Taas on se aika vuodesta käsillä, kun meidän lehtikuusimetsä muuttuu kummitusmetsäksi.
Aiemmin hilpeyttäkin herättäneitä betonivalukoristeita on ollut metsässä vain kaksin kappalein. Viikatemies ja Scream-naamainen kummitus. Lisänä yön pimeydessä ovat loistaneet syksyisin lyhdyt. Viimevuonna ei sinne saatu aikaiseksi mitään uutta, vaikka alkuun oli suunnitteilla, että vuosittain sinne jotain lisätään.
Nyt kuitenkin on pari pelotusta lisää paikoillaan.
Tätä aavekansaa ei tokikaan poisteta metsästä, vaikka halloweenaika ohoittuukin. Ne seisovat paikoillaan vuodenajasta toiseen ja houkuttelevat välillä ohikulkevia lenkkeilijöitä niitä ihmettelemään. Syksyn hämärtyvät illat ja yön pimeys tekee niille oman kammokertoimensa lisää.
Täällä saa seikkailla yölläkin. Jos uskaltaa.
Päätön morsian ja arkku somisteineen tuo nyt lisäpelotusta metsässä.
Mallinukelle puettiin betonivaluun kasteltu iltapuku päälle. Harmillisen huonosti vain betoni tarttui taftikankaaseen. Mekko joudutaan uusimaan vielä, mutta nyt tähän kammotusaikaan, saa luvan näin kelvata.
Arkuksi päätyi vaneerinen kuljetuslaatikko, joka kyllästettiin harmaaksi.
Pikkumetsä polkuineen on näin päiväaikaankin omalla tavallaan aavemainen.
Mutta kuten mainitsin pelkokerroin on pimeässä moninkertsisempi.
Jännittävää Halloween-aikaa kaikille!
