Portiton koti ja työpöytähankinta

Meidän talo on hiljentynyt. Pari viikkoa sitten saateltiin viimeiselle matkalle vanhin koiramme Bella. Kääpiöpinseri ja ikää reilu 11-vuotta. Olen kirjoittanut jossain vaiheessa artikkelin meidän kahden kerroksen koirista. Siitä, miten Bella lakkasi sietämästä Lunaa. Nartut elivätkin toista vuotta talossamme, portein jaettua elämää.

Vaikka elämä oli hivenen hankalempaa tuolloin, jättää poismeno omat tyhjiönsä arkeen. Rutiinit muuttuu. Suurin muutos onkin nyt taloon astunut hiljaisuus. Haukkuherkkä Bella, jonka rotuominaisuus tuntui vain voimistuvan iän myötä, piti kyllä meteliä yllä.

Eutanasiapäätös vaati tälläkin kertaa omat kipuilunsa. Lopulta, voinnin nopea romahtaminen ei antanut oikeastaan vaihtoehtoja. Oli tullut aika yhteisestä ajasta hiljaa kiittää.

💔

Luopuminen ottaa koville. Eläinlääkärin sanoin: eutanasiapäätöksen tekeminen on omaa lemmikkiä kohtaan sitä suurinta rakkautta.

On jännä huomata miten koirakamun poismeno muutti myös toisen koiramme arkea.

Hetki ennen lähtöä.

Eripurat hiljaisesti sovitaan. Luna aisti selvästi, ettei Bellalla ollut kaikki hyvin.

Selkeä alakulo on vaivannut Lunaa (amstaffi) siitä saakka. Vaikka päivät on nyt täynnä enemmän lenkkejä, herkkuja ja rapsutuksia on luonne muuttunut vaisuksi ja apeaksi. Kai koiratkin suree tavallaan.

Bellan poismenon myötä talo laajeni Lunalle, kun portit poistettiin. Toisaalta, itsekullekin kulku huoneesta toiseen on nyt helpompaa.

Tässäkin oli ennen portti. Nyt on vapaa kulku maalaus/työhuoneeseen. Sinne hankittiin muuten ihan hiljattain torista työpöytä. Malm kalustesarjaa, ikean vanhaa mallistoa.

Pieni kulumajälki pöydän sivussa, mutta peitettävissä jos alkaa häiritä. Toistaiseksi ei sitä tee.

Vielä kun bongaisin sen kaveriksi maaleilleni saman sarjan lipaston, niin huone ei muuta kaipaisikaan.

Esteetöntä elämää jatkossa portittomuuden myötä. Aika parantaa ja palauttaa. Nyt kuunnellaan hiljaisuutta, johon Luna saattaa ajoittain ja varsin vakuuttavasti, huomioilleen haukahtaa.

Tallennettu kategorioihin Eläimet, Sisustaminen | Avainsanoina , , , , | Jätä kommentti

Etiketit pakkausteipistä

Kokeilin ja totesin tämän olevan suhteellisen helppo tapa nimikoida tasakylkiset purkit ja purnukat. Kyseessä on eräänlainen kuvansiirto teipille.

Itse innostuin tekemään noita etikettejä keittiön säilytyspurkkeihin.

Tarvitset tähän puuhaan tulostimen, paperia, sakset, pakkausteippiä ja vesiastian.

Tällä helpolla menetelmällä siirtyy teippiin niin teksti, kuin tulostetut kuvat ja logot.

Haluttu kuva tai teksti ensin tulostetaan paperille. Ei tarvitse tulostaa peilikuvana, ihan vaan normaaliin tapaan. Sitten siirrettävä kuvake leikataan pakkausteippiin sopivaksi. Itse käytin isompiin tarroihin 2 pystyyn aseteltua teippiä ja niinkin onnistuu.

Leikkasin ensin siirrettävän tekstin ja asetin sen pöydälle oikein päin. Sen jälkeen leikkasin reilusti paperilappua isomman teipin, jonka laskin liimapuoli alaspäin, kohti tuota leikattua lappusta. Tarpeeksi lähelle, kun laskee, imaisee teippi paperin itseensä. Ylimääräiset teipit kannattaa tässä vaiheessa leikata päistä pois.

Kuvakohdat, jotka haluaa siirtyvän teippiin täytyy hangata kauttaaltaan jollain tylpällä esineellä, esim puisella lastalla. Tämän jälkeen lappuset lasketaan vesiastiaan noin kolmeksi tunniksi.

Sitten vain poistat teipiltä vedessä pehmenneen paperin ja hierot sormin pois loputkin paperin rippeet. Tuo teipin pesu täytyy tehdä siellä vesiastiassa, ettei liimapinta kärsi. Ihan reilua hieromista kestää.

Siirtynyt printti istuu tiukassa, kuin purkka tukassa 😊

Sitten vain asettelet pestyn teipin haluamasi astian kylkeen. On kuitenkin huomioitava, että purkki tosissaan on tasasivuinen asettamasi teipin osalta. Pakkausteippi ei juurikaan myötäile pyöreää pintaa. Ilmakuplat pois ja annetaan kuivua paikoilleen.

Itse hyödynsin nuo pikakahvipurkit uuteen käyttötarpeeseen. Korkit spreijaan kyllä vielä mustiksi.

Helppoa ja nopeaa. Tarra ei varmastikkaan kestä konepesua, mutta käsitiskauksen kylläkin.

Tästä voit halutessasi tulostaa ilmaiset, artikkelin kuvissa näkyvät tekstit.

Tallennettu kategorioihin Tee se itse | Avainsanoina , , , | 2 kommenttia

Grinch

Löytyykö muiden kotoa näin joulun alla joulumieleltään tämän nimen omaavaa?

Meiltä löytyy. Vuodesta toiseen, aina yhtä vilpoisin joulumielin. Tämä somisteeni sai kuitenkin osakseen positiivista mieltä. Puoliso totesi töistä tultuaan, hymyssä suin, että nyt on paras joulukoriste sitten aikoihin! Eli epäselväksi ei varmastikaan jää, että tuo murunen on meidän perheen Grinch.

Looginen ja täysin ymmärrettävä selityskin sille löytyy hänen lapsuudestaan. Lapsuudessa kohdattu oman isän kuolema joulupäivänä, teki joulunaikaan loputtoman synkän vaikutuksen.

Kokemus lapsuudessa vaikuttaa tulevaisuudessakin. Siksi sitä omaa jälkikasvuaankin haluaa suojella kaikelta pahalta ja niin pitkään, kuin se on mahdollista. On kuitenkin asioita joihin emme pysty vaikuttamaan ja puolisoni koki aikanaan sellaisen.

Tämän grinch hahmon tein kulahtaneesta lumiukko-somisteesta. Maali oli pahoin hilseillyt. Hioin loputkin pois ja sitten vaan uutta päälle, vähän räikeämpää. Toinen lumiukko oli paremmin säilynyt ja Grinchin kaverina tervehtiikin tulijaa vähän ystävällisemmin ilmein.

Hyvää ja rauhallista joulua jokaiseen kotiin!

Tallennettu kategorioihin Sisustaminen, Tee se itse | Avainsanoina , , , | Jätä kommentti

Led joulukuusi

Meidän olohuonetta on koristanut uusi joulukuusi kohta viikon verran. Ensimmäistä kertaa olen näin ajoissa.

Ennen hankintaa hetken pohdin, olisiko aito kuusi ollut parempi vaihtoehto. Putoavat neulaset, joita tulee vastaan vielä kuukausia joulun jälkeen, ei oikein miellytä. Kuusiaika on myös niin lyhyt, että tuntui eettisesti oikeammalta valita puu, jota voi käyttää mahdollisesti useampana jouluna.

Toisaalta onneksi olin ajoissa. Ostohetkellä Tokmannilla oli näitä enää kaksi jäljellä ja huomisin kaikki muut muovikuuset, paitsi valkoiset oli myyty.

Halusin nyt laadukkaamman kuusen. Muovikuusen, joka matkii aitoa kuusta neulastenkin osalta. Pituutta 210cm ja oksia koristaa 350 lediä. Tässä ei ole mitään monipuolista valotoimintoa. Ainoastaan valot päälle toiminto ja se riittää.

Koristeet on kuluneilta vuosilta kierrätetty ja ehtiipähän jotain uuttakin vielä lisätä, niin halutessa. Kuusenaluskori tai matto on vielä hankinnan alla.

Joulunpunaista väriä on ripoteltu maltillisesti vähän sinne tänne.

Aattoilta menee itsellä työvuorossa. Joulua juhlitaan varmaan meidän perheessä sitten etuaikaa. Ehkä jo aaton aattona. Sopii hyvin tähän mun kuusihätäilyyn.

Yksi tonttu nähty eteisessä 😊

Maalaushuoneeseen sain näin ennen joulua myös sen kaivatun lisätilan. Peilipöytä löysi lopulta uuden kodin. Vähän haikein mielin siitä luovuin, mutta ostaja vakuutti sen pääsevän hyvään kotiin. Tilaa ei vain ole koskaan tarpeeksi säilyttää kaikkea.

Tallennettu kategorioihin Sisustaminen | Avainsanoina , | Jätä kommentti

Muovilusikoista kukkasia.

Aioin ensin nimetä nämä lupeenkukiksi. Tarkempi kuvahakujen tutkiminen johti kuitenkin tulokseen, ettei tämän kaltaisia lumpeenkukkia olekaan. Ehkä enemmänkin latva-artisokka tai aukeamassa oleva pionin nuppu.

Näiden kukkasten tekoon tarvitset vanhoja joulupalloja, kuumaliimaa ja muovilusikoita. Meidän kaapista löytyi niin pieniä kuin isojakin lusikoita. Pohjaksi käy myös massa -tai styroxpallo. Ripustuslenkki kannattaa kuitenkin niihin väsäillä ennen lusikoiden kiinnitystä.

Lusikoista katkoin varret. Näin kukkasille saatiin terälehtiä. Itse pidin eniten siitä miltä ruokalusikoista tuunattu joulupallo näytti.

Lusikoiden asettelun kuumaliiman avulla aloitin pallon alaosasta. Omaa taiteellista silmää saa käyttää lehtien asettelussa. Aika pitkälle peräkanaa, kierros kierrokselta nämä liimasin. Kuumaliima jonkin verran taivuttaa muovilusikoita. Sormien polttamiselta en myöskään välttynyt. Hiukan hätäisen luonteen omaavana tuon saatoin itse aiheuttaa.

Lusikat asettui luonnollisesti myös viimeiseen kierrokseen, josta tuli nupun alaosa. Näissä joulupallossa oli valmis, siisti ripustuslenkki, johon solmin lopuksi vaalean silkkinauhan.

Kukkaset somistaa nyt keittiön kattotelinettä. Samalla siinä kiipeilevä köynnös puhkesi kukkaan.

Kivaa viikoloppua kaikille!

Tallennettu kategorioihin Sisustaminen, Tee se itse | Avainsanoina , , , , | Jätä kommentti

Havuja porraspieleen

Havut, lyhdyt sekä lumi, ovat takuuvarmasti erityinen trio, jotka yhdessä saavat lähestyvän joulunajan tuntumaan läsnäolevalta.

Vanhaan puiseen laatikkoon, ehdin onnekseni ennen pakkasia haalia sammalmattoa. Vihreä pohja antaa mielikuvitukselle tilan rakentaa, siihen mitä mieleen juolahtaa. Ja kaikki näyttää sammalen kaverina kivalta. Nyt siihen asettelin vain kärpässieniä, joista tuli ripaus joulun punaista.

Tuon laatikon pelastin viimekesänä roskalavalta. Lukkopesä paljastaa sen kuuluvan johonkin lipastoon. Erään talon omistaja oli kuollut ja perikunta tyhjäsi purkukuntoista ulkovarastoa. Samasta paikasta mukaan lähti suuri pärekori ja käyttämätön iso pressu. Tuon puisen laatikon kyllästin viimekesänä terassin väriin. Mielestäni se oli kiva lisä hyödyntää kasviasetelmissa.

Tänään syntyi yksi kranssi lisää. Tällä kertaa tein sen havuista.

Varaston kätköistä löysin tämänkin.

Metallinen koristekyltti on ollut säilössä vuosia. Nyt sekin lopulta pääsi toivottelemaan saapuville vierailijoille tervehdyksen.

Nyt vain ihmettelen miksi se on jäänyt niin vähälle käytölle? Olisiko joulumieli ollut kenties hukassa…

Tallennettu kategorioihin Istutukset, Puutarha, Sisustaminen, Tee se itse | Avainsanoina , , , , , | Jätä kommentti

Askartelua ulkona

Eilen, työpäivän jälkeen oli virtaa pieneen askarteluun. Ulkolämpömittarin ollessa vielä plussan puolella houkutti se vetämään saappaat jalkaan. Kerrospukeutuneena tosin. Mitenköhän sitä talvella oikein tarkenee, kun kylmyys tuntuu näin syksyllä jo luissa ja ytimissä.

Päätin tehdä kranssin ulko-oveen nyt puolukanvarvuista. Noista varpukimpuista kranssin kokoaminen on nopeaa.

Asutaan maalla ja omaa tonttia on muutama hehtaari, johon kuuluu myös metsää. Eli omalla tontilla tällainen saksilla puuhastelu on sallittua. Jos toisen metsään pitäisi mennä tarvikehakuun, tarvittaisiin siihen maanomistajan lupa.

Pidin koristelun yksinkertaisena. Kaksi vanhaa punatulkkukoristetta riittänee. Vielä ei tehnyt mieli lisätä rusettinauhaa. Olisi tullut liian jouluinen.

Eletäämpä tämä halloween-aika ensin 😁

Löytyy täältä muutama betonikurpitaskin kauteen sopien.

Tiedä sitten johtuuko eilisestä ulkoilusta, mutta taas on asteen kipeämpi olo.

Tämä syksy on ollut itselleni melko ”tautista” aikaa. Vieläkään ei ääni kunnolla kestä, yskittää ja on puolikipeä olo. Kuukausi kurjaa, puolikuntoista oloa, alkaa jo puuduttaa. Pari viikkoa olen kuitenkin töissä käynyt voinnista huolimatta. Maskipakkokin on töihin palannut, kun hengitystieinfektiot ovat taas räjähteet käsiin.

Tuo talvipakkasten puhdistava voima alkaa olla toisaalta jo tervetullutta. Vaikka kylmyydestä ei niin nauttisikaan.

Tuokoon viikko terveyttä edetessään ja pidetään villasukat jalassa, että tarkenee.

Tallennettu kategorioihin Askartelu, Sisustaminen, Tee se itse | Avainsanoina , , , | 1 kommentti

Aavekansa valtaa metsän

Taas on se aika vuodesta käsillä, kun meidän lehtikuusimetsä muuttuu kummitusmetsäksi.

Aiemmin hilpeyttäkin herättäneitä betonivalukoristeita on ollut metsässä vain kaksin kappalein. Viikatemies ja Scream-naamainen kummitus. Lisänä yön pimeydessä ovat loistaneet syksyisin lyhdyt. Viimevuonna ei sinne saatu aikaiseksi mitään uutta, vaikka alkuun oli suunnitteilla, että vuosittain sinne jotain lisätään.

Nyt kuitenkin on pari pelotusta lisää paikoillaan.

Tätä aavekansaa ei tokikaan poisteta metsästä, vaikka halloweenaika ohoittuukin. Ne seisovat paikoillaan vuodenajasta toiseen ja houkuttelevat välillä ohikulkevia lenkkeilijöitä niitä ihmettelemään. Syksyn hämärtyvät illat ja yön pimeys tekee niille oman kammokertoimensa lisää.

Täällä saa seikkailla yölläkin. Jos uskaltaa.

Päätön morsian ja arkku somisteineen tuo nyt lisäpelotusta metsässä.

Mallinukelle puettiin betonivaluun kasteltu iltapuku päälle. Harmillisen huonosti vain betoni tarttui taftikankaaseen. Mekko joudutaan uusimaan vielä, mutta nyt tähän kammotusaikaan, saa luvan näin kelvata.

Arkuksi päätyi vaneerinen kuljetuslaatikko, joka kyllästettiin harmaaksi.

Pikkumetsä polkuineen on näin päiväaikaankin omalla tavallaan aavemainen.

Mutta kuten mainitsin pelkokerroin on pimeässä moninkertsisempi.

Jännittävää Halloween-aikaa kaikille!

Tallennettu kategorioihin Taide, Tee se itse | Avainsanoina , , , | Jätä kommentti

Kahden kerroksen koiruudet

Viimeviikon keskiviikkona meille asettui pidemmäksi vierailijaksi streptokokki. Kaataa kyllä sohvan pojalle, voin kertoa. Tässä nyt reilun viikon olen sairastellut. Oireena: kuume, kova kurkkukipu, pääkipu, nivelkivut ja jatkuva yskä. Niin ja ääni on totaalisen mennyt.

Tällähetkellä yskän pääpaino on viedä yöunet koko talon asukkailta ja ajaakin mut edelleen sohvalle nukkumaan. Tai no yrittämään nukkua ja räkimään nessuihin. Voiko makaamiseenkin väsyä? Kyllä voi.

Pelkäänkin sulautuvani lopulta osaksi tuota nahkaista Pohjanmaan kalustetta.

Joku sentään hoivaa muakin.

Pian 2-vuotias Luna (amstaffi) käy välillä lepuuttamassa kuonoaan mun kyljessä, kuin kertoakseen, että tässä olen ja tunnen kipuilusi.

Se makoileekin nyt erityisen paljon mun seurana pedissään. Makaa niinkuin minäkin. Aivan kuin toivoen, että tauti selättyisi nopeammin, kun myötätuntomakoilee.

Toinen makoilija löytyy yläkerrasta, Bella(kääpiöpinseri). Tuo 11-vuotias neiti ei niin myötätuntoinen osaa enää olla. Vaikka ikää on mittarissa, ei se juurikaan vanhaa neitiä näytä hidastavan. Haukkua ja energiaa riittää.

Yläkerta on Bellan valtakuntaa. Tämä kaksikko piti erottaa vuosi sitten. Vanhaneiti ei vain enää hyväksynyt taloon asettunutta amstaffia, eli toista narttua.

Se alkoi vuoden yhteisolon jälkeen hyökkiä isomman kimppuun. Siis, ihan kunnolla purren. Ison koiran egolla varustettu pikkukoira, ei ymmärrä jäävänsä taistelussa isommalle kakkoseksi. 2 vakavaa yhteenottoa riitti ja siitä lähtien nämä koiruudet ovatkin olleet portilla, häkillä tai aitauksella toisistaan eristettyinä.

Yläkerran aulasta löytyy pari kunnostamaani lipastoa. Ne kuuluukin mun listaan ”näistä en luovu”. Tuosta samassa tilassa olevasta rumpusetistä olenkin täysin eri mieltä. Ne on kategoriassa: asioita, joita on siedettävä.

Aluksi tämä kahden kerroksen koorat tuntui työläältä. Tässä vuoden sisällä järjestelystä on tullut kuitenkin enemmän normi. Siihen ovat sopeutuneet myös koiruudet.

Kesän aikana pihaan ilmestyi myös pieni aitaus, joka mahdollistaa ulkoilun osittain myös yhtä aikaa.

Vanhojen trampoliiniputkien kierrätystä.

Nuo putket nimittäin valettiin betoniin.

Hyvin pitävät aitaverkon suorassa, eikä ole pelkoa aitatolpan pettämisestä, kun ei ole maatuvaa materiaalia. Verkko kyllä pitää kaksikon erillään.

Me täällä jatketaan lepäilyä ja toivotaan, että ensiviikko toisi terveitä tuulia ja pääsisi jo kävelylenkillekin.

Tällä taudilla tosin on viikon itämisaika. Vanhin poika alkoikin kurkkukipuilla eilen. Jääkin nähtäväksi käykö pöpö lopulta talon asukkaat läpi yksi kerrallaan.

Eiköhän tämäkin selätetä, mutta terveenä on kyllä kivempaa.

Palaillaan!

Tallennettu kategorioihin Eläimet, Rakentelu, Tee se itse | Avainsanoina , , , , | Jätä kommentti

Ihanat metallituolit pikkurahalla

Luonnonvalkoiset, pienesti ajan patinoimat metallituolit. Terassilla aiemmin palvelleena, jonka vuoksi pientä pintaruostetta oli muutamassa kohdassa. Ei kuitenkaan häiritsevästi. Nämä ovat Pentikin vanhempaa tuotantoa. Googlettamalla ei myyntivuosi selvinnyt, mutta väliäkö tuolla. Tuolit ovat yllättävän painavat, vaikka siro ulkomuoto antaa muuta ymmärtää.

Selkänoja on suunniteltu suoraselkäiseen istumiseen, joka antaa kyllä hivenen myöden istuessa. 10€/kpl oli yhden tuolin hinta. Ihastuin näihin kyllä heti, vaikka varsinaista paikkaa näille ei heti ollut tiedossa. Sopivat myös puutarhaan jos joskus maltan ne sinne laittaa. Pehmusteeksi löysin varaston kätköistä niihin harmaat Ikean Benö-merkkiset päälliset. Ja juuri sopivan kokoiset.

Tämänhetkinen paikka tuoleilla on maalaushuoneessani.

Haaveilen edelleen isommasta maalaustilasta. Sellainen vapautuu sitten, kun jälkikasvusta joku muuttaa omilleen. Ahtautta ateljeessa lisää vanha peilipöytä. Se jouduttiin siirtämään makuuhuoneesta pois vaatekaapin tieltä. Niin paljon kun peilipöydästäni pidänkin, joutuu tilanpuutteen vuoksi siitä vielä luopumaan. Peilipöytä onkin tällähetkellä torilla myynnissä.

Uusin tauluni onkin valmistunut tuolla Pentikin nätillä metallituolilla istuessani.

Noita maalaamiani tauluja löydät blogini etusivun yläosassa olevasta myyntipalkista.

Tervetuloa ostoksille 😊👋

Tallennettu kategorioihin Sisustaminen, Taide, Tee se itse, Vintagea | Avainsanoina , , | Jätä kommentti