Viher-mix ja ensimmäinen signeeraus

Nautin vaihteeksi näistä talvipäivistä.
Kirpakka pakkanen ei haittaa, kun voimauttavat auringonsäteet valtaavat maiseman ja valaisee kodin huoneet.  Kukapa ei nauttisi?

Remontin myötä uudistuneeseen olohuoneeseenkin osui tuo ihana päivänpaiste. Tällaisina päivinä valon myötä olo on arvatenkin energinen. Ei voi olla muuta kuin hyvällä tuulella ☺

Muistan lukeneeni aivan hiljattain kuinka nahkakalustot tekevät uutta tuloaan sisustuksessa.

Jee, meillä ne jo on!

Yhtään en enää kaihoile kangassohviemme perään. Tämä on ollut pidetty sijoitus.

On myös edelleen monia asioita ja kivoja tavaroita, joita haluaisin. Kaikkea en tietenkään voi saada, koska en ole syntynyt rikkaudet tililläni.

No en oikeasti haluaisikaan olla.

Ehkä vain vähän parempituloisempi tai kokonaan velaton ois vielä parempi ☺

Jatkan siis haaveilua esim. aidosta isoista villamatosta olkkarissa, jota tuskin koskaan tulen arvokkaan hinnan vuoksi saamaan tai hankkimaan. Sillä hankintalistalla on jatkuvasti jotain ensisijaisen tärkeää tai ainakin niitä mattoja tärkeämpää.

Oletteko huomanneet miten telkkarissa pyörivässä Suomen kaunein koti-sarjassakin usein kehutaan edullisesti sisustettuja koteja ja pikkurahalla hankittuja juttuja. Kuitenkin, samalla niitä aitojen asioiden ja huonekalujen puuttumista peräänkuulutetaan kerta toisensa jälkeen.

Tiedän, että meillä on vielä pahasti sisustus kesken tässä huoneessa. Tyhjää tilaa on vielä paljon seinillä ja lattiatasoilla. Haluan kotiimme asioita, jotka tuntuu omalta ja meidän näköisiltä.  Niitä tulee kyllä varmasti hankittua ajan myötä. Kaikkien silmää miellyttäviin kalustehankintoihin menee vain enemmän aikaa.

Jatkuva jonkun sortin keskeneräisyys vain seuraa vuodesta toiseen. Toki osasyynä ovat olleet toistuvat kodin remonttiurakat. Mutta voiko koti olla oikeastaan koskaan täysin valmiskaan?

Meidän olohuone odottaa vielä sitä persoonallista lipastoa tai senkkiä löytyväksi. Etsinnässä on aito vanha kaluste 50-60-luvulta. Onhan meidän talokin alunperin se tavallinen talo 50-luvulta ☺

Parikin mieluista senkkiä on osunut kohdalle, mutta hintapyynnöt hipoo nyt pilviä, vaikka kaluste ei olisikaan enää priimakunnossa.
Antiikkikalusteita on myynnissä paljonkin, mutta suurin osa antiikista myydään pitkään varastoituina. Kosteissa, kylmissä varastoissa säilytetyt kalusteet ovat menneet pilalle mikrobikasvun myötä ja niissä on tällöin se ikävä ”vanha” (homeen)haju.

Vaikka itselläni haussa on antiikkikaluste, niin haluan sellaisen meidän kotiin ilman niitä hajuhaittoja.

Ulkona on niin puhtaan valkeaa ja kaikkialla vain kimmeltää hentoinen pakkaslumi. Miten hauskasti (vohveli)hanki nyt rasahteleekin kengän alla ulkona kävellessä.

 Ajatuksissa sitä jo alitajuisesti valon myötä valmistautuu kevätpuuhiin puutarhassa. Liikaa suunnitelmia…
Niitä vain mieleen tupsahtaa vaikka olen vannonut olla tekemättä niitä suunnitelmia enää etukäteen. Ei huolta, pysyn kyllä päätöksessäni.

Kukkalauta olohuoneen ikkunan alla on saanut kannatellakseen vihreitä ihanuuksia, joita kauppareissuilta yksi toisensa jälkeen on meille ilmestynyt. Tuo keskimmäinen löytyi Keskisen kyläkaupasta. Suukkosuu, jolla on varpumaiset lehdet. Tunnetaan myös nimellä Pusukki mutta ilmeisesti eri kasvi kuin ”ne” pusukit.

Valmiiksi käsitelty kukkalauta löytyi Biltemasta. Edullinen hankinta. Alle kahdenkymmenen euron valmiiksi käsitelty hylly. Tuskin tarvitsee ajatellakaan, että tilalle hankkisi käsittelemätöntä liimapuulevyä (ellen sitten haluaisi jotain erityistä väriä). Tasainen maalipinta on valmiina ja pyöristetty reunakin oli plussaa. Kannakkeet tosin ostettiin Motonetistä puun värisenä, jotka pensselöin valkoisiksi.

Kukat kuuluu kotiin. Jo yksinomaan tuo vihreä lisäväri piristää mieltä. Sitä kasvien huoneilmaa puhdistavaa vaikutusta tietenkään unohtamatta.

Tämä isompi kasvi löytyi Prisman valikoimista. Huvittavaa, kun nimeä piti hakea niin googlaten kuin lopulta anopin puoleen kääntyen. Löytyi se nimi sitten lopulta myös puolisonkin toimesta, netistä. Kaupassa myytiin nimellä: viher-mix, monia eri lajikkeita. Kasvuohjeita nimellä Pitkälehtiviikuna oli helpompi hakea ?

Tämä miellytti silmää. Sille hankittu altakasteluruukku vain olikin auttamattomasti pieni. Kodin varastosta onneksi sopivakin löytyi.

Uusi purkki antoi viimesyksynä hankitulle kaunokaiselle kasvutilan.

Mä olen niin väärin käyttänyt näitä alta-kasteluruukkuja, että nyt vähän hävettää myöntääkin.


Kasteluohje säiliöruukkua käytettäessä:

Kukan istutuksen jälkeen kasvia tulisi ensin kastella mullan päältä noin 8 viikkoa. Kasteluputken mittatikku kertoo kastelutarpeen. Tikku ei saa kastua yli maksimirajan.


Mä yritän päästä eroon ylikastelusta ja noita säiliöruukkuja täytyy nyt vain ostaa muutama lisää.

Yläkertaan hankittu mehikasvi ei tietenkään nähnyt joulua. Aavikkokasvi sai ilmeisesti liikaa vettä tai sitten pääsi kuivahtamaan liikaa kastelujen välissä.

Juorun olen joskus onnistuneesti kasvattanut. Niinpä valikoin sellaisen (kirjavalehtisenä) nyt uudeksi uhriksi tuohon yläkerran aulatilaan. Väliaikaisesti lintuhäkissä. Tämä kasvi on tarkoitus laittaa amppeliin kasvamaan sitten, kun on uudelleen purkitettu.

Huonekasvien hankinnan lisäksi olen pikkuhiljaa myös ehtinyt tutustumaan akryyliväreihini ja ensimmäinen taulupohja saikin jo signeerauksen.

15-vuoden tauko harrastuksessa on kyllä saanut unohtamaan tekniikat. Maali nyt on myös ihan erilaista verraten öljyväreihin. Toisaalta pidän akryylivärin työstämisestä kankaalle nyt enemmän.

Nyt vain pitää muistutella mieleen miten veden saan väreilemään tai maalattua järvelle kuunsillan. Kuinka maalata kivet ja puut ja saada värit pensselin eri vedoin kuvailemaan sitä mielenmaisemaa. Vaikeaa!

Maisemia maalasin ennen. Nyt samalla, kun työstän unholaan painuneet opit takaisin muistiin niin haluan kokeilla myös jotain uutta. Yritän saada maalailtua eläimiä lähikuvissa. Toivottavasti satuhahmot alkavat muuttua ajan ja harjoituksen myötä aidomman näköisiksi. Siinäpäs haastetta minulle ?

Esitellään tuotantoa tuonnempana kunhan taulupohjille saan aikaan enemmän valmista.

Viime artikkeliin oli kirjoittanut arvonta aikaa olevan vielä viikon jäljellä… Hups! Korjasin sen. Arvontaan voit kuitenkin edelleen osallistua artikkelissa: Valoa laatikossa, aina 18.2. saakka.

On ollut ihanaa lukea valoa laatikossa artikkeliin jättämiänne kommentteja. ❤ Kiitos

Mukavaa viikonloppua ja uutta tulevaa viikkoa! Nautitaan tuosta valoilmiöstä ulkona ☺

Kategoria(t): Istutukset, Sisustaminen Avainsana(t): , , , , . Lisää kestolinkki kirjanmerkkeihisi.

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *

This site uses Akismet to reduce spam. Learn how your comment data is processed.