Kanalasta kuuluu piipitys

Meidän kanalassa asustelee 4 maatiaiskanaa. Niistä kaksi on kuitenkin rodustaan poikkeavan näköistä. Kun kanat hankin, piti näiden erinäköisten olla varmuudella kukkoja ja pelastin ne säälien kuolemantuomiolta. Mutta kuinkas kävikään. Kaikki munivat, myös nämä kukoiksi ilmoitetut. Pitkin vuotta yksi toisensa jälkeen saa hautomisvietin ja valtaa pesäkolon itselleen yli 20 päiväksi. Hautovat yleensä omia muniaan, joista ei kuoriudu jälkeläisiä kukon puuttuessa laumasta. Raukat eivät vaan hoksaa sitä.

Kuun alussa huomasin taas yhden asukkaista alkaneen tähän puuhaan ja sain idean. Lähinaapurissa on ihana kotitila jossa on mm. isompi kanalauma kukkoineen. Päätin kysellä voisinko saada ostaa kukon polkemia munia muutaman. Hain 5kpl tuoreita, saman päivän aika pyöräytettyjä munia ja asettelin ne hautovan kanan alle. Ei aikaakaan, kun toinenkin kana ahtautti itsensä samaan pesään hautomapuuhiin. No, pesä pysyisi nyt takuulla lämpimänä ja kuoriutumismahdollisuudet tuplaantuisivat.

25.3. Kuoriutui ensimmäinen tiitiäinen. Se oli poistunut hautovan kanan alta ja pudonnut pesän edustalle. Kanojen pesä on lattialla, mutta pesän edessä on levy jonne on sahattu pyöreä suuaukko. Tuon reunan yli poikanen ei ollut päässyt takaisin pesän lämpöön. Kana tuotiin hetkeksi keittiöön lämpöhoitoon ja pian virkistyikin.

Pesästä irroitettiin samalla tuo tipujen liikkumista rajoittava etulevy.

Seuraavana päivänä syntyi kolme lisää: 2 mustaa ja yksi tummanruskea. Toisessa mustassa on enemmän vaaleita laikkuja mm. kaulassa ja siivissä.

Kolmantena aamuna suruksemme kuitenkin, ensimmäiseksi kuoriutunut tipu löytyi elottomana. Sitä oli nokkaistu päähän kohtalokkain seurauksin.

Kanat voivat olla rasisteja ja hylkiä poikkeavaa väriä olevaa tai sitten sillä oli joku vika, jonka vuoksi emo ei sitä suojellut. Surullista miten eläimet voivat olla myös petoja toisilleen.

Huolestuin tästä ja puolisoni siirsikin kanalaan valvontakameran, jolla voitaisiin seurata kanoja 24/7 ja nähdä miten muut tulokkaat hyväksyttäisiin laumaan. Samana päivänä selvisikin, että pikkuisten selviytyminen ei olisikaan taattua. Kovin aggressiivista takaa-ajoa ja noppimista saivat osakseen myös toiselta emoltaan.

Meidän piti lopulta eristää rauhallisempi emo ja kolme tipua jyrsijänhäkkiin, että pienokaiset selviytyisivät.

Tämä äkäinen äityli oli hetken häsissään kun ei päässyt häkin sisään poikasten luokse. Vartioikin heitä nyt lattiatasossa, häkin vierellä. Kamala erottaa, mutta se oli välttämätöntä tipujen selviytymistä ajatellen.

Häkki käytiin ostamassa Hankkijalta. Se sijoitettiin kuitenkin kanalaan, että jatkossa sopeutuminen laumaan olisi helpompaa, kun kanat näkisivät silti toisensa.

Kova piipitys pienistä lähtee ja pikkujaloillaan suorastaan kiitävät häkin pohjalta toiselle. Kun oltiin häkkikaupoilla, niin samalla ostettiin pienille tarkoitettua rehua. Lisäksi ne saa keitettyjä kanamunia jotka on murskattu leivän sekä ruuantähteiden joukkoon. Saavat niistä runsaasti proteiineja.

Suojattua elämää saavat nyt elää ensimmäiset elinviikot. Saas nähdä missä vaiheessa alkaa erottua, onko kyse kanapojista vai kukoista. Nimet keksitään sitten kun tuo asia selvinnee.

Yksi ulkoluukuista avattiin sään suosiessa. Ja kun lattiatila pieneni häkin vuoksi, on ulkotarhassa lisätilaa missä tepastella. Maapohjainen häkkialue on vielä paksun lumivaipan alla. Sinne pääsyä kanaset joutuu vielä ehkä viikkoja odotella.

Meillä on sattuman kautta nyt oikeita pääsiäistipuja mitä hoivata.

Mukavaa pääsiäistä jokaiselle!

🐣

Kategoria(t): Eläimet, Kotikanala Avainsana(t): , , , . Lisää kestolinkki kirjanmerkkeihisi.

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *

This site uses Akismet to reduce spam. Learn how your comment data is processed.