haluaa nähdä vielä ensikesänäkin.

Kaikki toistaiseksi elossa tai sinnittelee.

Mansikat ovat juurtuneet uuteen paikkaan ja kukinnasta päätellen ne ei ole moksiskaan alkukesän penkkisiirrosta.
Nyt vain niitä makeita herkkuja odotellaan.

Ruusuja ei voi olla koskaan liikaa puutarhassa ja kukkivat kasvithan houkuttelee niitä perhosia puutarhaan.

Viehättävän yksinkertainen, vaaleanpunainen kukinto. Tämän ruusun alun kävin lapioimassa metsätien varresta. Nyt vain ahkeraa kastelua niin pääsee juurtumaan.

Niin ja ilmoitustaulun lisäksi löysin tälläisen istutusastian.

Roskakasaan hylätty oli tämäkin. Kantorivat molemmin puolin. Jonkun romu on toisen aarre.

Metallipohja poistettiin rälläköiden. Rosoinen ulkomuoto on plussaa. Onhan tuossa mun kasvimaan ympärillä muitakin samantyyppisiä (vanhoja ja ruosteisia) kavereita sille.

Ehkä vähän myöhässä olin tämän raparperin siirron suhteen. Mutta uskon  senkin siitä selviävän.

Kuten jo tuosta alkupään kuvista käy ilmi, tämä hyönteishotelli laitettiin kasvimaan läheisyyteen.

Tältä se alunperin näytti.

Muutama paneeli irronnut, samoin tukijalat. Niittejä paljon, mutta kääntöpuoli oli siistissä kunnossa.

Tiedä sitten onko syvyys riittävä ötökkähotelliin, mutta voihan ne halutessaan asettua myös tuonne rungon sisäosiin. Alapuolelta, kun on sinne vapaa pääsy.

Käpyjä ja sammalta sekä viimekesän törröttäjiä (onttovartinen korte) tuonne asettelin. Klapihommissa syntyneitä puukiekkoja hyödynsin tähän tehtävään. Porasin kiekkoihin vain reikiä, joihin voisi vaikka perhosen toukat asettua.

Pätkä juuttinarua alaosassa pitää nuo ontot varsiosat paikoillaan.

Kanaverkko päälle ja hotelli on valmis ötököitä majoittamaan.

Toimiihan tuo samalla pihan koristeenakin.

 

 

 

Tallennettu kategorioihin Istutukset, Rakentelu, Tee se itse | Avainsanoina | Jätä kommentti

Kukkalauta hyllyksi ja kiitos 10 vuodesta

Tasan kymmenen vuotta samalla työnantajalla. Palveluammatissa, johon hakeudutaan kutsumuksesta ja halusta auttaa eikä sen palkkatason vuoksi.

10 vuotta työpaikkauskollisena ja voit valita itsellesi joko kylpytakin tai peite/pöytäliinan.  Kymmenlahjaa hakiessani minulle muistutettiinkin, että tämä lahja on itse ansaittu. Sinä olet ansainnut sen työlläsi.
Miksi siis torkkupeite ei sillä tavalla tunnu saavutukselta?
Miksi se herättää minussa enemmän katkeruutta kuin iloa?

Se ei näy palkassani olenko kuinka ammittaitoinen ja palveluhenkinen ihminen. Osaamistasolla ei ole mahdollista edetä palkkakuopasta eteenpäin. Olet kuin kuka tahansa juuri ammattiin valmistunut tai pari vuotta alalla työskennellyt sillä KVTS määrittelee palkkasi. Oli kokemusvuosia sitten 0-30v.

Pitkään olen samalla alalla työskennellyt. Uskon saavuttaneeni moninkertaisesti kohdallani ne asiat, jotka 20 vuotta sitten oli opiskeluni alkaessa tavoitteita.  Ylittänyt ja haastanut itseni, oppinut valtavan paljon ja kohdannut erilaisissa elämäntilanteissa olevia ihmisiä. Niin iloisissa kuin surullisissakin hetkissä. Työ on antoisaa ja kasvattavaa. Se pitää ajatukset realistisina ja opettaa olemaan kiitollinen niistä näkymättömistä ja tärkeistä asioista elämässä joita ovat terveys ja läheisten tuki.
Torkkupeite ei ole saavutus ammattitaidostasi vaan se kiitollisuus, joka sinulle osoitetaan suoraan tehdystä työstä. Kukaan ei omasta tahdostaan makaa sairaalavuoteella. Sinne tullaan lääkärin määräyksestä. Se, että hoitamasi asiakas antaa suoran ja kiitollisen palautteen saamastaan ammatillisuudesta, ihmisyydestä, läsnäolosta ja avusta mitä on saanut, se koskettaa. Ja kun palautteen antaja on vilpittömästi aito voi olla varma, että kiitos on ansaittua.
Suora palaute koskettaa ja ilahduttaa enemmän, kuin torkkupeite joka muistuttaa lähinnä työnantajan kitsastelusta.

No, on tässä  Ruut-peitteessä (joka voi siis olla myös pöytäliina) jotain hyvääkin. Nimittäin, se on kotimainen Lapuan Kankureiden tuote.

Värivaihtoehtoina valittavana oli valko-pellava tai valko-musta. Valitsin tietenkin jälkimmäisen. Lapuan Kankureilla värisävyjä tällä tuoteella on enemmän. Tästä löytyy myös sävyt valko-mustikka ja valko-roosa.

Se sopii todella reilun kokonsa puolesta niin pöydälle liinaksi kuin sohvalle peitteeksikin. Molemmissa päissä on hapsut.
Koko 140 x 240cm.

Meillä tämä käväisi vain kokeiluluontoisesti pöydällä. En ehkä halua siihen jatkossa kahvitahroja, joten se toimii meillä parhaiten olohuoneessa peitteenä.

Kyllä tuohon peitteeseen kelpaa itsensä kietoa niinä hetkinä, kun sohva vetää laiskottelijaa puoleensa.

 

Meidän eteiseen loihdittiin lisähylly entisestä kukkalaudasta

 

Kiinnitysapua puolisolta. Toimintaa edelsikin kysymys: jaksaisiko hän asentaa sen vai asentaisinko itse hyllyn huomenna, vinoon?

Tuo hylly on pikkuveljen kädentaitoa yläasteen puukäsityötunnilta. Kukkahyllynä aikoinaaan olikin keittiön lasin edessä. Siitä se taisikin siirtyä makuuhuoneen hyllyksi vuodepäätyyn ja nyt eteiseen. Hiukan vain uudistettuna tähän hetkeen ja käyttötarkoitukseen.

Luulin jo kadottaneeni tämän aarteen, mutta olikin onneksi varastoitu vain hyvään talteen.
Värisävynä oli ajanmyötä tummentunut lakkaus. Liian tumma sopimaan yhteen tuon oven (joka mahdollisesti myöskin muuttaa värisävyä) tai rappusten kanssa.
Joten hioin ja maalasin sen. Tuonne hyllyyn pitää ehdottomasti saada vielä joku roikkuva viherkasvikin.

Hyllypidikkeiksi valikoitui samanlaiset, kuin keittiön avohyllyilläkin.

Kameran kanssa hääräily eteisessä ihmetytti meidän Bellaa.

Haluatko nettiin? Ja vastauksesksi toinen pomppii innoissaan ihan intopiukeena.

Tallennettu kategorioihin Sisustaminen, Tee se itse | Jätä kommentti

Kasvimaan muutos ja kotikanalan kuulumisia

Mulla on nyt oma pikku kasvihuone!

Kasvimaa koki yllättäen uudistuksen. Se ei ollut siis suunnittelulistallani tälle kesää, mutta yllättävä ja ihana lisätyö kuitenkin.
Miten muuten voi vastata, kun kysytään haluaisitko kasvihuoneen? Tottakai haluan! 🙂 Tämä on juuri sopivan kokoinenkin. Ei siis aiheuta enää hurjasti lisätyötä kun pohja- ja pystytystyö on tehty.

Alunperinkin kasvimaani oli pikkuinen, vain muutaman laatikon verran.

Laatikko herneille, mansikoille ja salaatille ja sipulille.

Laatikot piti vain tyhjätä, siirtää ja kaivaa tilalle vaaterissa oleva maakerros. Pintaan pressu ja sen päälle sorakerros. Päivän urakka auringonpaahteessa. Yllättävän työläs sellainen.
Alueen viimeistelisi nätisti kuorikatekerros, mutta enpä malta siihen satsata. Jossain vaiheessa varmasti meidän hakettimeen löytyy silputtavia oksia omaltakin tontilta, jotka sitten päätyvät näiden kasvulaatikoiden ympärille.

Nyt voinkin kokeilla tuota tomaattikasvatusta ensikertaa. Kunhan työntäyteinen viikko on ohi eletty, niin tarkoitus olisi hakea kasvihuoneeseen vielä täydennystä. Vieläkö kurkun taimet ehtisi istuttaa? Salattia ja joitain yrttejä laitan varmasti vielä ruukkuihin.

Mistä sitten sain tuon kasvihuoneen?

Puolisoni äiti oli päättänyt luopua omasta kasvihuoneestaan ja kasvihuone päätyikin sitten minulle. Mulla on huippu anoppi ❤ On aina ollut 🙂

Vaikka kasvihuone on pieni, niin purkamatta se ei olisi mahtunut peräkärryyn tai pakettiautoon.
Kovassa tuulessa se purettiin kasaan pala palalta. Onneksi puoliso on näppärä kokoamaan mitä vain. Tämänkin uudelleenkasaus sujui ongelmitta. Joillakin vain on ihailtavan tarkka valokuvamuisti. Kasvihuoneen taakse laitoin riviin kasvulaatikot ja niiden laitamille pystytin kasvulavani. Tämä lava olikin viimekesän meidän terassin seinustalla. Pari nuorta koivurunkoa jaloiksi ja tarpeeksi pitkiä ruuveja kiinnitykseen.

Lavaan löytyi tallista koukkusarjakin pitämään työkalut käden ulottuvilla.

Tuohon lavaan haen vielä niitä valmisyrttiruukkuja kaupasta.

Kasvimaan laidalla tepastelee meidän kotikanalan asukitkin

 Niiden verkkoaita piti viritellä uudelleen, kun tonkivat pihakuusen juuriston näkyviin.

Pelko tietysti, että puu kaatuisi tuulessa kanalan päälle.

Vaikka alue on ”uusi,” tekee nuo karkulaiset edelleen ylilentoja aidan ylitse. Ruoho on yllättävää kyllä ”vihreämpää” aidan toisella puolen.
Noi on täystyhoja! Päivällä, kun olin saanut herneet kylvettyä multaan oli pari karkuria jo iltapäivästä tonkimassa samassa laatikossa. Perennapenkitkin varmaan hävittäisivät.

Kyllähän kanoja vapaana voisi pitääkin, mutta tuon täystuhoisuuden lisäksi pelkään niiden katoavan metsään kettujen suihihin. Varsinkin, kun lukumäärältään lauma (6kpl) on pieni.
Kovasti tulisi suru puseroon luopua yhdestäkään.

Meidän 5 henkilön talouteen nuo kaakattajat tuottavat munia tarpeeksi ja vähän ylikin. N. 15-30 kpl munia on aina ylimääräistä kellarin kylmiössä. Tässä on oltu nyt reilu puoli vuotta omavaraisia kanamunien suhteen. Viimevuonna isänpäivänä pyöräyttivät ensimmäisen munan.
Näille riittää ravinnoksi: munintarehu, rehukaura, heinä, kalkki, kotitaloudesta puuron-, makaronin- ja leiväntähteet. Ja puhdasta vettä tietenkin, pitää olla koko ajan saatavilla.

Kyllä noiden kuopsuttajien nyt kelpaa. Niiden lillevillalle tehtiin myös suursiivous. Talven aikana oli päässyt kerääntymään pehkukerrosta 3 kottikärryllistä. Kylmä talvi, niin kutteria piti lisätä runsaalla kädellä. Nyt riittää ohuempikin kerros, kun maakuopissa ulkona pääsevät pyristelemään. Joka päivä, kun jaksaa jätökset mökistä siistiä, pysyy hajukin loitolla. Enimmäkseen nyt ”miinoittavatkin” tuota pihatarhaansa.

Ulkosalla nauttivat nekin nyt auringonpaisteesta. Vuorotellen sitten piipahtavat pesäkolossa pyöräyttämässä munan. Hyvin usein samaan pesään.

Kukon puuttuminen laumasta on huomioitu.  Kovaäänisiä ovat välillä ja ilmeisesti niillä on myös välillä kinaa siitä, kuka laulaa kovemmin
tai komeammin.

 

 

 

 

 

Tallennettu kategorioihin Eläimet, Istutukset, kotikanala, Puutarha, Rakentelu, Tee se itse | Avainsanoina , , , , | Jätä kommentti

Ei yhtään pöllömpää!

Viimeartikkelissa maalailin tytön kanssa tiiliä ja taisin mainita, miten myös kiviä riittää…

Pyöreä kukkapenkki sai vuorostaan oman yksilöllisen patsasryhmänsä.

Tuo lintuviehätys on tullut mulle jäädäkseen ja jatkuu nyt puutarhaankin. Sileät kivet maalattiin tälläkertaa pöllöaihein. Eikä väriäkään taas säästelty.

Kalustetuunailuista jääneitä maalinloppuja on hyvä hyödyntää tähänkin puuhasteluun. Aurinko kuivatti nämä ennätysajassa. Taas oli nopeasti etenevää ja kivaa tekemistä. Josta on silmäniloa pitkään.
Nyt on ollut niin ihana sää puuhastella ulkona, ettei mitään rajaa!

Maalauskaveriksi innostui tyttökin lopulta, vaikka alkuun äidin puuhastelu ei niin innostanutkaan. Pöllökivet oli aluksi niin tylsän mustavalkoiset. Hetipäs tarttui siveltimeen, kun kuuli että sulkiin pitää saada paljon eri värejä. Pirteän värisiä pöllöjä niistä tulikin.

Edustalla oleva pöllö onkin hänen värittämänsä. Paras yksilö, edustuspaikalla 😊

Nuo pöllöjen rinnassa olevat sulat maalattiin ensin valkoisella. Niiden kuivuttua lisättiin akryyliväriä pintaan. Näin väri tuli paremmin esiin, kun että olisi suoraan akryylimaalia laittanut kivipinnalle.

Pesän, pöllöt sai kuivahtaneesta mustikanvarpukranssista.

Meidän puutarhasta ei löydy, kun kaksi kaupan patsasta. Nekin äidiltä saadut. Kyllä niitä joka kesä puutarhamyymälöissä on katseltu. Mutta ne ovat aina olleet jotenkin niin teollisen näköisiä kaikki.

Mä enemmänkin viehätyn näistä vanhoista  käyttöesineistä.

Miten ruostunut ajan patinoima maitotokka voikin olla niin ihastuttava!?

Ja yksilöllisempää voi halutessaan tuottaa itse.

Nautitaan kesäpäivistä!

 

 

 

Tallennettu kategorioihin Askartelu, Puutarha, Tee se itse | Avainsanoina , , | Jätä kommentti

Väriä kivikkoon

Viimeinkin!
Viimeisetkin, sinnikkäät jääkasat ovat tontilta kadonneet.
Jihuu! Kesä ja aurinko on täällä!

Tuo valon määrä aurinkoisina päivinä on taas niin nautinnollista ja odotettua pitkän talven jälkeen. Luonnon heräämistä on joka vuosi niin ihana seurata. Miten perennapenkkien mullasta taimet puskevat uuteen kasvuun ja maisema ympärillä värittyy lehtivihreään. Tuo lähimetsän monikirjava viserrys on myös musiikkia korvilleni.  (Hih!) Taidan olla luontoihminen!

Lumen alta paljastuivat myös jäänteet syksystä. Mm. pihatammen lehdet ja lumikuorman katkomat puiden oksat. Lumi ehtii tulla aina ennenkuin ne tammen lehdet syksyllä maahan putoaa. Nyt nekin on saatu haravoitua metsän energiatarpeeksi. Maalla asumisessa on etunsa.
Metsän ympäröimänä, kun asuu niin lehtikasoja ei kovalla työllä ole tarpeen hävittää tai kuljettaa kaatopaikalle. Tuo oma pikkumetsä kyllä peittoaa ne tehokkaasti näkymättömiin.

Kaikki viime kesän väkerrykset eivät pakkasta kestäneet. Nuo punalakit menettivät värikerroksensa. Väri on rapissut pois lähes kokonaan. Muuten ehjänä säilyneet. Spraymaali ja lakka korvataankin seuraavaksi betonimaalilla.

Tänävuonnakaan en osta perennoja lisää. Keskityn pitämään talvesta selvinneet hengissä ja satsaan kasvimaahan. Nyt on lannoitettakin tarpeeksi. Kiitos kotikanalan.

Ennen kuin perennat venähtävät täyteen pituuteensa on puutarhassa vielä melko väritöntä.

Kuukauden sisällä humalanversot puskevat ojarummuista korkeuksiin.

Make a wish!

Toivomuskaivo on täytetty.
Saas nähdä toteutuvatko tämän kesän haaveet?

Ekotikkaat sentään kesti talven. Tikkaat piti vaihtaa varjoisalle puolelle, koska pihapihlaja ei anna enää suojaa. Toki paikoilleen kuivahtanut puu ei olisi sitä virkaa onnistunut täyttämään muutenkaan. Niin se vain aina, vähän maisema muuttuu. Nurmialueelta poistettiin myös yksi villiintynyt valkokirjokannukka.

Roskakatoksen sammalkattokin on paikoillaan. Kieltämättä tekisi mieleni kylvää sinne jotain värikästä kukkivaa… Mutta taidetaan tuolla pinnalla kuitenkin mennä, vielä tämä kesä.

Paljonkaan ei pihapiirissä vielä väriä ole. Siitä syystä askarrelltiin tytön kanssa punatiilille uusi, hauska ulkomuoto. Näillä on sitten kiva väritellä, vielä lähes tyhjiä penkkejä.

Tekemiseen on hyvä käyttää varaston vanhoja maalin loppuja. Eikä tekeminen saa olla liian vakavaa. Rouhea pinta ei onnekseen vaadi viivasuoraa pensselinvetoa,
ainoastaan paljon väriä!

Tekeminen vie mukanaan. Yhden valmiin jälkeen maalaa toisen ja kolmannen…
Ja kiviähän onneksi  riittää.

 

Tallennettu kategorioihin Askartelu, Istutukset, Puutarha, Tee se itse | Avainsanoina , , , , , | Jätä kommentti