Nuorikot sopeutuu laumaan

Tipusten ensikosketus maapohjaan ja ulkoilmaan.

Pääsiäiseksi syntyneet ovat saaneet jo sulkapeitettä suojakseen. Vielä on vähän untuvaakin, mutta kasvuvauhti on kuitenkin kova. Jyrsijähäkissä ei enää riittävästi ollut tilaa temmeltää ja siipiäkin pitäisi voida vahvistaa räpyttelyharjoituksin. Nyt on se hetki, kun pitää opetella löytämään paikkansa kanalan hierarkiassa. Vaikka näköetäisyydellä toisistaan ovatkin kasvaneet, sai pienet heti muutamia noppimisia osakseen. Tuo meidän yksi mustista kanoista erityisesti haluaa osoittaa kuka laumassa määrää.

Edelleen odotellaan selviä merkkejä siitä kumpaa sukupuolta nuo kaksi mahdollisesti on. Sitä ennen niitä ei voi nimetä.

Kuvassa keskimmäinen (musta/ruskea) sen sijaan on selvästi tyttö, Elektra. Halusin sille soturiprinsessan nimen.

Tuo etualalla vähän kynityn näköinen vielä, on vahva kukkoehdokas. Jos näin käy, saa Ramses oman haareminsa. Ja jos toinenkin on kukko, niin sekin saa nimensä jonkun egyptin faaraon mukaan.

Meillä on suunnitteilla tehdä tuosta vanhasta lämmöneristetystä koirankopista lisätila kanoille. Katonkin saa nostettua auki aina siivouksen ajaksi. Ulkotarhasta tehdään sinne kulkuaukko vielä. Kun vain lumikinokset sulaisivat pois, niin kopin alustaa pääsisi tasoittelemaan. Ulkohäkin pystypuut pitäisi suojaöljytä vielä tässä kevään aikana.

Meidän kanat ovat saaneet itselleen myös keinun ulkotarhaan. Joku orsihökötyskin pitäisi sinne viritellä.

Tipurehua varten ostin uuden automaatin. Näyttää vaan maistuvan tipurehu isoimmillekin kanoille.

Portaan alle pääsevät piiloon noppivaa Fenixiä. Sinne nurkkaan piti vielä sijoittaa tuttu vesiautomaatti, kun eivät toista astiaa tunnistaneet. Ja kova jano olikin tullut, jännittävien tuntien aikana.

Hyvin lopuksi kävi. Uudet tulokkaat ovat löytäneet tiensä emon viereen orrelle. Siellä on turvallista yö viettää.

Tallennettu kategorioihin Eläimet, Kotikanala | Avainsanoina , , , , , | Jätä kommentti

Pääsiäismuna somiste

No niinhän siinä sitten kävi, ettei narsissi ehtinyt pääsiäiseksikään kukkaan. Lehtiä sentään kasvattaa. Anopilta saamani kaunis kalla tuo sensijaan meille tuota pääsiäisen tuntua värillään. Ihana kukka ❤

Mulla oli idea tehdä vain pari isoa munaa somisteeksi, joihin olisin laittanut helmililjapurkit sisään. Mitäs jätin liljahankinnan pääsiäisen tietämille, ilmanhan silloin jää. Ihan kivoja lopuksi tuli, kun jyrsijänheinäpedin tein keramiikka-kanoille ja lisäilin rusettinauhat.

Nuo somistemunat tein talouspaperista ja kovetin vesi-sokeriseoksella. Saman verran vettä ja sokeria on sekoitussuhde. Esim. 2dl sokeria ja 2dl vettä. Tuo nestemäärä riittikin yhteen palloon ja talouspaperiarkkeja meni noin 15kpl/ilmapallo. Työskentelytaso on syytä suojata askartelun ajaksi ja mahdolliset roiskeet pikimmiten pyhkiä pois. Kuivahtaa muuten tiukasti kiinni kalusteen pintaan.

Jätin molempiin palloihin yhdelle sivulle pyöreän aukon. Ajatus oli, että tuosta aukosta voisi somisteet asetella ja valmiin munan voisi ripustaa vaikka roikkumaan.

Talouspaperiarkin puolitin aina kahtia ja niitä palasia sitten kastelin vesi-sokeriseoksella, kun pallon pintaan niitä asettelin. Kerroksia tuli kaikkiaan n.3. Tuohon aukon kohtaan asettelin aina yhden arkin, johon olin leikannut pyöreän reiän.

Sitten vain pallot kuivamaan yön ylitse. Laitoin ne kuivumisen ajaksi jälkiruokakippoihin.

Pallot kuivui koviksi vuorokaudessa. Jos haluaa koristemunalleen sileän pinnan, silloin on valittava pintakerrokseksi jonkin muun, kuin talouspaperi.

Aukon reunoja koristeleikkasin vielä saksilla ennen niiden täyttöä.

Näitä somistemunia olisi voinut koristella runsaamminkin. Nyt kuitenkin vähempi tuntui paremmalta ajatukselta.

Pinkki koristenauha löytyi Prismasta. Höyhenet on aikoinaan kerätty omasta kotikanalasta.

Toisen koristemunan tein riippuvaksi koristeeksi. Ilmapallon solmukohdan aukosta oli helppo pujottaa solmittu makrameepunos, josta tein ripustuslenkin.

Tässäpä meidän pääsiäiskoristukset kaikkineen sitten ovatkin.

Ja pääsiäistrulleille on varattu vähän virpomispalkkaa.

Ihanaa pääsiäistä kaikille!

🐣

Tallennettu kategorioihin Askartelu, Sisustaminen, Tee se itse | Avainsanoina , , | Jätä kommentti

Kanalasta kuuluu piipitys

Meidän kanalassa asustelee 4 maatiaiskanaa. Niistä kaksi on kuitenkin rodustaan poikkeavan näköistä. Kun kanat hankin, piti näiden erinäköisten olla varmuudella kukkoja ja pelastin ne säälien kuolemantuomiolta. Mutta kuinkas kävikään. Kaikki munivat, myös nämä kukoiksi ilmoitetut. Pitkin vuotta yksi toisensa jälkeen saa hautomisvietin ja valtaa pesäkolon itselleen yli 20 päiväksi. Hautovat yleensä omia muniaan, joista ei kuoriudu jälkeläisiä kukon puuttuessa laumasta. Raukat eivät vaan hoksaa sitä.

Kuun alussa huomasin taas yhden asukkaista alkaneen tähän puuhaan ja sain idean. Lähinaapurissa on ihana kotitila jossa on mm. isompi kanalauma kukkoineen. Päätin kysellä voisinko saada ostaa kukon polkemia munia muutaman. Hain 5kpl tuoreita, saman päivän aika pyöräytettyjä munia ja asettelin ne hautovan kanan alle. Ei aikaakaan, kun toinenkin kana ahtautti itsensä samaan pesään hautomapuuhiin. No, pesä pysyisi nyt takuulla lämpimänä ja kuoriutumismahdollisuudet tuplaantuisivat.

25.3. Kuoriutui ensimmäinen tiitiäinen. Se oli poistunut hautovan kanan alta ja pudonnut pesän edustalle. Kanojen pesä on lattialla, mutta pesän edessä on levy jonne on sahattu pyöreä suuaukko. Tuon reunan yli poikanen ei ollut päässyt takaisin pesän lämpöön. Kana tuotiin hetkeksi keittiöön lämpöhoitoon ja pian virkistyikin.

Pesästä irroitettiin samalla tuo tipujen liikkumista rajoittava etulevy.

Seuraavana päivänä syntyi kolme lisää: 2 mustaa ja yksi tummanruskea. Toisessa mustassa on enemmän vaaleita laikkuja mm. kaulassa ja siivissä.

Kolmantena aamuna suruksemme kuitenkin, ensimmäiseksi kuoriutunut tipu löytyi elottomana. Sitä oli nokkaistu päähän kohtalokkain seurauksin.

Kanat voivat olla rasisteja ja hylkiä poikkeavaa väriä olevaa tai sitten sillä oli joku vika, jonka vuoksi emo ei sitä suojellut. Surullista miten eläimet voivat olla myös petoja toisilleen.

Huolestuin tästä ja puolisoni siirsikin kanalaan valvontakameran, jolla voitaisiin seurata kanoja 24/7 ja nähdä miten muut tulokkaat hyväksyttäisiin laumaan. Samana päivänä selvisikin, että pikkuisten selviytyminen ei olisikaan taattua. Kovin aggressiivista takaa-ajoa ja noppimista saivat osakseen myös toiselta emoltaan.

Meidän piti lopulta eristää rauhallisempi emo ja kolme tipua jyrsijänhäkkiin, että pienokaiset selviytyisivät.

Tämä äkäinen äityli oli hetken häsissään kun ei päässyt häkin sisään poikasten luokse. Vartioikin heitä nyt lattiatasossa, häkin vierellä. Kamala erottaa, mutta se oli välttämätöntä tipujen selviytymistä ajatellen.

Häkki käytiin ostamassa Hankkijalta. Se sijoitettiin kuitenkin kanalaan, että jatkossa sopeutuminen laumaan olisi helpompaa, kun kanat näkisivät silti toisensa.

Kova piipitys pienistä lähtee ja pikkujaloillaan suorastaan kiitävät häkin pohjalta toiselle. Kun oltiin häkkikaupoilla, niin samalla ostettiin pienille tarkoitettua rehua. Lisäksi ne saa keitettyjä kanamunia jotka on murskattu leivän sekä ruuantähteiden joukkoon. Saavat niistä runsaasti proteiineja.

Suojattua elämää saavat nyt elää ensimmäiset elinviikot. Saas nähdä missä vaiheessa alkaa erottua, onko kyse kanapojista vai kukoista. Nimet keksitään sitten kun tuo asia selvinnee.

Yksi ulkoluukuista avattiin sään suosiessa. Ja kun lattiatila pieneni häkin vuoksi, on ulkotarhassa lisätilaa missä tepastella. Maapohjainen häkkialue on vielä paksun lumivaipan alla. Sinne pääsyä kanaset joutuu vielä ehkä viikkoja odotella.

Meillä on sattuman kautta nyt oikeita pääsiäistipuja mitä hoivata.

Mukavaa pääsiäistä jokaiselle!

🐣

Tallennettu kategorioihin Eläimet, Kotikanala | Avainsanoina , , , | Jätä kommentti

Tulppaanit kukkii jo! Kirjataulujen kehyksien muutos

Auringonpaiste ikkunalaudalle on antanut tulppaaneille yllättävän nopeaa kasvuvoimaa.

Kukapa ei auringonpaisteesta voimaa saisi?

Helmikuun 17. päivä istuttelin kylmäkäsitellyt juurakot multaan. Suotta jännitin, ehtisikö edes pääsiäiseksi kukkimaan. Nämähän kukkii jo nyt! Sipuleita on tuossa lasimaljassa kahdessa eri kerroksessa. Ihan sillä, että kukinta jatkuisi pidempään.

Ihastuttavia!

Sipulikukkia onkin jatkossa oltava myös huonekasvatusta varten. Kun vain kylmäkäsittelee sipulit ja avittaa juuret kasvuun niin ruukkuihin voi istutella vaikka mitä ihania kevätkukkia. Samaan aikaan tulppaanien kanssa istutin myös narsisseja. Ne tosin vielä ovat kasvuvaiheensa alkutekijöissä, mutta saattavat pääsiäiseksi hyvinkin ehtiä.

KIRJATAULUJEN KEHYKSIEN UUDISTAMINEN

2017 joulukuussa tein vanhoista kirjoista taulut, jotka kehystin ajan patinoimalla laudalla. Tuohon vanhaan artikkeliin pääset suoraan täältä, jos niiden tekotapa kiinnostaa.

Nuo taulut päätyivät välillä varastoon, koska tykkään vaihtelusta sisustuksessa. Tänään miellyttänyt asia tai esine ei välttämättä olekaan niin kiva, parin viikon tai kuukausien päästä.

Yksi päivä varastoa tutkiessani, nämä tulivat uudelleen vastaan.

Tuo kehyksien patina ei miellyttänytkään enää silmää. Niistä sai myös helposti tikkuja sormiin, joten oli aika uudistaa ne kokeilumielessä. Eli jos homma ei onnistuisi, olisi ainakin yksi syy enemmän päästä niistä eroon.

Purin kehykset osiin ja maalasin ne mustalla kalustemaalilla. Seuraavana päivänä maalin kuivuttua, hioin maalatut kehykset. Raakapontin pinnassa oli uria, johon maalia jäi hionnan jälkeen juuri sopivasti. Kun laudan pinta oli hiottu sormiystävälliseksi (ei tulisi enää tikkuja sormiin), sipaisin pintaan vielä kerroksen antiikkipatinaa.

Kuivaus ja uudelleen kasaus ja tsadaa..

Taulut pääsivät tutulle paikalleen. Ja muutoskin miellyttää taas omaa silmää.

Tallennettu kategorioihin Sisustaminen, Tee se itse | Avainsanoina , , , , | Jätä kommentti

Senkin muutostyö kenkäkaapiksi

Tästä isosta muutoksesta olin alusta saakka innoissani. Edullinen ostos, jonka muutos ei epäonnistuttuaankaan olisi tullut ohentamaan kukkaroani.

Tässä kalusteessa miellytti tuo vintageaika. Nykyhetkeen hyvinkin suosittu malli sisustuksessa. Hinta vain 25 euroa.

Senkki oli tuunattu prinsessahuoneeseen sopivaksi. Pinkki maalipoja, valkoisin vauhtiraidoin. Kaappi oli ainoastaan ulkopuolisin osin käsitelty ja pinta suht siisti. Ainoastaan etulevyjen kulmat olivat kuluneet. Kalusteen muutosprojekti olikin melko vaivatonta toteuttaa. Jo alkujaan oli hyvinkin selvää, että senkki kuuluu palauttaa sen omaan aikakauteen, takaisin 50 luvulle.

Maalia irroittelin suurinosin kuumailmapuhaltimen ja lastan avulla. Ajattelin, että jos lähden hiomaan, saattaa tiikkipinta mennä helposti puhki. Tehokas tuuletus on paikallaan, kun noin maalia poistelee. Nosto-ovi täytyi pitää avoimena, ettei myrkyllysiä yhdisteitä pääsisi hengitysteihin.

Vaikka paljon kulutankin aikaa tuunausprojektien parissa, en ole saanut hankittua vieläkään siihen sopivaa hengityssuojainta. Joka kalusteprojektin kohdalla päätän, että ennenkuin seuraavaa aloitan, on suojain ennen sitä hankittava. Kunnes taas löytyy uusi projekti ja sama ajatusmalli jatkuu.

Senkin ovilevyistä poistin maalin hiomalla. Loppuhionnan tein myös konetta käyttäen. Harmitti vain, kun innoissani tulin hioneeksi parista kohtaa pinnan myös puhki. Mutta onneksi vain parista, eikä petsauksen jälkeen, jäljet enää niin häiritseviä ole.

Ovikiskot piti käsitellä maalinpoistoaineella. Maalijämät sain poistettua tasapääruuvaria sekä metalliharjaa käyttäen.

Kun hiontatyö oli valmis, puhdistin pinnat hiontapölystä vapaaksi paineilmalla sekä ihan kostealla liinalla pyhkien. Puupinnan kostutus takaa petsin tasaisen lopputuksen. Eli tuo pintojen pyhkiminen kostealla liinalla tuleekin tehdä juuri ennen petsin levitystä. Tai ainakin itselläni se tapa on hyvin toiminut.

Tähän kalusteeseen valitsin väriksi tiikin, sen puumateriaalin mukaan. Yksi käsittely riitti Liberon spriipojaisella petsillä. Pieni purkki riitti tähän hyvin. Hinta oli hiukan noussut Prisman hyllyssä ja purkki maksoikin nyt 17 euroa. Muuta ei tarvinnutkaan tähän muutostyöhön hankkia sillä kaappiin oli jäänyt tikkurilan Unica akva lakkaa juuri sopivasti.

Tällä kerralla lakkauksen toteutin pensselivedoin. Lakka levittyikin tasaisesti.

Koska projekti olisi päätyvä kenkäkaapiksi eteiseen, päätin yhden kerroksen lakkaa riittävän. Päälyosan maalaan ehkä joskus toistamiseen. Nyt se sai kelvata tällaisenaan.

Senkille tuli valmistuttuaan hinnaksi 42 euroa, joka on mielestäni tämän aikakauden kalusteelle halpa hinta.

Ja eteinen näyttää taas paljon kivemmalta.

😊

Tallennettu kategorioihin Huonekalujen kunnostaminen, Sisustaminen, Tee se itse, Vintagea | Avainsanoina , , , , | Jätä kommentti

Uusi keräilykohteeni

Lomonosov.

Kaunista vintagea.

Tämä orava kotiutui meille perjantaina. Bongasin sen torista. Ainut harmitus vain, että leima on kulunut pois.

Aito Lomonosov se on, vaikkakin leimalla saisi myyntiarvoa lisää. Orava oli vain niin viehättävä, että tällä kertaa en välittänyt takertua leimattomuuteen ja sinetöin kaupat 20 eurolla.

Leimattomasta ehkä vähän liikaa, mutta posliinieläin on muuten virheetön. Nyt tälle suloisuudelle pitää vain löytää vielä pari.

Pari vuotta sitten sain vanhemmiltani tuon kaapin päällä seisovan, valkoisen hirven. Lomonosovia sekin. Äitini oli sen lahjaksi aikoinaan saanut. Itse olen kuitenkin tykästynyt enemmän noihin värillisiin hahmoihin. Voikin olla, että tämä hirvi päätyy vielä takaisin lahjan antajalle, jolle se oikeasti kuuluisikin.

Eteisen hyllyssä istuskelee lintupari. Näissä molemmissa on se todistettava leimakin. 15 euroa kappaleelta olen niistä maksanut.

Satuitko huomaamaan? Tuo mun lintuviehätys näkyy meidän tapeetissakin

Lintuparvea on tarkoitus myös kasvattaa.

Olen päättänyt hankkia toistaiseksi, ainoastaan noita metsäneläimiä. Esineet tulee myös löytyä tästä kotikaupungin alueelta tai mahdollisimman läheltä, noita postikuluja välttäen.

Pari Arabian miniatyyrihahmoakin löytyy.

Nämä olen saanut hyvältä ystävältäni lahjaksi. Aivan ihastuttavat nämäkin.

Siitä onkin jo pitkä aika kun viimeksi olemme toistemme luona vierailleet. Voi kumpa korona kohta jo hellittäisi ja ystäviäkin saisi taas tavata, ilman rajoituksia.

Tervetullut jo olisi tuo normaali arki!

Yritetään tankata akkuja auringosta, sillä korona-aika ei estä ulkoilua. Ja nyt on ulkonakin niin kaunista.

Tallennettu kategorioihin Sisustaminen, Vintagea | Avainsanoina , , | Jätä kommentti

Sipulikukkien idätystä ja viherkasveille uudet mullat

Eräänlainen kokeilu tämäkin. Ensi kerta, kun sisätiloissa istuttelen narsisseja sekä tulppaaneita lasimaljoihin. Ehtisiköhän nämä puhjeta kukkaan pääsiäiseksi? Mahdollistakin se on, jos vain auringonvaloa ikkunalaudalla riittää.

Kylmäkäsittelin sipulit kellarissa. Kolmen viikon idätys pitäisi ohjeen mukaan riittää.

Nämä sipulit oli paremminkin tripla ajan tuosta, koska unohdin ne sinne. No, juuret vain voimistuivat tuossa ajassa.

Ladoin sipulit lasikulhoihin, jossa oli hiukan vettä pohjalla. Viikkojen kuluessa sitä pitikin pari kertaa käydä lisäilemässä. Kellarin pimeydessä ja kylmyydessä sipuleihin kasvoi viikoissa runsaat juuret.

Pitäisi kyllä edesauttaa kasvuun lähtöä.

Koska lasiastiat ovat umpinaisia laitoin pohjalle kerroksen ruukkusoraa, ettei sipulit makaisi liiassa kosteudessa. Kunhan nämä ovat sisällä kukkineet, siirrän ne kesällä sitten kukkapenkkiin. Tulppaanisipulit ladoin kahteen eri kerrokseen.

Siltä ne nousee.

Meidän viherkasvitkin sai uudet mullat juurilleen. Katkaisin myös liian pitkäksi venähtäneet vehkat kahteen osaan. Nyt vain jännitän juurtuuko multaan tökätty latvaosa vai ei.

Lohikäärmepuu hätyytteli jo verhotankoa latvalehdillään. Rungon alkupää vain oli kasvussa jäänyt latvaosaa ohuemmaksi. Ajan mittaan olisi katkaissut itse itsensä.

Jotain uuttakin istutin. Sain pari kliivian alkua anopiltani. Toinen kukkasista löysi paikkansa rappusista, viinipulloteline suojaruukkuna. Oli kyllä sellaiset kukanalut, että heikompikin multasormi pitäisi onnistua nämä juurruttamaan.

Mulla on kitunut myös pitkään yksi amatsoninlilja. Sain sitäkin uudet alut ja yhdistämällä vanhan kukan kanssa, toivon lopulta onnistuvani senkin kasvatuksessa.

Eikös ole komea ruukkukin?

Sain senkin 😊

Ainut kukka, joka ehkä tykkäsi vähiten mullan vaihdosta oli köynnökseni.

Suurin osa juurakosta nimittäin hajosi. Nyt lehdet vaikuttavat voimattomilta. Täytyy varmaan yrittää siitä juurruttaa vielä uudet alut, ennekuin se kuoleentuu täysin käsiin.

Tuo mullan vaihto on tosi sotkuista hommaa. Onneksi se kuitenkin on nyt tehtynä. Kasteluveteenkin voi taas lisätä lannoitteita. Lisävoima näille kukkasille tuleekin nyt tarpeeseen.

Ei muuta kun kasvua uuteen kukoistukseen.

🌱

Tallennettu kategorioihin Istutukset, Sisustaminen, Viherkasvit | Avainsanoina , | Jätä kommentti

Talvipäivä kotikanalassa

Lunta putoo, lunta putoo, pilvi talvisukkaa kutoo…

Sitä on sitten saatu kunnon talvi, ilmeisestikin koko suomeen.

Välillä kipakkaakin pakkasta on ollut, mutta meidän Lillevillassa pieni kanalauma tarkenee, pakkaslukemasta riippumatta.

Lämpöä ylläpitää kaksi pakkasvahtia, joita ei ole tarvinnnut säätää millään tasolla tänä talvena. Oikeastaan, tarkemmin katsottuna, ovenpuoleinen (kuva1.) lämmitin onkin täysin minimissä. Lämpöä kuitenkin riittää.

Kertauksena, jos eksyit artikkeliini ensimmäisen kerran, niin kanala on ollut alkujaan leikkimökki. Lämmöneristeenä finnfoam. Mökin alle on myös jälkiasennettu styroxlevyjä. Ihan vain sillä, kun mökki on irti maasta ja pakkastuuli pääsee lattian alle puhaltamaan.

Ulkotarhoihin johtavat luukut on pitänyt sulkea talveksi.

Tuolla ei ole kanoille mitään tongittavaa. On kylmää ja niiden silmille ehkä liian valoisaakin.

Ne hassut pelkäävät puhtaita sahanpurujakin.

Tuosta kuvakulmasta näkee selvemmin, että on melkoinen tuuletusrako alla.

Vaikka Lillevilla on kevythirsirskennus, ei se kovin vakkaa tekoa ole. Puumateriaali ei ole paljoa lautaa paksumpaa.

Ilmanvaihtoräppänä näkyy harjaosassa. Hyvä ilmanvaihto on erityisen tärkeää pienessä mökissä.

Meidän mökissä se toimii. Kutterit pysyy kuivana, eikä kosteuden kanssa tule ongelmia. Kun kutteri pysyy kuivana ei tule hajuhaittoja niiden jätöksistäkään. Korvausilmaa vuotaa juuri sopivasti suljetuista ulkotarhaluukuista ja oven raoista.

Valaistus on säädetty ajastimella niin, että yöksi sammuu ja aamuvarhaisella syttyy. Näin kanoilla säilyy vuorokausirytmi ja ne tajuavat mennä pimeän tullen nukkumaan.

Kaamosaikaan, kun enimmäkseen on ulkona pimeää, onkin lamppu tärkeässä osassa rytmittämässä yötä ja päivää.

Lillevillassa on kyllä kaksi ikkunaakin. Kanat kuitenkin pöllyyttävät lattiakuttereita niin, että pöly peittää näkyvyyden.

Vesiastiaa täytyykin pitää silmällä ettei pääse tukkiutumaan, kun kanat innostuvat kuivapesemään itseään.

Orren takana oleva seinä paljastaa, ettei kanan kakka ole aina kiinteää. Oikeastaan, ikinähän se ei olekaan. Kanat eivät pisaa erikseen, vaan päästävät virtsan ulosteen mukana. Niillä on ns. yhteissuoli, josta putkahtaa ulos niin yhdistetty ruuansulatusjäte kuin munatkin.

Kotikanalan asukkaita on tällä hetkellä 4.

Neljäs vuosikin menossa, näin siipikarjatilallisena 😁

Roxy, Matrix, Valerie ja Fenix.

Kovin ahkeria munijoita nämä kotkottajat eivät enää ole. Munia tuleekin enää satunnaisesti. Vuoroin ovat sulkasadolla ja munintatauolla. Ikävuosia näilläkin 4, eli tuotteliaimmat ikävuodet taitaa olla takanapäin.

Jännän värisiä nuo munat ovat kuoreltaan edelleen. Vihertävistä lähes valkoiseen sävyyn.

Kuivaheinää ostan välillä kaupasta. Tarjolla on automaatista vettä, munintarehua, kauroja ja kalkkia. Joka toinen päivä vien ruuantähteitä. Suurustan teen veteen, jonne sotken sekaisin leipää sekä ruuantähteitä.

Ajatuksena on ensi kesänä hankkia mökkiin 2-3 nuorikkoa lisää, niin lauma olisi taas alkuperäislukuinen.

Tallennettu kategorioihin Eläimet, Kotikanala | Avainsanoina , | Jätä kommentti

Heräteostoksia kirpputoreilta

Eilen poikettiin kaupunkireissun yhteydessä Ullakolla. Rauhallinen aika, kun koko putiikissa oli ehkä 3 muuta asiakasta meidän lisäksi.

Kerran kuukaudessa tulee sellainen fiilis, että pitää päästä tarkistamaan lähikirppisten tarjonta. Tosin tuli nyt huomattua, että harvemminkin voisi käydä. Tiedä sitten mistä johtuu, mutta samoja tavaroita lojuu useissa hyllyissä kuukaudesta toiseen. Paneekin ihmettelemään, miten jollakin on varaa pitää myyntipaikkaa ikuisesti. Varsinkin kun vaikuttaa, ettei sitä kannattavan myynnin vuoksi pidetä.

Tämän puisen minilipaston löysin 12 eurolla. Vankkaa tekoa.

Tuo paino oli yksi niistä syistä miksi tämän valitsin. Pysyy hyvin paikoillaan, kun laatikoita aukoo. Olisi kiva tietää onko massatuotantoa vai jonkun puusepän taidonnäyte. Vetonupit ruusunmuotoon veistettynä ja lipaston alaosan kaunis kaiverrus vetosi minuun. Viehättävä ja väriltään juuri sopiva meidän keittiöön. Tällä hetkellä käytetään mausteiden säilyttämisessä.

Loppuvuoden löytöjä voisin myös esitellä.

Niistä tulikin keräilykohteita, joihin kirpparireissuilla etsitään jatkossa täydennystä.

Lumme

Design Kerttu Nurminen.

Pienimmissä lumpeissa on Arabian tarrat ja lopuissa Nuutajärvi värtsilä 1793 tarrat. Tähän sarjaan pitäisi löytyä vielä pari maljakkoa lisää.

Oberglas, itävalta. Suunnittelija tuntematon. Kynttilänjalkoja nämäkin. Pallokynttilöille esimerkiksi sopivat. Niitä on mahdollista käyttää myös maljakkoina.

Etsinnässä on vielä sarjan lyhkäisimmät. Sellaisetkin tuli eilen Ullakolla vastaan, mutta ei virheettömät. Ihmetyttää myös miten rikkinäistä yritetään edes myydä ja vielä kuntonsa nähden kovaankin hintaan.

Revontulisarjaa

Design Erkkitapio Siiroinen. Valmistettu 1978-82, Riihimäen lasia.

Niitä on nyt 3 lautasta ja 4 lasia koossa.

Tämä on oikeastaan puolisoni kerämää sarjaa. Tuota sarjaa löytyy usein kirkkaana versiona. Sininen on harvinaisempi. Ja tuota harvinaisuutta edelleen etsitään.

Kivaa, kun on jotain tiettyä etsittävää kirppareilta. Ja aina tietysti kivempaa, kun lopulta jotain löytää ja vielä sopivaan hintaan.

😊

Tallennettu kategorioihin Kirppislöydöt, Sisustaminen | Avainsanoina , , | Jätä kommentti

Valaisin pajukorista

Vanha kori oli tähän helppo hyödyntää.

Kaupasta ostin vain johdon, joka sisälsi katkaisimen. Sekä lamppua varten, erillisenä myydyn lampunkannakkeen.

Säästin puolet, kun liitin johdot itse, kuin että olisin ostanut valmiiksi liitettynä.

Eikä tarvinnut, kuin kaksi johtoa kiinnittää!

Puolisolta sain kytkemiseen ohjeet. Olisi pitänyt napata kuvat tuosta sähkötyöstä heti, sillä lampunkannake ei ollut enää purettavissa tuon kokoamisen jälkeen.

Irrotin korista ensin tuon kädensijan. Lähti ihan nätisti murtamalla. Pohjaan tein lamppua varten reiän, kaivertaen sen mattopuukkoa sekä keittiöveistä apuna käyttäen.

Ja sitten spreiasin korin valkoiseksi.

Spraymaalissa on voimakas haju. Onkin tärkeää antaa työn kuivahtaa kunnolla, että maalinhaju pääsee katoamaan. Muuten päänsäryltä ei voi välttyä.

Tuon Pauliinalangan olen hankkinut jo aiemmin, tarkoituksena tehdä joku makrameetyö. Käy se näinkin. Yhdistetään makramee valaisimeen.

Korin ympärille sidoin aloitusnarun, johon kiinnitin lankalenkkejä vieri viereen.

Tuo ohje on napattu Pinterestistä.

Perussolmun valitsin sen helppouden vuoksi ja koska se onkin tällä hetkellä ainut makrameesolmu, jonka osaan tehdä.

Aloin vain solmia sen enempää miettimättä.

Oikeastaan aluksi oli tarkoitus tehdä lampulle vain helmat, vähän boho tyyliin.

Kun nauhat sain solmittua loppuun, harmitti, etten varannut pituutta tarpeeksi hapsuja varten.

Purkasin lopulta kierroksen verran ja solmin aina neljä lankaa yhteen erillisellä langalla.

Makrameekauluksen kiinnitin kuumaliimalla korin pohjaan kiinni. Toimii näin paremmin, kuin että olisin tehnyt ne helmat. Solmukaulus riittikin kokonaisuudessaan peittämään korin sivut piiloon.

Vanhan hyllykannattimen maalasin valkoiseksi. Se kannatteleekin nyt minun uutta valaisintani.

Tallennettu kategorioihin Sisustaminen, Tee se itse | Avainsanoina , , | Jätä kommentti